En alistunut!

Aamulla kuulin ohimennen radiosta että taas oli kirkosta eronnut porukkaa runsain määrin. Ensimmäisenä mielessäni kävi ajatus että mikähän taas on ollut syy erota. En kuitenkaan pahemmin uhrannut asialle ajatusta, saavathan ihmiset itse valintansa tehdä.
Päivemmällä päätin kuitenkin ottaa selvää ja kysyin työkaverilta oliko hän kuullut mistä olisi kyse. Häneltä sain kuulla että taas netissä leviää uutisia kuinka homoseksuaaleja syrjitään. Pudistin päätäni sillä tiesin mitä odottaa. Työkaverini oli huvittunut.

Ei ollut mitenkään yllättävää lukea kuinka media paasasi joka sivulla sanoja "suvaitsematon", "ällöttävä", "ahdasmielinen" jne jne. Eläähän media pääosin skandaaleista. Kuitenkin näiden yhdistäminen kristittyihin ja kirkkoon tyrmistytti, muistinhan viimeksi turhankin pitkään jauhetun homokohun ja sen mielikuvitukselliset skandaalin nälkäiset uutiset. Taas sitä mennään ajattelin. Kuitenkin, pitihän minun ottaa asiasta selvää ennen päätöksen tekoa. Loppupäivästä löysin kohun aiheuttajan "Älä alistu"-kampanjan kotisivut ja lukaisin että mistä oikein on kyse.

"Ryhmäpaine, valtamedia, yhteiskunta. Ajattele näin, käyttäydy näin, ole tätä. Kolme asiaa, jotka haluavat kertoa sinulle, millainen sinun pitäisi olla. On helppoa alistua määrittelemään oma identiteetti yleisen mielipiteen, omien elämänkokemusten ja sisäisten tuntemuksien mukaisesti. Kysy kuitenkin itseltäsi, onko se vapautta, että saat täysin vapaasti olla kaikkien ulkopuolisten vaikutteiden pommitettavana ja vapaasti tulla juuri sellaiseksi, kuin maailma sinut sattuu muokkaamaan? Onko se vapautta, että saat tehdä juuri niitä valintoja, joita ympäristösi haluaakin sinun tekevän? Onko se vapautta, että yleinen mielipide on yhtä kuin totuus?"

Erittäin pohdinnan arvoisia asioita.

"Tiedotuskampanjan sai alkunsa nuorten omista kokemuksista ja pohdinnoista. Kampanjan taustalla olevat nuoret olivat huomanneet, että on edelleen olemassa "vähemmistön vähemmistö" eli joukko nuoria, jotka ovat epävarmoja omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan, mutta tahtovat elää kristillisen vakaumuksensa mukaisesti. Heidän näkemyksensä ei saanut tilaa missään mediassa. Kampanjavideon "Anni" tarjoutui sanoittamaan oman tarinansa videokameralle. Sitten lähetettiin tiedotteet medialle."

Eli "Anni" kertoi täysin oman riippumattoman tarinansa bi-seksuaalisesta kokemuksestaan ja siitä kuinka hänestä tuli hetero uskoon tulonsa myötä. Homoseksuaalisuus oli hänelle yhteisön esittämä suunta josta poikkeaminen ei ollut helppoa. Hän ei alistunut vallitsevaan käsitykseen vaan valitsi oman tiensä.

Mielestäni oli hienoa että tällainenkin vaiettu totuus tuotiin vaihteeksi mediaan julki. On olemassa ihmisiä jotka taistelevat maailman ja yhteiskunnan paineen keskellä omasta seksuaalisuudestaan ja elämän suunnastaan. Eivät ainoastaan homoseksuaalit ole paineen alla kuten annetaan ymmärtää, on olemassa vieläkin kovempaa painetta kokevia ihmisiä. Heitä jotka tahtovat elää vakaumuksensa mukaan vaikka kaikki ympärillä painostavat ajattelemaan toisin. Media, kaverit, musiikki, yleinenmielipide,yhteiskunta, kaikki musertamassa itsenäisen ajattelijan maailmaa.

"Lennokkaasti alkanut Älä alistu! -kampanja on esimerkki mediakampanjasta, joka herättää keskustelua koko valtakuntaa myöten. Samalla Älä alistu! -kampanja esittää kysymyksen, mitä "Annin" kaltainen nuori saa tuntea ja ajatella."

Ei ainakaan omalla tavalla, mikäli mediaan on uskominen. Jos sitä yrittää ajatella itse ja pitää päänsä vastoin yleistä mielipidettä, on automaattisesti mustamaalauksen uhri. Niin kauniisti tasa-arvosta puhuva media ei itse näytä sitä tajuavan. Yleisesti ottaen on huvittavaa huomata että juurikin nämä suvaitseviksi itseään kutsuvat ovat kärkkäimmät tuomitsemaan toiset jos mielipide eroaa vallitsevasta.
Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää Päivi Räsästä joka puhui totta eikä niin kuin ihmiset olisivat halunneet. "suvaitsevaiset" leimasivat naisen välittömästi "ihmishirviöksi" ja olisivat varmasti kivittäneet tämän (mikä oli myös monen apostolin kohtalo) jos laki sen olisi sallinut. Kaikki vain siksi että hän oli rohkeasti omaa mieltä eikä taipunut valehtelemaan.

"Kampanja rakentuu yhden nuoren naisen omakohtaiselle kokemukselle. Siitä tarinasta voi jokainen laatia oman mielipiteensä. Tämän nuorten itsensä ideoiman kampanjan saama valtaisa huomio osoittaa, että kampanja on ajankohtainen ja tarpeellinen. Maassamme on tahoja, jotka haluavat estää moniäänisen seksuaalisuuteen liittyvän arvokeskustelun. Älä alistu! -kampanja on osoittanut sallitun keskustelun rajat."

Olen täsmälleen samaa mieltä ja faktat puhuvat asian puolesta.Enimmäkseen media vaikenee asioista jotka antavat liian positiivisen kuvan jostain sen negatiivisesti uutisoimasta tai saattaisivat kyseenalaistaa sen arvomaailman. Lisäksi asioiden irrottaminen asiayhteyksistä ja skandaalin mittasuhteisiin paisuttaminen (jos puhutaan suoraan: valehtelu) ovat suoranainen leipä mediassa. Miten tällaisessa maailmassa voi asiallisesti keskustella kun vakavasti esille ei saa tuoda kuin yhden vallitsevan mielipiteen. Totuudella on kuitenkin taipumus nostaa päänsä aina uudestaan. Pienestä määrästä huolimatta mediassa on myös asiallista uutisointia kuten mtv3 esittää: http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2011/03/1299272/homok<wrap>ampanjan-taustavaikuttaja-kannattaisi-ensin-tutustua-kampanjan-y<wrap>timeen

Tässä mielenkiintoinen esimerkki jonka on suorittanut yksi kaikkein pahimmista skandaali lehdistämme:

"Sensaatiohakuisimman otsikon on tuottanut Iltalehti, joka väittää kampanjavideon rinnastavan homoseksuaalit murhaajiin"

Katsoin videon ja täytyy sanoa että vaatii kyllä mielikuvitusta kehittää tällainen päätelmä. Surullista kyllä, mielikuvituksen puute ei vaivaa lehden toimittajia.
Koko muu sanoma videolla jäi täysin huomiotta joka kertoo vain siitä että toimittaja on kytännyt ainoastaan kohtaa mistä saisi repäistyä vaikka hieman "värittämällä" skandaali uutisen. Sillä sitten saisi mukavan bonuksen palkkapäivänä. Sitten ihmiset jotka lukevat iltalehteä kuin jumalan sanaa kammoksuvat uutista faktoista mitään tietämättä.
Hyväuskoisuus. Siinä se syy.

Toinen tyrmistyttävä esimerkki on meidän oman kulttuuriministerimme kommentti kampanjaan liittyen: "Pidän tällaista kielenkäyttöä erittäin sopimattomana tällaisessa tilanteessa, jossa yritämme rakentaa suvaitsevaisuutta ja myöskin vahvistaa seksuaalivähemmistöjen asemaa yhteiskunnassa, Wallin sanoo." Sekä "Hänestä kampanja on suorastaan ällöttävä."

Mutta missäs arvon Wallin on tutustunut kampanjaan ja sen tarkoitukseen?
" Wallin kertoo tutustuneensa kampanjaan lehtitietojen kautta. "
Aivan!
On uskomatonta että oma kulttuuriministerimme nojaa mielipiteensä toisten sanomisiin eikä vaivaudu edes tarkastamaan faktoja ennen kommenttien laukomista.

Media mainitsee kuinka monet nuoretkin ovat olleet tyrmistyneitä videon tähden ja eroakirkosta.fi tarjoaa vain tilastotietoa ja tarkaan valittuja mehukkaita kommentteja:
"Kirkon lanseeraama homovastainen kampanja, joka rinnastaa homot murhaajiin. En halua kuulua näin suvaitsemattomaan ja tekopyhään instituutioon."
Kaveri ilmeisesti lukaisi iltalehden tai sanomat ja teki päätöksen sen perusteella. Herää väkisinkin ajatus, kuinka moni ajattelee enään oikeasti itse?
Kuitenkin yli 55 000 nuorta on katsonut videon ja kampanja materiaalin luettuaan moni on kummaksunut alkanutta kohua. Minä kuulun heihin.

Kun on lukenut materiaalin saa väistämättä kuvan vaikuttavasta elämänkertomuksesta jonka nuori nainen on rohkeasti tuonut esille ja mikä pitäisi kaikkien korviin saada. Vastenmielinen ja rasistinen kuvaus on täysin taikauskoinen vallitsevan ajattelutavan ja median ryydittämä ruma satu.

"Kampanjan pääviesti on jäänyt sivuseikaksi. Moni ei ole ymmärtänyt, mihin ei pidä alistua. Kampanjan tarkoitus on rohkaista nuoria pohtimaan itsenäisesti asioita yleisestä mielipiteestä välittämättä. Kysymys ei ole jostain tietystä seksuaalisesta suuntautumisesta vaan siitä onko nuorella lupa elää ja tehdä itsenäisiä päätöksiä. Kampanjan mediassa vaiettu totuus on tämä: Juuri sinä olet Jumalan kuva, ainutlaatuinen luomistyö ja äärettömän arvokas Luojallesi, kommentoi Älä alistu! -kampanjan puhemies Mika Falk."

Kerrataanpa vielä mitä kampanjan tarkoitus sisältää:
- Rohkaista seksuaalisuutensa kanssa epävarmoja kristittyjä nuoria luottamaan Raamattuun.
- Antaa ääni vähemmistöön jääneille nuorille, jotka kokevat Jumalan muuttaneen heidän seksuaalisuuttaan.
- Rohkaista nuoria pohtimaan itsenäisesti asioita, yleisestä mielipiteestä huolimatta.
- Kertoa, että jokainen ihminen on äärettömän arvokas Jumalan kuva, seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta.

Entä mitä se ei yritä:
- Painostaa ketään, vaan antaa välineitä pohtia oman elämänsä kipupisteitä.
- Olla eheytymiskampanja, vaan tiedotuskampanja.

Totuus on tarua ihmeellisempää.

Jumala rakastaa meistä jokaista. Oli sitten hetero tai homoseksuaali. Kaikki ovat hänen eteensä tervetulleita.
Kirjoituksessani keskityin pohtimaan kohua ja sen aiheuttajaa.
Kirjoitukseni tarkoitus ei ole tehdä kenestäkään toista parempaa vaan selventää totuutta median sotkun takana!
Erityisesti tahdon kannustaa juurikin näitä ihmisiä jotka kokevat olevansa kampanjan tilanteessa tai ovat yleisen paineen alla.

Nostan vielä hattua ja kehotan kaikkia kristittyjä rohkeasti olemaan oma itsensä ja ajattelemaan itse vaikka ympäröivä maailma tai yhteisö ei sitä suvaitsisi. Uskossa nimenomaan kyseessä on se että ajattelemme itse, me valitsemme itse ja elämme itse. Olemme itse valinneet uskomme Jeesukseen Kristukseen välittämättä yhteiskunnan pakanuutteen painostavasta suunnasta. Olkaamme rehellisiä itsellemme ja totuudelle mikä meille on annettu.
Vaatii todellista asennetta ja rohkeutta olla kristitty nykypäivänä. Pitäkää lippu korkealla ja etenkin "Anni"! Metalheadeilla sanotaan olevan asennetta, mielestäni heidän asenteensa on kuin teletappilandiasta kun verrataan oikeaan Hardcore Kristillisyyteen. YEAH!

Ja tällä kertaa musiikin tarjoaa:
The letter black - Invisible
http://www.youtube.com/watch?v=upcp-tV9w9E

Tässä vielä linkki kampanjan sivuille:
http://www.nuotta.com/kampanja

Lainaukset: Nuotta.com, Mtv3.fi sekä eroakirkosta.fi

Pelastuksesta!!

Jeesus tahtoo pelastaa sinut!

"Ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää." Hes. 33:11

Voit elää ilman Jeesusta. Voit siirtyä ajasta ikuisuuteen ilman Jeesusta --- ja seisoa viimeisellä tuomiolla ilman Puolustajaa.
Se ei kuitenkaan ole Jumalan tarkoitus.

Jeesus odottaa sinua!

Missä vietät iäisyytesi?

Taivas on todellisuutta. Kadotus on todellisuutta. Ei ole sattuma kummalle puolelle joudut. Muista: se on sinun valintasi. Valitse Jeesus!
Käänny Jumalan puoleen ja tee parannus, niin sinä pelastut. Raamattu todistaa: "Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi." Jes. 1:18

Ihmisen tärkein tarve on saada täällä syntinsä anteeksi sekä tulla Jumalan lapsiksi. Silloin hän oppii tuntemaan myös Kristuksen, kun hän ottaa
Hänet vastaan omana Vapahtajana. Ihminen voi kokea pelastuksen täällä ajassa. Siihen on mahdollisuus, sillä Kristus Jeesus on kuollut syntisten puolesta.

Jumala on Kristuksessa valmistanut sinulle pelastuksen täysin valmiiksi; sinun tulee vain ottaa pelastus Jeesuksessa vastaan sekä hyljätä syntielämäsi. Jeesus sanoo: "Tehkää parannus ja uskokaa Evankeliumi." Ellei ihminen nöyrry synneistä parannukseen, hän Raamatun mukaan hukkuu iankaikkiseen kadotukseen, sillä Jumala itse sanoo Raamatussa: "Ellette tee parannusta, samoin te kaikki hukutte."

Raamatun mukaan parannus kuuluu kaikille ihmisille. Koska kaikki ovat tehneet syntiä, tulee myös kaikkien tehdä parannus synneistään sekä
kääntyä takaisin elämään Jumalan yhteydessä. "Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt Hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus." Ap. t. 17:30

Parannus on mielenmuutos. Se on kääntymys synnistä Jumalan ja Kristuksen puoleen. Parannus on entisen syntielämän hylkäämistä niin, että Kristus saa puhdistaa ihmisen syntisen sydämen verellään puhtaaksi, antaa ihmiselle uudestisyntymisen kautta uuden elämän sekä synnyttää
sanansa ja Pyhän Henkensä kautta ihmisessä uskon Kristukseen. Vain parannuksen kautta ihminen saa syntinsä anteeksi.

Luther sanookin, ettei syntien anteeksiantamusta voida edes ymmärtää ilman parannusta, kääntymystä ja mielenmuutosta.
Moni ihminen kyllä eläisi kristittynä, jopa kantaisi uskovaisen nimeä, mutta miten on hänen kohdallaan parannuksen tekeminen?

Onko Jeesus saanut antaa sinulle kaikki syntisi anteeksi? Oletko tunnustanut Hänelle syntisi ja tehnyt niistä parannuksen, vai vieläkö kannat
sydämelläsi salaisia tai julkisia syntejäsi?

Raamattu todistaa:
"Ja tämä on se sanoma, jonka olemme Häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei Hänessä ole mitään pimeyttä. Jos sanomme, että meillä on yhteys Hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta.
Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin Hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, Hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä." 1. Joh. 1:5-7

"Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on Hän uskollinen ja vanhurskas, niin että Hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä." 1. Joh. 1:8-9

HB-La Finlande de mon coeur
http://www.youtube.com/watch?v=cRbwPKnd7vk&playnext=1&list=<wrap>PL4F14AC9747D578DE

Mass Effect love story pt2

HUOM!!! TEKSTI SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSIA Mass effect 2 pelistä!!!!

Conclusion...

Mietin usein olisiko liika kiintyminen vaarallista tällä matkalla. Lopullinen tehtävämme oli kuitenkin lähes itsemurha ja tulevaisuus sen vuoksi täysin epävarma. Olin jättänyt sitomatta turhaan liian voimakkaita siteitä jotta voisin toimia tehtävän ajan tehokkaasti turhia tunteilematta. Nyt se raja oli ylitetty, oli liian myöhäistä. Ajatus pelkästään Talin loukkaantumisesta kalvoi mieltäni. Mutta tunsin että olin tehnyt oikean ratkaisun.
Kuitenkin mietin ajattelisiko hän samoin. Epätietoisuudessa päätin kätkeä tunteeni kunnes saisin tunnustuksen.

Eräänä matkamme hetkenä, Tali kertoi minulle ujosti että haluaisi keskustella kanssani henkilökohtaisia. Suostuin ja hän kertoi kuinka hänen elämälleen välttämätön puku hämmensi häntä ja kanssa eläjiään. Hän kertoi että ei ollut koskaan halunnut päästää ketään lähelleen koska ei voisi kuitenkaan edes koskettaa toista ilman pukuaan. Kuitenkin hän oli jo menneinä aikoina katsonut minun taitojani oikeudenmukaisena johtajana ja salaa ihaillut minua. Se myös mitä olin hänen vuokseen ollut valmis tekemään oli herättänyt hänessä tunteita jotka hän oli aiemmin aina kieltänyt. Kerroin hänelle myös että tunsin samoin ja hänen puheensa alkoi takerrella. Luulen että saatoin nähdä hänen usvaisen kypäränsä lasin läpi hänen poskiensa punastuvan, silmiensä hehkuessa kuin kaksi kaunista tähteä.
Kun hän oli saanut äänensä selväksi hän kertoi huolestansa.
Hän oli epätoivoinen sillä eihän hän voisi edes riisua maskiaan, ei edes haistaa ruusunkukkaa kuolematta sen siitinpölyyn immuunijärjestelmänsä takia. Kuinka hän voisi koskaan olla kanssani. Kuinka hän voisi ottaa maskinsa pois ja suudella minua.
Otin hänet syleilyyni ja halasin häntä. Hän sanoi että aikoisi löytää keinon olla kanssani jos niin tahtoisin. Sanoin tahtovani mutta vain jos se ei vaarantaisi hänen henkeään. Hän sanoi löytävänsä keinon ja minä lupasin odottaa kunnes olisi aika. Sinä päivänä solmimme sydämiimme liiton.

Aika kului, taistelimme ja voitimme ja määränpää lähestyi.

Tehtävä alkoi lähestyä lopullista kliimaksiaan ja Talin ja minun suhteeni lähentyivät entisestään. Hän kertoi että oli löytänyt keinon, tosin se ei olisi riskitön. Hän voisi saada flunssan mikä oli pienin ongelmista tai saattaisi joutua vuoteen omaksi useaksi viikoksi. Eikä hän tahtonut vaarantaa tehtävää tunteidensa takia jos hänestä tulisikin toiminta kyvytön. Sanoin että hän ei voisi vaarantaa mitään ja lupasin huolehtia hänestä. Hän kysyi tahtoisinko todellakin hänet, sillä maailmassa olisi varmasti parempiakin vaihtoehtoja, hän oli vain eloonjäämispukuun jumittunut onneton haaveilija ja olihan aluksellakin kauniita naisia. Kuulin surun hänen uhrautuvassa äänessään ja sanoin että vain hän oli minulle se ainoa oikea. Hän jäi miettimään sanomaani.

Myöhemmin illalla hän saapui kutsumatta hyttiini. Huomasin pelon hänen äänessään, mutta hän oli päätöksensä tehnyt. Hän oli täydentänyt immuunijärjestelmäänsä hetkellisesti voimakkailla antibiooteilla ja muilla löytämillään lääkintä tavoilla mutta silti häntä hermostutti. Kun istuin hänen viereensä hän alkoi puhua holtittomasti. Hän sanoi että se oli tyhmä tapa, puolustus mekanismi koska hän oli niin hermona. Ymmärsin hänen hermostuneisuutensa ja päätin auttaa häntä riisumalla hänen kasvonsa peittävän suojalasin nähdäkseni muutakin kuin hänen kauniit hehkuvat silmänsä. Hän sepitti hermostuneesti mutta huomatessaan lasin olevan poissa ja katseidemme kohdatessa, hän alkoi suudella minua kiihkeästi.

Seuraavana päivänä olin kutsunut miehistön koolle. Meidän oli aika aloittaa viimeinen hyökkäys, hyökkäys joka saattaisi olla varma loppu meille kaikille.Miehistö nyökkäsi ilmoittaakseen olevansa valmiina. Suunitelma oli selvä mutta kohtasimme heti ensimmäisen ongelman, jonkun olisi ryömittävä kanavia pitkin avaamaan holvien ovet kun muut harhauttaisivat vihollisen. Hänen olisi mentävä yksin ja se saattaisi olla hengenvaarallista. Kaiken lisäksi henkilön pitäisi olla osaava teknikko joka voisi hakkeroida ovet, muuten kaikki olisi mennyttä. Tali oli ryhmämme paras teknikko ja sydäntäni vihlaisi edes ajatus jos hän ei selviäisi. Tiesin hänen tuntevan samoin mutta myös sen että hän oli valmis tehtäväänsä, me kaikki tiesimme riskit liittyessämme ja elämät joiden pelastuksesta taistelimme.
Puristin nyrkkiäni ja olin juuri antamassa käskyn, kun kuulin että joukkoomme liittynyt droidi voisi myös hoitaa homman. Helpotus valtasi mieleni, sillä se saisi taatusti ovet auki koska tunsi järjestelmät.
Käskyn jako oli suoritettu. Tali ja minä plus kaksi miehistön jäsentä tiimi numero 1 ja loput tiimi numero 2. Oli aika toteuttaa.

Kun olimme selvinneet vihollisen puolustuksen läpi heidän tukikohtaansa aloitimme hyökkäyksen, Me eli team1 varmistaisimme droidin matkan kulun kanavissa samalla kun taistelemme tiemme oville. Team2 seuraisi perässä toiselta puolen vetäen vihollisen hämilleen.
Kohtasimme raakaa vastarintaa mutta selvisimme oville asti, droidi onnistui avaamaan ja sulkemaan ovet perässämme juuri ajoissa ja tehtävä eteni luvatusti. Mutta kaikki ei ollut niin yksinkertaista. Löysimme eloonjääneitä enkä voinut jättää heitä kuolemaan. Samaan aikaan vihollinen mursi kovalla tahdilla lukittua ovea eikä menisi kauan kun ne olisivat jo kimpussamme. Tiimin lähettäminen takaisin olisi mahdotonta tässä vaiheessa. Enään emme voisi perääntyä, se oli kaikki tai ei mitään. Määräsin team 2 puolustamaan selustaamme viimeiseen mieheen samalla kun yksi meistä saattaisi eloonjääneet takaisin alukselle muun team1 edetessä kohti kohdetta. Tali oli luotettavin tiimistäni ja ajattelin että hän saisi eloonjääneet ulos, hän olisi kuitenkin yksin ainoa aseistettu mikäli heidät väijytettäisiin. Mutta se oli vain ehkä kun taas edessä saattoi olla varma loppu. Raskain sydämin päätin päästää hänet lähtemään ja aloitimme matkan kohti tehtävän loppua.

Vastarinta oli äärimmäistä. Jouduimme taistelemaan kaikilla taidoillamme jokaisen metrin ja tiesimme että joka nurkan takana olisi uusi taistelu.
Olimme uupuneita, eikä asiaa auttanut kun kuulin radiosta kuinka team2 moukaroitiin säälittä. Se ei ollut suurin murheeni sillä tiesin että heillä oli paremmat mahdollisuudet lukumääränsä takia. En voinut olla ajattelematta kuinka olin lähettänyt Talin ainoana aseitettuna takaisin alukselle. Enkä sitä jos he kohtaisivat vihollisen yhtä kovana kuin team2. Tiesin että Tali tekisin saman kuin minä, mikä olisi uhrautuminen, taistelu viimeiseen asti jotta eloonjääneet voisivat paeta. Syvä ahdistus valtasi mieleni kun menetimme radio yhteyden, puristin kiväärini kahvaa ja kielsin itseltäni ajatuksen että Talin olisi käynyt huonosti. En voisi perääntyä enään. Tappaisin jokaisen iljetyksen joka tulisi tielleni. Veisin tehtäväni loppuun asti ja palaisin tarkistamaan olisiko Tali kunnossa.

Taistelimme tiemme sinne missä voisimme tuhota tämän paikan. Olimme kaikki väsyneitä ja epätietoisuus toisista kalvoi mieltämme.
Taistelu ei kuitenkaan ollut vielä loppu. Sillä kohtasimme hirvityksen mikä oli tämän murheen aiheuttaja, sen minkä olimme päättäneet tuhota. Reaper Larva.
Tuhannet ja kenties sadat tuhannet olivat menettäneet elämänsä tämän hirviön elvyttämiseksi. Ja nyt se oli herännyt.
Tämä oli se jonka takia lukemattomat kärsivät. Se jonka keinotekoinen elämä päättyisi täällä tänään.
Taistelu oli hektisempää kuin koskaan ennen. Jokainen laukaus merkitsi ja niiden osuessa tiesin että olin lähempänä paluuta. Tiimi antoi kaikkensa. Lopulta seisoimme ainoina pystyssä ja hiljaisuus täytti huoneen. Aikaa ei ollut jäädä miettimään, toiset saattoivat tarvita apua ja pääni sisällä paloi ajatus siitä olisiko Tali kunnossa.
Kytkin pommin tukikohdan pääytimeen ja aloitimme pikaisen poistumisen. Kuulimme helpotukseksi radiosta että eloonjääneet ja kaikki tiimiläiset olivat palanneet. Saimme uutta voimaa ja taistelimme tiemme läpi panikoituneen vihollisen ja onnistuimme paeta viimetipassa. Katselimme kaikki kuinka vihollisen tukikohta räjähti atomeiksi.

Aluksella nappasin Talin onnelliseen syleilyyni. Hän oli täysin kunnossa, mitä nyt pienen nuhan ja kuumeen saanut "hetkemme" takia mutta hän sanoi että se oli sen arvoista ja että hän toipuisi. Koko tiimi hurrasi yhdessä. Olimme tehneet mahdottoman ja selvinneet takaisin. Jokainen meistä. Nyt kun tehtävämme on suoritettu, olemme alkaneet valmistautua seuraavaan. Vanha uhka on edelleen olemassa ja kolmas erä alkamassa. Toivottavasti se on viimeinen.

Kirjoitin tämän koska tiedän että rakkaus kantoi minut läpi näiden haasteiden. Se sama jonka luulin sumentavan rationaalisen ajatteluni, mutta antoikin minulle voimaa kun tilanne vaikutti järjettömältä.

Meillä kaikilla on syymme taistella. Tämä on minun syyni.

Komentaja Quile Shepard
Avaruuslaiva Normandy.

Täydennä 2011-01-09 01:19:
Huom jostakin kumman syystä reactorin sivu ei kirjaa uusiin blogi merkintöihin etusivulle tarinan osaa numero 1...

Lukekaa se ensin ja sitten vasta tämä.

Mass effect love story pt1

HUOM!!TEKSTI SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSIA Mass Effect 2 pelistä!!!!!!

Avaruuslaiva Normandyn komentaja Quile Shepardin loki.

Olemme taistelleet avaruuden asukkaille jo toisen erän ja nyt on aika valmistautua tulevaan uhkaan. Sen tähden olen päättänyt kirjata ylös tehvämme aikana tapahtunutta. Olen päättänyt kirjoittaa muistiin tämän tarinan koska se on minulle tärkeä ja tulevaisuuden ollessa epävarma, tahdon näinkin uskomattomasta asiasta jäävän muiston. Aion kirjottaa asiasta joka antoi minulle voimaa epätoivoisimmilla hetkillä taisteluissa tätä tuntematonta uhkaa kohtaan. Aion kirjoittaa rakkaudesta.

Tarina varsinaisesti saa alkunsa kun olimme tutkimassa hyökkäystä Freedoms Progressin siirtokunnassa. Tässä täysin autioituneessa paikassa tapasimme ryhmän quarianeja joiden johtajana toimi vanha ystäväni Tali Zorah Vas Neema. Vaikka muistini olikin heikossa jamassa onnettomuuteni johdosta, tunsin hänet kyllä. Kuinka oikeastaan olisinkaan voinut unohtaa hänet, olihan hän ollut laivani parhaimpia insinöörejä.
Lyhyen tehtävämme jälkeen hänen oli taas mentävä, kerroin hänelle halustani värvätä hänet tiimiini mutta hänellä oli velvollisuuksia hoidettavanaan.
Sen jälkeen en nähnytkään häntä hetkeen.

Kun olimme lähes puolitiessä valmisteluissamme kohtaamaan tuntematon, otimme suunnan Haestorm planeetalle. Tällä vihamiehisellä kivellä ei olisi uskonut olevan elämää, polttihan läheinen tähti ohuen ilmakehän läpi käristäen lähes suojakentän kuin kentän. Varjoissa liikkuen etenimme kohti päämääräämme huomaten sen että emme olleetkaan yksin. Geth oli iskenyt kyntensä tähän planeettaan eivätkä ne olleet ainoat. Löysimme kiivaita taistelun jälkiä ja quarianien ruumiita. Muistin välittömästi vanhan ystäväni ja hänen "velvollisuutensa". Sisimmässäni ajattelin että kunpa häntä ei olisi kohdannut sama kohtalo. Kohdattuamme gethit saimme radioyhteyden Taliin ja jäljellä oleviin quarianeihin. He olivat joutuneet pulaan gethien väijytyksessä eivätkä kestäisi kauan. Tiimimme oli ehdittävä ajoissa muuten he kaikki kuolisivat ja minä olin päättänyt ehtiä ajoissa.
Taistelimme raivokkaasti näiden droidien invaasio joukkoja vastaan, näimme myös kuinka droidit surutta tappoivat lähes kaikki jäljellä olevat quarianit. Löysimme kuitenkin Talin lisäksi vielä yhden elossa olevan quarianin, haavoittuneen mutta elossa olevan kuitenkin. Hänen mukaansa Tali oli jäänyt loukkuun ja ei menisi kauan kun gethit onnistuisivat tappamaan hänet. Lupasin tehdä parhaani ja tiimimme valmistautui nopeaan salamasotaan. Kun viimeinenkin geth oli vetäytynyt ja Talin viimeisen suojapaikan oven auetessa pidätin hengitystäni. Muutama Geth oli jo sisällä suojapaikassa, kuolleena tosin. Ilokseni sain huomata että Tali oli hengissä. Päätin kysyä häntä uudestaan tiimiimme ja tällä kertaa hän suostui.
Jätimme planeetan, meidän suunnatessa Tali mukanamme takaisin Normandille ja Talin kumppanin palatessa kansansa pariin.

Tehtävämme edetessä ja uusien jäsenten kasaantuessa tiimiimme, tutustuimme myös toisiimme. Muistan ne monet kerrat kun keskustelin vanhan ystäväni kanssa menneistä hänen virkistäessä hieman vahingoittunutta muistiani. Quarianit olivat muualla galaxissa alempi arvoista kastia ja heitä pidettiin usein ongelmien aiheuttajina ja varkaina. Olin myös kerran vapauttanut yhden orjuudesta. Vaikka kohtasinkin monenlaisia ennakkoluuloja, tiesin että he eivät olleet mitään näistä.

Matkamme edetessä huomasin jumittuneeni hyvinkin usein keskustelemaan Talin kanssa. Hänen äänensä kuulosti niin vastustamattomalta ja olisin voinut kuunnella sitä loputtomiin. Hänen kiiluvat silmänsä olivat lähes ainoat mitkä saatoin nähdä hänen naamionsa takaa, mutta mitkä silmät ne olivatkaan. Hän oli erittäin herkkä luonne mutta tarpeen tullen äärimmäisen vahva ja oikeudenmukainen. Luonteen piirteet jotka koskettivat minua syvästi. Tunsin voimakasta ihastusta häneen.

Kun eräänä päivänä sain kuulla että häntä syytettiin petoksesta kansaansa kohtaan, en voinut uskoa korviani. Tali sanoi että se ei olisi totta ja tiesin voivani luottaa häneen. Luotinhan häneen enemmän kuin muuhun miehistööni. Aloitimme välittömästi matkan hänen kansansa laivastoa kohti jotka olivat jo kohta 300 vuotta asuneet avaruudessa poissa kodistaan josta gethit olivat heidät häätäneet. Minkä seurauksena heidän immuuni järjestelmänsä oli romahtanut täysin. Siksi he käyttivät kokovartalo suojapukuja ja kypäriä jotka estivät bakteerien ja tulehduksien tarttumisen.
Laivastolla saimme kuulla syytteet jotka väittivät että hän olisi lähettänyt gethien osia, jotka olisivat olleet aktiivisia ja rakentaneet itsensä uudelleen vallaten ja tappaen kaikki heidän tiedealuksellaan. Mukaan lukien hänen isänsä. Tali ei voinut uskoa syytöksiä mutta vielä vähemmän sitä että hänen isänsä olisi kuollut, isänsä oli hänelle liian tärkeä.

Asetuin hänen puolustajakseen ja lähdimme selvittämään mitä aluksella oli tapahtunut. Tali ei voinut uskoa silmiään kun näki ruumiit ja rauniot. Olisiko hän sittenkin lähettänyt toimivia geth osia? Ei, se ei voinut olla vaihtoehto. Syvemmälle alukseen edeten gethit yksitellen tuhoten päätimme selvittää syyn tälle tuholle. Valitettavasti, olimme myöhässä ja löysimme Talin isän ruumiin ja siitä nauhoituksen, viimeiseksi viestiksi hänen tyttärelleen. Tali musertui täysin ja saatoin vain ottaa hänet syleilyyni ja luvata että kaikki selviäisi. Hän oli niin herkkä, niin viaton tähän kaikkeen. Viestissä oli ohjeet miten toimia ja jatkoimme matkaamme tiimimme valmiina kostamaan getheille ja selvittämään mysteeri.
Kun viimeinenkin droidi kaatui, löysimme päätietokoneen joka kertoisi mitä oli tapahtunut. Niin kuin Talin isän kuolema ei olisi ollut liikaa, saimme selville että juuri hänen isänsä oli rakentanut uudelleen gethejä yrittäen ohjelmoida ne puolelleen jotta sota loppuisi ja he voisivat palata takaisin kotiinsa. Hinta oli kova ja yritys epäonnistunut. Tali oli vihainen mutta tiesi että isänsä oli vain ajatellut heidän parastaan, väärillä keinoilla tosin mutta kuitenkin. Hän pyysi että tämä jäisi vain tiimimme salaisuudeksi, sillä jos hänen kansansa kuulisi, hänen isänsä nimi asetettaisiin maanpetturien joukkoon ja kaikki hyvä mitä hän oli tehnyt olisi turhaa. Rehellisyys oli aina ollut valttini enkä tiennyt mitä tehdä. Lupasin hänelle tehdä kuten oikeaksi näen.

Palatessamme takaisin oli oikeus täydessä vauhdissa ja meidän aika kertoa mitä oli tapahtunut. Olin kahden vaiheilla, jos kertoisin mitä tapahtui, Tali vihaisi minua mutta häntä ei karkotettaisi kansansa parista, jos en, hän joutuisi lähtemään eikä koskaan voisi palata.
Minut kutsuttiin eteen ja sinne astuessani Tali tarttui käteeni ja sanoi surullisesti "ole kiltti". Sydäntäni riipaisi, mitä tekisin?
Valinta oli vaikea mutta päätin että Tali oli kärsinyt jo liiaksi ja tällä kertaa totuus saisi jäädä edes hetkeksi. Kerroin ettemme löytäneet mitään ja niin viaton oli tuomittu petoksesta ja hänen oli lähdettävä eikä saisi koskaan palata. Rohkeasti eteen astuen lupasin että hänellä olisi aina paikka miehistössäni ja että hän oli minulle enemmän kuin pelkkä miehistön jäsen. Niin hän sai nimen Tali Zorah Vas Normandy.

Aluksella Tali kiitti minua isänsä maineen pelastamisesta ja sanoi että vaikka se että hän ei voisi enään koskaan palata sattui, niin hänen oli hyvä olla Normandilla. Hyttiini palatessa, mietin pitkän tovin mitä olin tuntenut siellä aluksella, mikä sai minut valehtelemaan kun kerran en sitä ennenkään ollut tehnyt. Oliko se tilanne, valita pahasta pienempi paha? Kenties, mutta tiesin että enään en ollut ihastunut Tali Zorah Vas Normandy:n. Olin rakastunut.

End of pt1...

"Herttua" Nukem haastis

Tarkoituksenani olisi haastatella videopelimaailman äijintä äijää.
Kovaa puhetta tiedossa joten omalla vastuulla jokainen lukekoon.
11 pitkää vuotta on kulunut hänen viime seikkailustaan.
Häntä luultiin jo kuolleeksikin mutta täällä hän todistaa että on elävääkin
elävämpi. Kukas muukaan kyseessä olisi kuin itse "herttua" Nukem.

Minä:Tervetuloa "herttua".
DN: Sano poju vain Duke, tuollainen suomentelu saa vatsani kiertämään.

Minä:Krhm mitähän tarkoitatte?
DN: Siis sitä että jollei se lopu, otan ja pyyhin perseeni tällä haastattelulla.

Minä: Okei, Duke. 11 vuotta on pitkä aika ja esittäisin muutamia kysymyksiä elämääsi liittyen.
DN:Lauo pois vain poju...

Minä:11 vuotta hiljaiseloa, jopa kuolleeksi luultukin, tyhmä kysymys mutta miltä nyt tuntuu?
DN:Totta tuo on tyhmä kysymys. Noh 11 vuoteen mahtuu paljon kaljaa ja naisia, treenausta sekä ampumaradalla oleskelua.

Minä:Eli kaikki on ollut kuin ennen?
DN: No ei todellakaan!! 11 vuotta eikä minkäänlaista hommaa. Yksi (sensuroitu) peli jonka piti nostaa taas pinnalle ja se venyikin
joksikin (sensuroitu) iät ja ajat kestäväksi projektiksi, (sensuroitu)!! Ei naisia, ei alkomahoolia ei BOOM BADA BOOM! Tajuatko??

Minä:Luulisin, Duke.
DN:?e on hirveää, sitten luullaan vielä kuolleeksikin. Ei ole helppoa. Jotain (sensuroitu) psykiatria tässä tarvittaisiin.
Ehkei sentään, minulle on tarpeeksi terapiaa kun saan ampua tieni läpi kyttäsikojen kohti kauneinta paikkaa maanpäällä, strippiluolaa.
Heh heh heh....

Minä: Uudessa pelissä on varmaankin paljon räiskintää?
DN:Jo vain poju. Lyijy tulee lentämään. Isommat ja rumemmat möröt vaativat isommat ja komeammat uroot ja aseet, heh heh, vai sanoisinko uroon.

Minä: Äijäilystä puheen ollen. GOW sarjan Kratosta on kehuttu äijimmäksi pelihahmoksi poissa ollessasi. Pitäisikö nyt sanoa että
hänen sietää varoa?
DN: HAH! Kratos... mikä sellainen nimi on? Kuulostaa ämmältä jo valmiiksi. Totta tosiaan poju, hän saa varoa sillä todellinen äijä on
täällä taas. Nykyään pelikovikset ovat kaljupäisiä, munattomia, hiljaisia pikkuneitejä naurettavineen leikkikaluineen. Missä on kunnon tukka kuten tämä naisten kaataja, Yeah baby!!

Minä:No onhan heillä lihaksia...
DN:Hiljaa poika, minä kuule otan tuon Kartoksen...
Minä:Kratoksen.
DN:Miten vain! Jos yrittää astua varpailleni tai koskea muijiini sanon hänelle vain tämän "I'm gonna rip off your head and
shit down your neck".

Minä:Öh.. Ehkä seuraava kysymys,mitenkäs työelämä?
DN:Tässähän se. Kun tuo ikuisuus projekti alkoi taas. Muuten ollut hiljaista. Eikä mitään ole tullut tehtyä.
Minä:Eikö mitään?
DN:No naisten kaatamista ja salilla huhkimista päivästä toiseen.
Minä:Eihän tuo ole työtä?
DN:HAH! Jatkuva vonkaamisen kuuntelu käy jo työstä, naisten pitäisi maksaa minulle siitä että edes saavat olla tällaisen uroon kanssa.
Minä:Öh, se on laitonta.
DN:Naiset vai?
Minä:Ei vaan että ottaa "siitä" rahaa.
DN:Näetkö? Ei ole minun syyni etten tienaa, kaikki on laitonta kyttäsikojen lahtaamista myöten.

Minä:?euraava. Mitenkäs harrastukset?
DN: Olen väsäillyt prätkääni mutta minulla on ollut isompikin projekti, mutta sen saatte nähdä sitten pelissä. Myös putkipommeja olen vääntänyt.
Minä:Tarkoitatko pelikuvissa nähtyä "monster truckia"?
DN:MITÄ!! Kuka sen sinne vuosi, (sensuroitu) vasikka. Noh olkoon, sehän se on. Mutta odottakaas kun saatte kokea kuinka mahtava sillä on ajaa. Varokaa pahikset, on aika tehdä "possumuhennosta" ja Duken on nälkä.

Minä:-odotamme innolla. Sitten mitenkäs fyysinen kunto? Onko rapistuttu?
DN:Minun käsissäni rauta ei paina mitään, katso näitä lihaksia. Kokeiles tuosta.
Minä:E-ei kiitos. Olen kuullut että on huhuttu että käyttäisit krhm "lisäravinteita".
DN:HAH! Kateellisten panettelua.
Minä:Entäs "time to kill" pelissä nähty automaatti missä luki "steroids"??
DN:Äh,ummm.... Siinä oli pientä kulumaa, siinä luki oikeasti että "Asteroids". Ne pikkupurkat tiedäthän, tv:ssä mainostettu.
Minä:En ole nähnyt.
DN:Umm... Voi olla että julkaistiin vain keskiaasiassa, tai jossain... Mutta joka tapauksessa jos väität että on pilleri lihakset "im here to kick your ass"!

Minä:-okei okei.. en väitä. Seuraava, mitenkäs ihmissuhteet? Onko ollut tuttavuuksia muista pelisarjoista?
DN: Itse asiassa on muutamia. Työn ohessa tullut tavattua moniakin kasvoja muun muassa Batman. Hänkin nousi suosioon pitkän tauon jälkeen.
Minä:Ihanko totta? Mitäs hän?.
DN: Noh, Battis on vähän kuin minä. Lihaksikas,vähemmän tietysti. Kova ja pitkään kaivattu pelisankari. Tosin en vieläkään tajua mitä se Kissanainen jätkässä näkee. Kaveri pukeutuu lentäväksi rotaksi. Huh huh missä tyylikkäät Duke lasit ja harrikka, siinä minun stailaus ehdotukseni. Yeah baby!!

Minä: Selvä, muita tuttavuuksia?
DN: Kyllä vain. Olin näin lähellä etten saanut Bayonettaa jatkoille viimekuussa. Tyttö oli saanut tarpeekseen siitä kloppi Dantesta.
Kuulemma liian viileä tyyppi hänenlaiselleen kuumalle pakkaukselle. Kun kuuma ja kylmä kohtaa niin myrskyhän siitä nousee.
Siinä vasta oikea "kissanainen". Mutta hän lähtikin tylsän ja kaljun Matt Hazardin matkaan. Imaisin sikariani ja sanoin pimulle että "your loss, bitch".
Minä:Aika kovaa.
DN:Maailma on poju.

Minä:Duke, seksuaalisesta suuntautumisestasi on ollut puhetta. Olet kuulemma jotenkin "liiankin hetero".
DN:MITÄ!! Väitätkö että olisin joku (sensuroitu) (sensuroitu).
Minä:E-en minä.
DN: Sano kuule sille joka väittää että miehekkäämpää miestä ei löydykkään ja ei ole naista joka ei Duken edessä lakoaisi. Mikä sen heterompaa kuin tiukat farkut ja punainen hihaton ammusvyön viimeistellessä lopun. Käske pelata peliäni, kunhan se ensin julkaistaan niin takaan että testosteronia ei puutu ja se haisee vielä näyttöpäätteen sulkemisen jälkeenkin niin että äitinne käskee teidät nassikat pesulle sen takia. Vai että ei hetero..MRrrr!

Minä:Haastatteluni taitaa olla tässä, olisiko loppusanaa?
DN:Kyllä, Duke on täällä taas, kyttäsiat ja muukalaiset varokaa. Naiset punastukaa. Kun peli julkaistaan ei lyijyä, ruudinkatkua, moottorinpauhua, härskiä huumoria
ja testosteronia puutu. Lets Rock!! Lopussa kuva sille joka väitti etten ole hetero.
Minä:Kiitos.

http://www.youtube.com/watch?v=Gou0suCGl0U

Kuulenko hääkellojen soivan??

Nyt se sitten tapahtuu. Se mitä on vuosi suunniteltu ja viime viikot kovasti stressattu. Huomenna 3.7.2010 tämä jätkä astelee alttarille tulevan vaimonsa kanssa :)
Viime päivät ovat totta vie olleet stressaavia ja ehkä hieman hermoja raastavia, nyt kuitenkin helpottaa ja enään finaali jäljellä.

Mutta mitenkä kaikki oikeastaan alkoi?

N.5-6 vuotta sitten(jep en muista tarkkaan) tapani mukaan roikuin erilaisilla chat ja keskustelu palstoilla. Suomi 24 taisi olla peräti suosikkini. Mietin sitä samaa mitä varmaan jokainen 17 vuotias että löydänkö koskaan sitä oikeaa. Olihan noita heiloja mutta ketään ei voinut rakastaa. Tuli siinä sitten rukoiltua että löytäisinpä kiltin, herttaisen naisen. Sellaisen jonka elämän arvot olisivat kohdallaan, sellaisen uskovaisen.
Noh pari viikkoa taisi mennä niin törmäsin chatissa tähän tulevaan vaimokkeeseeni.
Juttelimme niitä näitä ja vaihdettiin mese osoitteet(kuten teininä tapana :) ).

Myöhemmin selvisi että hän oli ollut vain käymässä siellä, että ei ollut aikonutkaan olla siellä enempää sekä se että hän oli uskovainen jonka hän kertoi kainostellen, olinhan aika kova hevimies ja tiedätte mitä sellaisista ajatellaan.

Siitä suhde vakavoitui ja tapasimme jonka jälkeen koulun käyntini vähän kärsi, olihan minulle tärkeämpää olla rakkaani luona kuin tylsällä tunnilla.
Saimme tietää toinen toisistamme paljon lisää, jopa sen että myös hän oli rukoillut että löytäisi uskovaisen kiltin miehen :)
Sattumaako? Naurettava ajatus, ei todellakaan. Tarkoitus? Kyllä vain :)

Sitten kun olimme seurustelleet toista vuotta, muutimme yhteiseen asuntoon ja emännys sai töitä meiltä päin. Siinä sitten asusteltiin, muutettiin ja hommattiin elukoita, eläinrakkaita kun molemmat olemme. Yhteinen harrastus meillä oli aina: pelaaminen.
Eipä tarvinnut kummankaan jäädä pelileskeksi.

Kun olimme seurustelleet 2 vuotta tuli kihlautuminen puheeksi. Siihen tuli suhtautua asiaan kuuluvalla vakavuudella, olihan kyseessä lupaus avioliitosta. Ajatus oli tuolloin kuitenkin aika kaukainen. Kihlat solmittiin 7.7.07 :)

Nyt ollaan vuodessa 2010 ja Jumala on johdattanut meidät jo avioliiton porteille asti.
Huomenna saamme tunnustaa rakkautemme Kaikkivaltiaan Jumalan edessä ja saamme toisemme iäksi :)

Ohjelmaa huomiselle on kyllä paljon ja vähän stressaa kyllä nytkin, mutta kyllä se tästä. Kerran sitä vain mennään naimisiin. Täytyy muistaa kaverin sanat "muista hengittää ettei taju lähde kuin hauskoissa kotivideoissa". Täytynee tehdä hengitys harjoituksia.

Hääjuhlissa soitetaankin sitten sitä minun ja emännän musiikkia :)
Häätanssin säestää Lifehouse-Everything.

Lämpöä olisi luvattu lähemmäs 30 astetta, huh huh. Toivotaan että kukaan ei saa lämpöhalvausta. Onneksi juotavaa on varattu kyllä.

Hääjuhlan jälkeen mennäänkin sitten hotelliin ja sen jälkeen matka jatkuu helsinkiin josta seuraa lento bulgariaan :) Viikko siellä rentoutuen ja unohtaen kaikki stressi.
Tästä syystä tulee oltua viikko pois täältäkin ja pleikan äärestä joten älkää huolestuko, kyllä se cloud hengissä on :)

Nähdään vähän välillä sitä "oikeaa elämää" mitä se on?? :D

Pääsiäinen. Surun ja ilon juhla

Yli 2000 vuotta sitten antoi nuori mies itsensä ristillä koko maailman syntien tähden. Hän ei ollut tavallinen ihminen.
Hän ei ollut syntinen vaan puhdas ja viaton. Hän ei tehnyt vääryyttä vaan niin kuin on oikein. Hänen nimensä on Jeesus Kristus.

Taas vietämme vuotuista kristinuskon juhlaa, pääsiäistä.
Vietämme sitä emme enempää emmekä vähempää kuin Herramme Jeesuksen Kristuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen muistoksi ja kunniaksi.
Tällöin Herra kantoi ristille koko maailman synnit, kuoli ja haudattiin. Mutta nousi ylös kuolleista ja murskasi käärmeen pään.
Tähän me kaikki saamme uskoa ja pelastua.

Joh.3:16 "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."

Jeesus tuomittiin syyttömänä ristille. Hänet tuomittiin koska hän opetti ja puhui totuuden mukaan. Samalla kävivät toteen kaikki ne ennustukset joita satoja jopa tuhansia vuosia sitten oli profetioitu.

Jeesus Kristus ristiinaulittiin Golgatalla(joka on hepreaa ja tarkoittaa pääkallonpaikkaa) 2 ryövärin kanssa.
Tätä ennen häntä oli pilkattu, oli lyöty ja ruoskittu. Häntä oli kohdeltu kuin saastaa. Ristillä roikkuessaankin hänen vaatteensa jaettiin sotilaiden kesken ja ihokkaasta heitettiin arpaa.
Jumalan poika oli häpäisty ja ristiinnaulittu. Kun kaikki oli täytetty pyysi Herra vielä juotavaa ja hänelle annettiin hapanviiniä sienestä isoppikorren päässä.

Joh.19:30 "Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: "Se on täytetty", ja kallisti päänsä ja antoi henkensä."

Ja niin oli täytetty Herran työ ristillä. Jumalan ainokainen poika oli kuollut ristillä meidän jokaisen synnin tähden.

Jeesus haudattiin läheiseen puutarhaan missä oli tuore hauta ja haudan suulle vieritettiin suuri kivi. Myös sotilaita asetettiin
vartioimaan hautaa.
Tästä alkoi surunaika. Opetuslapset olivat surun murtamia sillä heidän Mestarinsa oli kuollut. He piileskelivät lukittujen ovien
takana juutalaisten ja sotilaiden pelossa.

Kun sapatti oli päättynyt lähtivät naiset katsomaan hautaa voidellakseen Jeesuksen ruumiin. Mutta haudalla heitä odotti yllätys. Suuri kivi hautakammion ovella oli vieritetty pois ja sotilaat tiessään. Hauta oli tyhjä.
Haudan ulkopuolella he kohtasivat ylös nouseen Jeesuksen. Voitte kuvitella sitä riemun määrää kun he tajusivat että heidän Herransa oli herännyt eloon. Naiset riensivät kertomaan tästä opetuslapsille. Myöhemmin lukittujen ovien taakse Herra Jeesus Kristus ilmestyi opetuslasten keskelle ja suunnaton riemu täytti kaikki.

Herra Jeesus Kristus käski levittää evankeliumia kaikille kansoille jotta kaikki pelastuisivat. Matt. 28:19 "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen"

Myöhemmin Herra otettiin taivaaseen mutta hän lupasi tulla takaisin noutamaan meitä. Joh.14:3 "Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen."

Tämän vuoksi me kaikki saamme uskoa ja pelastua ja uskomme kautta pelastua. Syntimme on annettu meille anteeksi. Nyt saamme kaikki iloita ja huutaa "JEESUS ELÄÄ"!!

Tämä on aika kapea kuvaus pääsiäisestä, mutta yritin parhaani mukaan tuoda tärkeimmät asiat ilmi. Silloin tapahtui niin paljon suuria asioita.

Siunattua pääsiäistä kaikille.

Joulu on ilon aikaa-vaan ei kaikille...

Joulu on tulossa ja kaikkialla on hässäkkää. Lahjoja ostellaan, kuusia koristellaan ja kaikkea hyvää leivotaan. Eli siis kaikilla on iloinen tunnelma ja kaikki huipentuu juhlalliseen jouluaattoon. Kaiken ilon ja riemun keskellä, en voi kiistää etteivätkö ajatukseni palaisi vähän väliä kanssa ihmisiimme. Tarkoitan vähäosaisempia ja niitä joiden joulu ei ole kuin murhetta ja yksinäisyyttä, kenties jopa pelkoakin. Minut valtaa suuri suru kun edes ajattelen miten ihmiset voivat olla toisilleen niin julmia, jopa jouluna suurimman rauhan ja rakkauden juhlapäivänä.
Kirjoitan tämän jotta kaikki heräisivät kiireidensä keskeltä ajattelemaan toinen toistaan. Kuten Raamattussa Jeesus meille opettaa "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi", juuri näin meidän tulisi toimia. Voiko viisaammin enään sanoa.

Kaiken väriloiston keskellä joulu on monille erittäin harmaa. Monessa kodissa korkki aukeaa ja helvetti alkaa, toisilla hädin tuskin on rahaa ja toiset ovat vailla omaa kotia tai muuten vain yksin joko perheensä hylkäämänä tai vain siksi että muita ei ole.
Tarkoitan nyt niin lapsia, nuoria kuin eläkeläisiäkin. Monet vanhukset viettävät joulunsa vanhainkodeissa eikä välttämättä heitä muista kukaan, joissakin paikoissa henkilökunta panostaa vanhuksiin mutta löytyy niitäkin paikkoja joita voitaisiin verrata kurinpitohuoneisiin.
Monella lapsella ja nuorella ei ole perhettä joten hädin tuskin on lahjojakaan, ellei sitten ole juuri näitä joulupuu keräyksiä mihinkä koen itse suurta velvollisuuden kutsua osallistua. Olenhan saanut aina viettää onnellisen joulun.
Kuten aiemmin sanoin, myös alkoholi tuhoaa monen joulun. Joko juodaan itsensä yksin humalaan tai sitten pilataan kaikkien joulu ajamalla perhe pakosalle isän tai pukin raivon puuskan saattelemana.
Sitten on vielä monia muita ja heihin kuuluvat yksinäiset joita läheiset eivät muista tai heitä ei ole. Kuvitelkaapa joulu yksin, katsellen tv:stä toisten jouluiloa. Ei jouluateriakaan ole sama ilman läheisiä. Muistakaamme kaikki että me olemme toistemme läheisiä. Olimme tuttuja tai tuntemattomia.

Mieleeni muistuu väkisinkin muutamien vuosien takainen joulu kun hyvä ystäväni soitti minulle keskellä jouluyötä että nukunko? Voisinko tulla ulos keskustelemaan? Huomasin että kaikki ei ole okei joten puin päälleni ja häippäisin hiiren hiljaa ulos. Siellä kaveri odotti sovitulla paikalla ja kyselin että mikäs nyt on hätänä? Hän sanoi että ei jaksa olla kotona koska siellä juodaan. Vaikka hän olikin jo 16 huomasin että häneen koski. Juttelimme pitkään ja hartaasti, kerroimme vitsejä ja nauroimme. Useampi tunti siinä meni ja yö alkoi jo lähennellä aamua, mutta iloitsin syvästi kun sain toivottaa hänelle hyvät loppuyöt ja joulut ja näin hymyn hänen kasvoillaan.

Pienikin asia voi pelastaa monen joulun. Kassajonossa voi antaa kiireisemmille tilaa ja kohteliaisuus on aina paras tapa tuoda hyvä mieli toisille. Ja muistakaa kuunnella jos jollakulla on murheita tai kysykää jos epäilette moista, kysyminen ei koskaan haittaa.
Älkää valittako jouluna jos Ps3:n kaveriksi ette saa taulutöllöä tai 1/4 pelistä jäi saamatta. Muistakaa että jollakin ei ole sitä mitä teillä on ja ajatelkaa vaihteeksi muitakin kuin itseänne. Joulu on antamisen, ei ottamisen aikaa. Lahjoissa ajatus on tärkein :)

Kiitän Jumalaa siitä että minulla on aina saanut olla upea joulu ja siitä että seurakunnat, erilaiset järjestöt ja turvakodit sekä yksittäiset ihmiset auttavat tekemään monelle onnettomalle onnellisen joulun. Viettäkäämme kaikki onnellinen joulu ja muistakaamme läheisiämme ja kaiken kiireen keskellä pysähtykää ajattelemaan miten voisin levittää joulumieltä? Muistakaa että pienikin teko on tärkeä.

Siunattua ja onnelista ja rauhallista joulua kaikille :)

Teinivuosien unelma, Stratovarius livenä

Olin 16 vuotias ja pahimmassa teini-iässä. Mankassa soi Raptori, Caater, Mighty 44 ja muu europop. Sattuipa niin että eräänä päivänä äitini lähti kauppaan ja minä mukana. Katselin automme levyvalikoimasta jotain mitä voisi kuunnella ainaisen iskelmän sijaan. Sitten käteeni tarttuikin Stratovariuksen Visions albumi, kyselin että mikäs se tällainen on. Äiti tokaisi että laitappa tuonne soittimeen soimaan niin näet. Tein tietysti kilttinä poikana työtä käskettyä. Mankasta alkoi kuulua tiukka rumpukomppi ja tehoste joka kuulosti narisevalta ovelta, siinä sitä ajattelin että josko vaihtaisi mutta sitten räjähti. Sähköinen raskas värinä sai niskavillani pystyyn ja rumpukomppi jalan vatkaamaan. Tämä oli sitä Heavy metallia, raskasta kuten nimi antaa ymmärtää ;) Olin myyty ja kysyin voisinko lainata albumia, myöhemmin sitten pyysinkin lahjaksi muita kyseisiä albumeja enkä koskaan pettynyt.

Tästä varmaan voitte huomata että Stratovariuksen vaikutus metallimusiikin makuuni on suuri. Lisäksi lämpimät muistot menneiltä vuosilta palaavat aina takaisin kun kuulen vanhan kunnon Visionsin soinnut. Mutta se tästä...Nyt asiaan.

Töissä tavalliseen tapaan duunasin ja sorvasin ties mitä ,sitten kuulin radiosta että olisi kisa: "Bongaa Stratovariuksen Hunting high and low biisi ja voita tiketit keikalle pakkahuoneelle". Ajattelin että tässä voisi olla tilaisuus nähdä stratovarius livenä, siispä talletin kilpailu numeron puhelimeen ja laitoin luurin lähelle. 2 kokonaista päivää kyttäsin että joko, sitten aloin väsyä ja ajattelin "ei tästä mitään tule". Ajattelin että jos Luoja suo niin sitten. En näes ole oikein hyvä arpajais peleissä. Eräänä päivänä, taisi olla kilpailun toiseksi viimeinen lippupaketti, sitten tapahtui se mitä odotin. Havahduin unensekaisesta horroksestani työn äärestä jossa väkersin kuin zombi. Jokin voimakas soundi herätti vaistoni, sitten iski paniikki kun huomasin että siinä se mokoma soi. Sain kuin sainkin puhelimen linjoille ja pidätin hengitystä kun odotin vastausta. Jesh minä ehdin, tosin sitten iski paniikki, vielä pitäisi vastata oikein kysymykseen. Siinä tilassa karkasi kaikki muistikuvat päästä mutta sain kuin sainkin koottua itseni ja vastattua oikein. Voi sitä riemua kun sain liput lauantain keikalle. Rukoukseni oli kuultu :)
Myöhemmin hommasin sitten vielä pari lippua kavereille sillä voittoliput olivat minulle ja emännälle.

Keikka paikka oli todella siisti ja järjestystä valvottiin hyvin joten rauhaisaa oli. Siinä sitten Dreamtale lämppäsi 45 minuuttia, ihan kelpo settiä mutta odotukset olivat loppu illassa. Seurasin kelloa että vielä 1min ja sitten. Lopulta savukoneet alkoivat toimia ja Destiny kappaleen kuorolaulu soida. Koko sali hiljeni samantien. Kaikki tiesivät miten kappale alkaa ja odottivat innolla että koska... Sitten setti alkoi ja kädet nousivat ilmaan tervehtimään Kotipeltoa ja kumppaneita. Ilta oli käynnissä. Kaikkea soitettiin niin vanhoista uusiin kuten omat suosikkini: Kiss of judas, Phoenix, Destiny ja Hunting high and low, uudemmista Deep unknow ja muita loistavia valintoja. Lopulta tuli väliaika ja päätin hakea itselleni hupparin muistoksi ja hienon löysinkin. Huomasin kuinka ihmisten tunnelma alkoi tiivistyä, kaikki hymyilivät ja nauttivat. Sitten saapuivat lavalle kitaristi ja basisti ja he ottivat tiukan kaksintaistelun. Loistavia sooloja molemmilta. Sähkökitara murisi ja luotti sähkön vinkuvaan ääneen sooloissa, kuitenkin basisti vei mielestäni niukasti voiton, sen verran loistokkaasti hänen sormensa seilasivat kielillä ja hänellä oli tajuton rytmi sooloissaan. Voitto siis Basistille pistein 8-6.

Väliaika päättyi ja taas alkoi setti, oli hienoa nähdä kuinka kappaleiden tahdissa kädet taputtivat ja vieressä kaksi 28-35v naista ottivat oikein nuoruuden huumalla ilmakitara sooloja, tunnelma oli siis katossa. Kotipellon ääni kantoi loistavasti ja vaikka Tolkkia ei enään bändissä ollut niin uusi kitaristi hoiti hommansa upeasti, rumpalilla oli touchi tallella, siihen malliin kapulat lensivät ja aina nappiin :)

Lopuksi tuli vielä encore. Keikasta jäi todella hyvä maku ja muistan tämän varmasti pitkään. Seuraavaksi taidan katsastaa Kamelotin huhtikuussa samassa paikassa ja tottakai Stratovariuksen uudelleenkin.

Ps jos vähänkin strato napaa niin voin suositella lämpimästi, kenties yksi parhaimpia livebändejä mitä olen nähnyt :)

"Courage and faith will show me the way See how I run to my destiny
Like the Phoenix I rise From the ashes of life I don't need fortune
or fame Just some peace of mind"

Työttömyyttä kerrakseen.

Työttömyyttä kerrakseen.

Näinhän se nykyään menee. Välillä on työtä ja välillä taas ei, kauhea kiirus ja sitten taas ei.
Niinhän siinä sitten kävi että pienellä viiveellä se arpa osui omallekkin kohdalle ja tässä sitä
vietellään astetta pidempää kesälomaa. Vanha peikko lomautushan se sieltä iski.

Varmaan moni saattanut miettiä mitenkä tuo jaksaa aamu 6 alkaen täällä reaktorin sivuilla tahkota. Syynä lienee tapa josta ei tahdo päästää irti ja tietysti emäntä joka potkii sängystä ylös(vai oliko se toisinpäin :D ) Kieltämättä sivut ovat aamulla erittäin hiljaiset ja Psnetwork loistaa kaverien poissaoloilla. Tulee vähän aika pitkäksi, mutta tässä kerkiää hienosti siivoilemaan, juomaan kahvia,
ulkoiluttamaan koiria ja kirjoittelemaan blogeja ja arvosteluja.

Salilla tulee käytyä päivällä ja ruokaostokset kerkeää aamulla. Ohjelmaa siis riittää kunhan vain keksii ja tekee. Ennen tuli valitettua että kun on noita pelejä mutta ei kerkeä pelaamaan, noh nyt kerkeää ja sekös tässä piristääkin :) . Musiikkia tulee kuunneltua todella paljon ja sillä pitää itsensä järjissään
ettei liiallinen ahdistus luppoajasta iske. Tietämättömyys taitaa olla tässä kaikkein kamalinta kun ei oikein voi suunnitella päivää pitemmälle asioita kun ei koskaan tiedä tuleeko kutsu töihin vai ei. Koulutusta
olen järkeillyt mutta vielä olen täällä kotosalla kirjoittelemassa näitä tylsiä blogejani :) .

Nyt tosin vasta tuntuu että Konsolini saavat ansaitsemaansa arvostusta. Kun tuota aikaa on ja pc:llä ei pyöri edes Oblivion kunnolla on pelaaminen siirtynyt Ps3:n puoleen. Padi kuluu ja pelit läpäistään ja nyt olen
kiinnostunut noiden trophyen hankkimisesta. Tietysti välillä olisi mukavaa kun olisi moninpelissä kavereita mukana, ongelmana on vain aamuvirkeys ja se että ei porukka kauhean samanlaisia pelejä pelaile.
Lisäksi kauhean Xbox voittoista kansaa -_- . Mutta ei anneta sen masentaa :D Tahtoisin kiittää koko reactorin porukkaa että näin mukavat sivut ja mukavat ihmiset mahdollistavat mukavan ajan tappamisen ainaisen nukkumisen ja tylsyyden sijaan. Lomautusta on oletettavasti maailman tilannetta katsoen vielä pitkään joten jos aamulla tulee herättyä tsekatkaa toki GR:n sivut ja Psnetwork jos peli- tahi juttuseuraa tarvitsee.

Monella teistä alkavat koulut ja luette kateellisena että voi räkä kun jätkä saa huilata ja olla vain, niin uskokaa pois,
pidemmän päälle tämä ei ole hauskaa. Ei niitä pelejä ainaiseen jaksa rämpätä ja välillä tekisi mieli jutella muillekkin kuin konsolilleen silloin vasta huomaa kuinka hiljaista on. Sitä vain odottaa ehtoopäivää että porukka
pääsee töistä/koulusta jotta voisi taas sosialistaa itseään. Mitenkä tästä eteenpäin sen aika näyttää. Tuntemattomat ovat Herran tiet mutta kaikella on tarkoitus :)

Vanhaa ja Uutta

Nykyään huomaa kuinka pelienkehittäjien hartioilla alkavat painaa suuret paineet kun pitäisi saada massaa miellyttävät toinen toistaan paremmat pelit tehtyä. Pitäisi olla entistä parempi grafiikka, paremmat musat ja pelin tulisi pitää sisällään jotain uutta ja mullistavaa. Jälkimmäinen taitaa olla kaikkein haastavin.
Sitten joku saikin idean:"hei tehtäisiinkö täysin uusien sijasta vanhojen päivityksiä uusilla jipoilla".
Siinä vasta avain menestykseen.

Remake pelien määrä on kasvanut hurjasti.
Nykyään löytyy jo päivitettyä versiota Bionic commandosta, Street fighterista, Klonoasta ja (joka itseä suuresti kiinnostaa) Super mario bros:ta. Onhan sitten vielä Pikminiä ja resident evil remake versioita käännettynä uusille konsoleille.
Kuitenkin eniten kiinnostavat nämä peruspelien uudet mallinnukset joissa on edelleen sama pohja ja idea mutta grafiikka on kauniimpaa ja löytyy joitakin pieniä lisiä myös, mutta kuitenkin se pelin perimmäinen idea on sama kuin silloin 10-20 vuotta sitten.

Ja mikäs tässä tämähän myy. Kuka ei tahtoisi pelata uudella konsolillaan uuden sukupolven grafiikoilla vanhaa kunnon hittipeliä jota silloin nassikkana tuli tahkottua sormet rakoilla. Ihan nostalgian kyynel silmään tulee...

Heitän tässä pallon lukijoille ja kysynkin minkä pelin te haluaisitte uutena päivityksenä?

Saako peli olla Hot or Not

Nykyisin huomaa peleissä lisääntyneen paljaan pinnan ja tiukkojen vaatteiden virran lisääntyneen. Näistä tietysti tulee paljon puhetta että ovatko pelit liian täynnä "seksiä",pitäisikö ikärajaa nostaa vai käskeä naisten ja miesten pukea lisää vaatetta ylle.
Yleensä tosin huomio kohdistuu vähäpukeisiin naishahmoihin. Harvemmin sitä kohua nousee kun Conan taistelee pelkät nahkapöksyt jalassa mutta katsokaas kun nainen heittää viitan nurkkaan ja alta paljastuu uhkea rautabikinein sonnustautunut soturitar, miehillä leuat loksuu ja puoliso jäkättää että "tuollasia sä vaan kattelet"(krhm ei allekirjoittaneen omaa kokemusta :D ).

Olen itsekkin huomannut kun tuossa lueskelee vanhoja pelilehtisiä vuosien takaa niin kyllä se paljaan pinnan-ala on kasvanut. Tässä taannoin Soul calibur 4 herätti kiistan siitä kuinka Ivy:n rinnat olivat kasvaneet. "älä osta peliä Ivyn rintojen takia" muistan lukeneeni.
Onhan pelissä muuten Taki esim. eihän hänellä ole päällä kuin joku kokovartalo sukkis, eivätkä hänenkään rintansa sieltä pienimmästä ole.
Nyt myös hameen aluset välkkyvät entistä enemmän monissa peleissä.

Mitenkäs sitten vääristyykö nuorten minäkuva näiden "perfecto" vartaloisten kaunottarien ja soturien rinnalla? Pitääkö olla uhkeat rinnat, suuret lihakset ja tiukat puvut? Vai tajutaanko että peli on peliä ja hahmot ovat fiktiivisiä ja taiteilijoiden luomia "unelma" kuvia?

Mennäänkö tässä häiritsevästi rajan yli vai onko pieni "terästys" sallittua. Kalastellaanko tällä miespuolisia pelaajia vai onko peleissä tasaisesti "pinta-alaa" jokaiselle?

Tätä sopii miettiä.

Allekirjoittanut ei pidä naiskauneutta ja mieskomeutta pahana asiana.Mutta hyvän maun rajat tulee muistaa. Ps Sc4 on kaunis peli ja kulkee juuri rajan hyvällä puolen.

Ei niin pieni planeetta

Little Big planet saa aina vain uutta sisältöä.
Nyt on vahvistettu että Solid Snaken, Altairin sekä Kratoksen lisäksi mukaan liittyvät Ratchet and Clank. Minkälaisia seikkailuja avaruuden kissamainen sankari ja peltipää pääsevät kokemaan, sen päättävät jälleen ahkerat pelaajat. Julkaisusta ei kuitenkaan ole vielä tarkempaa tietoa annettu.

Media Molecule työstää LittleBigPlanetiin suurta lisäystä, joka peittoaa kooltaan aiemmin julkaistun Metal Gear Solid -aiheisen paketin.
Eli lisää ja aina vaan lisää pelattavaa planetin omistajille.

LBP pelattavaa voidaan tehdä käytännössä loputtomiin joten omistajat ovat varmasti tyytyväisiä. Entäs mitä/keitä sinä tahtoisit omaan Pieneen suureen planeettaasi?