Kettu kuittaa ja kiittää

Se oli sitten siinä, sivullekirjoittaneen GameReactor-ura nimittäin. Ei hätää, tapahtumiin ei liity suurta dramatiikkaa eikä kovin pahoja luonnonmullistuksia, pieni askel elämässä eteenpäin vain.

Vilkaisin nostalgiapuuskassani vanhoja tekstejäni läpi ja ensimmäinen julkaistu teksti osuu päivämäärälle 14.3.2008, pelin ollessa Wiin Fire Emblem. Muistan vieläkin miten silloisen päätoimittajan, Jaakko Maaniemen, kanssa oli aluksi puhetta kirjoitusprojekteista vain silloin kun tarve vaatii. Noh, tarve vaati yllättävän nopeasti ja tahti kiivastui parissa kuukaudessa melkoisesti. Hurjimpina kuukausina tekstejä tuli pihalle toistakymmentä, osa suoraan lehteen.

Matka on ollut vaiherikas ja hienoja muistoja osuu matkan varrelle paljonkin. Banjo-Kazooie: Nuts & Bolts aiheutti ikimuistoisen hässäkän saapuessaan. Jokainen uusi Guitar Hero ja esimerkiksi New Super Mario Bros. Wii keräsivät talon täyteen innokkaita avustajia arviotilanteeseen. Jostain syystä myös umpihuonojen pelien kanssa kahlaaminen jää sellaisena velmuna piruna takaraivoon. Yksinäinen yö Ju-On: The Grudgen parissa unohtuu tuskin milloinkaan.

Peleistä kirjoittaminen jää ainakin toviksi, mutta koskaan ei tiedä mitä tuleman pitää, ideoita on aivopankki täynnä. Mutta sen pidemmittä puheitta, kiitos Batman, kiitos Optimus Prime, kiitos äiti, kiitos rakkaat lukijat ja ennenkaikkea kiitos upea toimituksen väki. Yksi episodi elämässä saa nyt päätöksensä ja pitkätukkainen kriitikko astuu salavihkaa näyttämön parrasvaloista pölyisen takahuoneen turviin.