Kyllä,kohti uusia pettymyksiä,hyvin sanottu

Eiku onnea vaan hakuihin ja miettimiseen.Elämänsuunnan miettiminen ei tosiaan ole ihan pikku juttu,mutta ei sitä liian raskaastikaan kannata ottaa.

Kyllä se niin on. Kortistoon joudutte joka tapauksessa ilman suhteita. Itse olin melkein 2v työttömänä kunnes sain töitä jätekuskina. Pidin aina kuorma-autoilla ajamisesta, joten tämä työ sopii minulle. Palkkakaan ei ole huono. Valitsin oman koulutukseni tylsistä koulutuksista vähiten tylsimmän koulutuksen taktiikalla. Oli se metsäkoneenkuljettajaksi opiskelu viimeisillä vuosilla aika pakkopullaa, mutta sain sieltä kuorma-autokortin ja ainakin voi sanoa että joku koulutus on takana. Ihmiset siellä oli kaikista pahimpia. En ole eläissäni ollut tekemisissä niin tyhmien ja junttien ihmisten kanssa. Paras puoli Porin Metsäopistossa oli, ettei siellä oikeasti tarvinnut tehdä paljoa mitään. Laiska mies kun olen vielä kaiken päällimäiseksi

Meillä on toisen asteen haut keskiviikkona ja mulla on ollut selvillä jo pitkään mitä mä menen amikseen opiskelemaan - eipähän tarvi siitä 'stressata'.

Peruskoulu loppuu ylättävän nopeesti, 9 vuotta menee hetkessä.

Itellänni oli kiva tilanne kun haku setti tuli.
Jouduttii käymää kauheissa jutusteluissa sun muissa seteissä kun. Peruskoulun todistuksen keskiarvo oli 5.6 eikä kiinnostanu hakee minnekkään.

Tavallaan ilman edes kysymisiä opo passitti amattikoulun valmentavalle jossa vaan tutustuttiin paikkoihin ja kierreltiin ympäri amattikoulua kattoen minne pääsee hiekolla keskiarvolla ja mikä paikka kiinnostais.

Ja valmentavan jälkeen päädyin logistiikka puolelle.

Sama juttu oli minulla, kun piti siirtyä toiselle asteelle opiskelemaan. Ei ollut harmahinta hajuakaan jatkosta. Tämän takia menin ammattikouluun sellaiselle valmentavalle luokalle, joka oli periaatteessa kuin kymppiluokka, mutta sinne ei menty arvosanoja nostamaan vaan saamaan tietoja opintoaloista, jotta valinta helpottuisi.

Nyt on kohta vuosi palloiltu logistiikka-alalla ja on ollut todella tylsää. Siellä ei ikinä ole mitään muuta tekemistä, kuin ihmetellä varastolla ja jutella kavereille. ainoa hyvä homma tässä on, että saan koulun kautta ajokortin ja kuorma-autokortin.

Mutta tosiaan, kannattaa se tarkkaan miettiä, että mitä jatkossa tekee.

Eräs ystäväni kävi myös logistiikkapuolen ja ei siellä kyllä mitään oikein tehdä. Metsäopistossa oli sama homma, mutta minusta se oli vain positiivista kun ei tarvinnut tehdä mitään

Oman alan valinta on sen verran merkittävä asia elämässä että sitä on hyvä todellakin pohtia syvään ja hartaasti.

Kesätöiden kautta voi saada jotain vihiä miltä tuntuu olla esimerkiksi kaupan alalla hommissa, siivoojana tai jossain satunnaisissa kaupungin tarjoamissa tehtävissä.

Mikäli IT-ala kiinnostaa niin kannattaa jo vaikka yläasteella tutustua ohjelmointiin, sulatettuihin järjestelmiin, sähkötekniikkaan tai vaikka web-kehitykseen. Näihin löytyy melko helpolla oppimateriaalia ja välineitä. Näitä on siis melko helppo lähteä itsenäisesti opiskelemaan ja kokeilemaan.

Mikäli huomaa ettei kyseessä ole se "sun" juttu niin ei ainakaan tule tuhlattua nuoruusvuosia alalle joka ei yksinkertaisesti kiinnosta.

Itse aion peruskoulun jälkeen kouluttautua ohjelmointialalle.

Itse voisin heittää sanasen miksi lukiokin on iha hyvä valinta.

Eihän se valmenna suoraan millekkään alalle, mutta toisaalta ei sen tarvitsekkaan. Lukion ehkä paras hyöty on se, että se antaa kolme vuotta lisäaikaa miettiä tulevaisuutta, mutta samalla hyödyntää hyvin ne kolme vuotta. Itse olisin päätynyt väärälle alalle, jos olisin mennyt amikseen. Olisin sitten todennäköisesti ajatellut tuhlanneeni aikaa. Ysillä tavoittelin tietotekniikka-alalle, mutta syvemmän ja kehittyneemmän ajattelun seurauksena, on suuntani nyt muuttanu opettajakoulutuslaitosta kohti. Tähtäimessä olisi ala-asteen luokanopettaja.

Nuoren ihmisen ajattelu kehittyy vielä monta vuotta peruskoulun jälkeen, joten jotkin mielipiteet ja ajatukset muuttuvat. Se kannattaa huomoida yhteishaussa, että nopeasti tehty ammattipäätös ei välttämättä ole hyvä idea.

Itsehän menin amikseen 8,97 keskiarvolla, kun suku painosti menemään lukioon ja halusin protestoida heitä vastaan . Uskoin myös, etten selviäisi lukiosta kun opo sanoi, että jos ei lukeminen kiinnosta niin ei ole mitään asiaa sinne enkä ole koskaan liiemmin kokeisiin lukenut..
kävin siinä sitten aikamoisen ammatinvalintakriisin läpi ja voin kertoa, että stressasin aivan kauheasti kun ei meinannut mitään sopivaa löytyä. Päädyin sitten lopulta media-alalle ja ainakin tämän ensimmäisen vuoden perusteella valinta osui suht nappiin .

Olen vielä 8-luokalla ja olen itsekin miettinyt että tulevaisuus pitäisi olla jo mietitty.
Menin ylä-asteelle matikkapainotuksella, joten siitä ehkä pieni plussa jos opiskelee. Aluksi ajattelin lakimiestä, mutta koulussa sanottiin että ''kykys valuis hukkaan'' joten se on siis c-vaihtoehto.

En haluaisi insinööriksi tai lääkäriksi. Enkä varmaan saisi paikkaa urheilussa pelaajana kiitos luustovikani. Sen sijaan valmentaminen olisi kiehtovaa. En osaa toimia peli, sähkö, kone, tai milään sellaisella alalla. Olen hyvä rakentamaan mutta se on aika tylsää.

Koulussa ei ole tullut paljoa apua ammatissa. Syyskauden masennus pilasi Ka:ni 8.5 7.8:iin
No, onhan tässä vielä pari vuotta aikaa miettiä että mikä minusta tulee. Jos se riittää...
No mitä minusta tulee?

Itse en ollut peruskoulussa ollenkaan hyvä oppilas. Tunnit meni riehumiseen, laiskotteluun ja piirtelyyn, kunnes yhdeksännellä päätin hieman ottaa itseäni niskasta kiinni. Tämä ei tosin juurikaan tuottanut tulosta, sillä aloitin opiskelun liian myöhään ja lähdin peruskoulusta 7,2 lukuaineiden keskiarvolla.

Hain ensimmäisenä musiikkilinjalle yhteen noin 8 keskiarvon lukioon. Tämä tietysti failasi totaalisesti ja päädyin lukioon jonka keskiarvoraja oli 6,4. Aluksi oli hirveät ennakkoluulot koulua kohtaan enkä juurikaan tykännyt siitä, mutta loppujen lopuksi se osoittautukin loistovalinnaksi. Koko lukio koostuu gamereistä ja nörteistä, kuten minä. Myös sopiva ala on löytynyt kiikareihin, nimittäin historia. Historialliset pelit ja Asterix-sarjakuvat ovat aina ajaneet minua historian kiinnostusta päin. Nyt on menty lukiota melkein vuosi ja keskiarvo on pysynyt suunnilleen samana kuin peruskoulussa, vaikkakin Ruotsi ja Pitkä matikka ovat laskeneet sitä roimasti.

Tämän lyhyen varsinaisen elämäntarinani (sillä 15-vuotiaana elämähän vasta alkaa) kerrottuani toimin puolestapuhujana lukiovalinnalle. Lukio on yleissivistävä koulu. Se ei anna koulutusta vaan yhteen aineeseen, vaan kaikkiin. Monille lukio voi tarkoittaa vain kolmea lisävuotta miettimisaikaa, mutta se on paljon muutakin. Lukiossa opetus on parempitasoista ja ihmiset tulevat kouluun oikeasti oppimaan, eikä vain pääsemään kokeesta läpi. Toki jos olet melko varma alastasi, voit alottaa sen lukemisen kakkosvuonna tai tehdä kolmoistutkinnon jos siltä tuntuu. Esimerkiksi fysiikan, kemian ja pitkän matikan lukeminen tuovat naurettavan paljon uusia opiskelumahdollisuuksia, ja näitä jos opiskelet on jatko-opiskelu ja yleinen menestyminen elämässä melko varmaa.

Menin ylä-asteelle matikkapainotuksella, joten siitä ehkä pieni plussa jos opiskelee. En osaa toimia peli, sähkö, kone, tai milään sellaisella alalla. Olen hyvä rakentamaan mutta se on aika tylsää. No, onhan tässä vielä pari vuotta aikaa miettiä että mikä minusta tulee. Jos se riittää...
No mitä minusta tulee?

-> Lukioon vaan. Saat monta vuotta aikaa miettiä jatko-opintoja ja jos lukiossa luet pitkää matikkaa niin olet todella vahvoilla tulevaisuudessa.

Ekaa vuotta ammattikoulussa kone- ja metallialalla olen vain huomannut että aivan väärä minulle, olen siis mahdollisesti siirtymässä lukioon tarivtsen hieman aikaa miettiä mitä todella haluan sekä haluan kehittää yleisivistystäni. Lukemista ja läksyjen tekoa se tulee vaatimaan, olen kuitenkin valmistautunut ja tiedän mihin olen ryhtymässä. Eniten olen ehkä kuitenkin huolissani matikasta jonka varmaan tulen kusemaan, mulla on tosi surkee matikkapää. Kovin korkealla en kuitenkaan rimojani aseta, vaan sopivalle korkeudelle josta pääsee yli