Vanha suola janottaa

Suola saa ihmisen janoiseksi. Tiedäthän, syöt pussillisen perunalastuja ja muutaman suullisen jälkeen, pyyhkiessäsi rasvaiset sormesi sukan varsiin, tunnet pakottavaa tarvetta hakea juotavaa. Toistat prosessin niin kauan kunnes perunalastut loppuvat tai et yksinkertaisesti vain jaksa enempää.

Et osta sipsejä seuraavalla viikolla. Et itseasiassa koske sipseihin kuukausiin. Mutta sitten yhtenä maanantai-iltana kävellessäsi kohti prisman leipäosastoa huomaat pysähtyneesi mittailemaan valtavia sipsihyllyjä täynnä kymmeniä vaihtoehtoja. Hylkäät tuoreen hiivaleivän ja maustevoit ja valitset hyllystä pussin sipsejä dipin kera ja kävelet kiroten koko matkan kassalle.

Mmorpg:t nähtiin ennen muinoin vuosien mittaisina pelikokemuksina. Moni vanha naavaparta pelailee vieläkin Ultima-Onlinea ja jos jokaiseen hahmoon käytetty aika ynnättäisiin yhteen voisi asiasta kirjoittaa lopputyön yksi jos toinenkin sosiaaliopiskelija.

Tämän päivän mmorpg-pelaajalle moni peli jää kuitenkin kovin lyhyeksi visiitiksi. Vuotta yhden pelin äärellä pidetään jo melkein oraakkelimaisena saavutuksena ja lisävuodet pelin äärellä antavat pelaajalleen jo käytännössä oikeuden tilata "I have no life outside this MMORPG"- t-paidan.

Uusia mmorp:tä ilmestyy vuositasolla kohtalaisen huima määrä. Isot nimikkeet heittävät syöttinsä vesille jo vuosikausia aiemmin ja siimoja aletaan kiristelemään aina vain aikaisemmin betojen avulla kunnes julkaisupäivänä pelaaja nostetaan laidan yli innokkaana kuin ekaluokkalainen kevätjuhlissa. Pienemmät nimikkeet yrittävät samaa viidakkorumpua käyttämällä ja nappaavat pahaa-aavistamattoman Steamshoppailijan rahat sunnuntaiaamuna kello 04.47 juuri parhaaseen krapula-aikaan.

Mutta kun se nykyinen peli sitten osoittautuu jälleen enemmän tai vähemmän huonoksi tai samaksi kuin kaikki aiemmat, niin voiko niihin vanhoihin peleihin kuitenkään enää palata. Niihin mmorpg:hin jotka lopetti ehkä vain sen takia ettei ollut peliseuraa tai yksinkertaisesti juuri silloin ei vain huvittanut pelata yhdelläkään suippokorvalla.

Minä kutsun tätä hetkeä paluumorkkikseksi(c). Kun paluumorkkis iskee ei näe mitään muuta kuin ne sadat eurot, jotka on heittänyt kankkulan kaivoon eri mmorpg:hin, uusiin ja vanhoihin, ja kiroaa sitä päivää kun lopetti sen ensi-ihastuksen pelaamisen.
Miksi ihmeessä lopetin sen pelin pelaamisen. Sehän oli parempi kuin kaikki nämä viimevuosien räpellykset yhteensä ja piru vie nyt olisin jo contentin kruunaamaton kuningas, end gamen keisari.
Paluumorkkis rakentuu myös kolikon toisesta puolesta eli siitä lyhyestä nipusta syitä joiden takia sen pelaamisen oikeastaan lopetti. Näihin syihin lasketaan mm. sisältö ja yleensä sen mahdollinen puute, pelimekaniikka, tekninen toimivuus ja peliseura.

Paluumorkkiksen syvin olemus lepää siis siinä, että pystyykö alkuperäisen lopettamissyyn perustelemaan itselleen uudelleen (ts.kieltämään tosiasiat) ja pääseekö muiden pelien parissa hukkaan heitetyn ajan tunteesta ikinä yli.
Jos nämä kaksi asiaa saa päässään järjesteltyä niin, että fiilis vanhaa peliä kohtaan on noussut vähintäänkin liian korkeaksi voi rakkaan muovikortin tunnukset naputella pelin tilinhallintaan.

...kunnes tulee sen uusimman pelin open beta.

Terveisin
Appelsiini
Pelaaja joka kärsii paluumorkkiksista viikottain.