Osa3: Heroes & Villains: Maaniittu City

Jatkoa edelliseen:

Luku 3: Maaniittu Cityn rakennus
Emil Weirdin suunnitelma oli mennyt läpi. Maaniitun aluetta alettiin ympäröidä paksulla, korkealla muurilla jonka päällä vartijat pystyivät vahtimaan koko aluetta. Se oli täynnä valaisimia, konekiväärejä ja ennen kaikkea, vartijoita.
Emil Weird istui toimistossaan. Hän katseli piirustuksia ja muita rakennukseen tärkeitä papereita. Hän katseli niitä, siveli partaansa ja naureskeli joskus yksikseen.
Silloin joku koputti hänen oveensa. "Sisään..." Emil sanoi hänen matalalla äänellään. Komisario Marcus astui sisään huoneeseen. "Ohhoh... Itse komisario on tullut paikalle..." Emil nauroi. Tomi käveli vihaisen näköisenä Emilin pöydän eteen. "Weird. Tämä saa loppua, nyt!" huudahti Tomi. "Hah... Mikä saa loppua, komisario?" nauroi Emil. "Maaniittu City! Se ei tule olemaan turvallinen! Ei siviileille, kuin rikollisillekaan! Sinun täytyy lopettaa rakentaminen!" vastasi Tomi vihaisena. "Se saisi loppua? Se ei ole vielä alkanutkaan..." nauroi Emil. "Jos et suostu lopettamaan sitä nyt, voit odottaa, että julkaisen tiedot sinun historiastasi! Kuinka sinun luokse tulleet potilaat lähtevät aivopestyinä pois, sinulla on tässä jokin muu suunnitelma, kuin rikollisten pitäminen aisoissa..." sanoi Tomi. Emil nousi seisomaan ja hieroi käsiään. "Luuletko oikeasti, että olen päässyt tähän asti ja tuolla tiedolla meinaat kaataa minut?" naurahti Emil ilkeästi. "Jos se ei onnistu. Voin aina kertoa, kuinka tulevan "kaupungin" johtaja lukee innokkaasti rikollisten profiileja. Ja vielä innokkaammin kaikkien muitten profiileja..." sanoi Tomi uhkaavasti. Silloin Emilin ilme muuttui uhkaavaksi. "Sinä et taida ymmärtää komisario Marcus. Minua ei voi pysäyttää!" huudahti Emil, joka työnsi pienen rokotteen kiinni Tomin kylkeen.
Tomi tunsi kylmän piston kyljessään. "Maaniittu City hajoaa! Jos sitä ei tee kansa, niin sen tekevät rikolliset!" huusi Tomi, joka sammui lattialle. "Älä huoli komisario. Tuollaiset ideat ovat pian poissa teistä..." sanoi Emil.
Emilin puhelin soi. Hän käveli puhelimensa luokse ja nosti luurin korvalleen. "Emil Weird." hän vastasi. "Hyvä Emil, vastasit! Minulla olikin tärkeää asiaa!" kuului Miguelin ääni puhelimessa. "Miguel, kuinka kampanja sujuu?" kysyi Emil ystävällisesti. "No, tuota... Paremmin kuin hyvin, minut nimitettiin pormestariksi!" huusi Miguel puhelimeen. Huuto sattui Emilin korvissa. "No sehän on tuota... Yllättävää..." sanoi Emil. "Kyllä! Kyselyssä vain viisi prosenttia olisi äänestänyt minua, mutta sain silti 60 prosenttia äänistä!" sanoi Miguel. "No, sinulla riittääkin sitten hommaa... Ehditkö enää johtaakaan tulevaa Maaniittu Cityä?" kysyi Emil vihjailevasti. "Ainiin! Siitä minun pitikin puhua kanssasi! Haluan nimittää sinut johtoon Maaniittu Cityyn!" huudahti Miguel. "Ohhoh! Mikä kunnia! Mitä se sitten tarkoittaa, kun olen johdossa?" kysyi Emil innokkaana. "No, sinä päätät kaikesta mikä liittyy kaupunkiin. Saat myös hallintaasi poliisit, jotta saat vartijoita muurille. Ja muutenkin, kaikki on sinun!"
Samalla hetkellä Emilin silmissä välähti. Hän oli saavuttanut sen kaiken mitä oli suunnitellut. "No, en häiritsekään teitä enää, johtaja Weird!" sanoi Miguel innoissaan. "Sano vain professori Weird, se kuulostaa paljon paremmalta... Ja jos voin pyytää, niin en halua poliiseja töihin Maaniittuun." sanoi Emil. "No, jos sinulla on jotain parempia ideoita, niin sinullahan on valta! Ilmoita komisario Marcukselle suunnitelmistasi, hän ei kuulostanut innokkaalta tästä asiasta. No, yritä jutella hänelle! Näkemiin!" sanoi Miguel. "Itse asiassa puhuin jo hänen kanssaan, hän on aivan samaa mieltä nyt kanssani..." Emil sanoi ja tuijotti lattialla makaavaa komisariota. Puhelin sulkeutui. Emil käveli kohti ovea. "Miehet! Huoneeseeni, heti!" huusi Emil käytävään.
Samalla kun Emil pääsi pöytänsä ääreen, huone täyttyi harmaa- ja mustapukuisista miehistä, joilla oli kaikilla päässään musta baretti ja kädessä G36C-konekivääri. "Varjoyksikkö. Teidän työnne alkaa pian, mutta ennen kuin kaupunkini on valmis "asutettavaksi", teidän on napattava ne rikolliset, jotka eivät vielä ole Maaniitussa kiinni!" komensi Emil. "Yes, sir, yes!" sanoivat miehet. "Tässä lista, napatkaa kaikki. En halua yhdenkään rikollisen jäävän Nurmijärvelle. Kaikkien pitää olla selleissä ennen iltayhdeksää, jolloin alamme täyttää kaupunkiamme." sanoi Emil, joka ojensi paperin edessä olevalle miehelle. Mies otti paperin vastaan. "Liikkeelle! Ja sinä, vie komisario Marcus petiinsä. Minulla on hänelle aivan oma sänky odottamassa." käski Emil. "Yes, sir, yes!" huusivat sotilaat, jotka lähtivät pois huoneesta.
Emil jäi taas yksin huoneeseensa. Hän katseli tummia, puisia seiniä ja ajatteli, että tämä huone on paikka, josta hän tulee liikuttamaan nappuloitaan seuraavat päivät. "Rikolliset eivät tiedä mitään tästä, siviilit eivät tiedä mitään tästä... Ja tärkeintä, että "pormestari" Sharp ei tule selvittelemään tapahtumia." nauroi Emil, joka poimi ruiskun lattialta ja asetti sen lipastoonsa. "Ja jos jotain alkaa kiinnostaa, hänet voi lähettää kaupunkiin tai tehdä sama, mitä komisario saa kohta kokea..." nauroi Emil.

Osa2: Heroes & Villains: Maanniittu City

Jatkoa edelliseen...

Luku 2: Suunnitelmia, suunnitelmia
Miguel palasi huoneeseen, tosin hänellä oli tällä kertaa mukanaan Emil Weird. "Kuka tuo mies on?!" kysyi Tomi. Johtaja käveli tuolilleen ja istui. Emil jäi tuolin taakse seisomaan. "Hyvät herrat. Olen uuden ystäväni kanssa saanut keksittyä tavan, jolla pitää Maaniittu pystyssä, mutta samalla muuttaa se, että rikolliset pääsevät pakoon..." sanoi Miguel. "Ja mitä olet keksinyt, ystäväiseni?" kysyi pormestari. "No, ensin haluan näyttää nämä paperit, jotka todistavat että Maaniittu ei ole se, joka vie maan rahat." sanoi Miguel, joka ojensi paperinipun Tomille.
Tomi tutkaili papereita. "MITÄ?! Nämä paperit sanovat, että pormestari Latvala on käyttänyt puolet niistä rahoista, joita Maaniitulle on annettu?!" huudahti Marcus ihmeissään. Pormestari hätkähti, samoin koko huone. Kukaan ei tajunnut tätä. "Mitä niissä papereissa on?!" huudahti pormestari. Komisario ojensi paperit pormestarille. Pormestarin ilme muuttui, kun hänen silmänsä selailivat papereita. "Tässä on jokin väärin käsitys! En minä ole käyttänyt yhtään mitään näistä rahoista!" huudahti pormestari, joka heitti paperit takaisin Tomille. "Mutta, mutta, nämä ovat virallisia... Siis, nämä ovat totta..." ihmetteli Tomi.
Koko huone oli hiljaa.
"Miehet, pidättäkää pormestari Latvala!" komensi Tomi. Samalla pari poliisia tarttui pormestarin käsiin. "Ei! Mitä te teette?! Tässä on jokin väärin käsitys!" huusi pormestari. "Viekää hänet selliin, siis seuraavaan kerrokseen." sanoi Tomi, joka oli vieläkin hieman pihalla koko tilanteesta. Kaikki huoneessa katselivat toisiaan hämmentyneinä. "En olisi halunnut, että näin kävisi ystävälleni, mutta, lakia ei saa rikkoa..." sanoi Miguel. Koko porukka keskitti katseensa johtajaan. "Niin, mutta tämän oudon tapahtumat jälkeen tuskin olemme enää sulkemassa Maaniittua?" kysyi Miguel.
Ihmiset keskittivät nyt katseensa komisario Tomi Marcukseen. "No, eipä sitten kai?" sanoi Tomi hiljaisesti. "Hienoa! Elikkä, palatkaamme toiseen aiheeseen, eli... Minulla ja ystävälläni on hieno idea, jolla parantaa Maaniitun Mielisairaala-vankilaa." sanoi Miguel rauhassa. Emil hymyili itsekseen johtajan takana. "No, kerro suunnitelmasi." sanoi Tomi. "Mieluusti..." sanoi Miguel, joka veti pöydälle Nurmijärven kartan. Hän osoitti ympyröityä aluetta, eli Maaniitun aluetta. Alue sisälsi tämän mielisairaala-vankilan lisäksi myös slummi-alueen, teollisuusrakennuksia ja jonkin verran muita Nurmijärven rakennuksia. "Tämä alue tullaan aitaamaan." Miguel sanoi ja piirsi punaisen viivan ympäri Maaniitun aluetta. "Anteeksi, kuulinko oikein? Te aiotte aidata koko Maaniitun alueen?!" kysyi yksi virkamies. "Kyllä." vastasi johtaja. "Mitä te oikein ajattelette?!" huudahti toinen virkamies. "Maaniitusta pakenee rikollisia liikaa, niin te sanoitte. Hoidamme asian niin, että rakennutamme korkean ja paksun muurin, joka ympyröi koko alueen. Siviilit eivät pääse sisään, rikolliset eivät pääse ulos." sanoi Miguel jämäkästi. "Ja kuka vahtii tätä kaikkea?!" kysyi yksi virkamiehistä. Silloin Emil astui pöydänääreen. "Minä." hän sanoi. "Ja kuka te olette?" kysyi Marcus. Emil tuijotti komisariota ja Tomi näki oman heijastuksensa Emilin pyöreistä silmälaseista. "Nimeni on professori Emil Weird, olen lääkäri sekä psykiatri. Ja minulla on suunnitelmia Maaniittu Cityä varten..." hän sanoi. Moni paikalla oleva hiljeni. "Mikä ihme on Maaniittu City?" kysyi virkamies hämmästyneenä. "Antakaa minun kertoa, antakaa minun valaista teidät..." sanoi Emil.

Heroes & Villains: Maanniittu City

Elikkäs, olen kova kirjoittelemaan tarinoita. Tällä hetkellä minulla on kesken monta tarinaa, joista tätä kirjoitan innoikkaimmin. Eli tykkään tarinoissani yhdistellä ystäviäni ja erilaisia hahmoja, eli tässä tarinassa Batmanin vihollisia...

Luku 1: Maaniitun tarina
Maaniitun mielisairaalan käytävät olivat hämärät ja muutenkin pelottavat. Johtaja Miguel Sharp oli huomannut sen jo monesti. Hän käveli pitkin käytävää kahden turvamiehen kanssa. Miguel katseli kelloaan. "Juuri ajassa..." hän sanoi.
Vanhahko, hieman lihavan puoleinen mies, jolla oli juuri aina päällään ruskea smokki, oli aina ajoissa. Miguel tunnettiin hänen täsmällisyydestään ja tavasta käsitellä potilaita. Tosin harvemmin potilaat kääntyivät enää hyviksi. Pienen rikosaallon jälkeen oli rikollisuus kasvanut huimasti. Ei tarvinnut kuin vain ensimmäiset, jotka innostivat muutkin ihmiset rikoksenpoluille.
Ennen rikollisuuden kasvua Maaniittu oli ollut koulu, tavallinen koulu ilman huolia. Mutta rikollisuus kasvoi ja vankilat olivat täynnä. Ensimmäinen kohde, jota muokata oli Maaniittu. Sen opettajat olivat olleet pelättyjä ja sen takia oppilaat kasvoivatkin kunnon ihmisiksi. Koulu ei hyväksynyt mitään säännöistä poikkeavaa.
Miguel ja turvamiehet kääntyivät vasempaan. Seinässä oleva kyltti opasti, että oikealle sähkötuoliin ja vasemmalle opettajienhuoneeseen. Huone tosin oli nykyään kokoushuone, eikä opettajienhuone.
Maaniittua oli laajennettu useasti, selliosasto vain kasvoi kasvamistaan. Ja he tarvitsivat myös huoneita, jotka olivat poissa "päivänvalosta" eli jossa tehdä asiat, jotka eivät saaneet tulla selville rakennuksen ulkopuolella. Monia pelotti, mitä kaikkea Maaniittu piti sisällään. Mutta harva sai koskaan tietää mitään...
Miguel tuli suuren oven eteen. Hän näytti korttiaan koneelle. Sitten hän työnsi kasvonsa seinässä olevan kameran eteen. Se skannasi johtajan kasvot ja näytti vihreää valoa. Laite hyväksyi vieraan sisään.
Maaniitun turvajärjestelmät olivat huippuluokkaa. Tosin, riskejä ei saanut ottaa.
Ovi liukui auki ja Miguel käveli sisään. Turvamiehet jäivät ovelle, koska edes turvamiehet eivät päässeet kokoushuoneeseen. Ainoastaan huoneen turvallisuudesta vastaavat pääsivät.
"Sharp on saapunut." kuulutti sihteeri huoneeseen. Samalla monet poliisit ja virkamiehet nousivat seisomaan pöydän ääreen. "Miguel! Aina ajalla!" huudahti pormestari ystävällisenä. Hän ja Miguel olivat olleet hyviä ystäviä jo pitkään. "Nii-in ystäväiseni!" sanoi Miguel joka kävi istumaan. Hänen jälkeen muutkin paikalla olevat istuivat alas. "Siis, mikä on kokouksen aihe? Kutsuitte minut niin yllättäen?" Miguel sanoi. Moni paikalla olija katsoi komisario Tomi Marcusta. "Johtaja Sharp, minulla on ikävä ilmoittaa, mutta meidän on lopetettava Maaniittu." sanoi Marcus hiljaa. Moni katsoi nyt Miguelia. "Mitä?!" huudahti Miguel. "Johtaja, tiedämme että Maaniitun turvajärjestelmät ovat huippuluokkaa, mutta silti, rikolliset pakenevat selleistään ja jatkavat rikoksia!" sanoi Marcus. Moni paikalla oleva alkoi puhua keskenään, kun johtaja hiljeni hetkeksi. "Herrat. Tiedän, että moni rikollinen pakenee täältä, mutta emme voi muuta. Tällaisia rikollisia pitäisi olla sarjakuvissa ja elokuvissa. Ei meidän maassamme, ei edes meidän maailmassamme!" sanoi Miguel vihaisena. "Tiedän, tiedän, olenhan sentään yksi suurimmista poliiseista! Tiedän minkälaisia rikollisia meillä on vastassa! Mutta emme voi jatkaa näin, keksikää ratkaisu, tai sulkekaa Maaniittu." sanoi Marcus tuijottaen Miguelia. Muutkin paikalla olijat tuijottivat häntä. "Te laitatte monen ihmisen hengen alttiiksi rahan takia..." huudahti Miguel. "Mutta se ei ole minun syytäni! En itsekkään pidä ideasta, mutta koko maan varat uppoavat tähän mielisairaala-vankilaan! "Ja kaiken lisäksi se ei toimi, koska rikolliset vain pakenevat! Se täytyy hoitaa kuntoon!" huusi Marcus. Pari muuta poliisia hätkähti. Yleensä Tomi ei huutanut kellekään.
Koko huone hiljeni.
"Voinko miettiä asiaa hetken yksin?" kysyi Miguel haikeasti. Hän tiesi, että maan rahoja käytettiin vaikka kuinka paljon tätä rakennusta varten. Tomi katsoi paria muuta paikalla olijaa. "Kyllä, palaa vartin kuluttua..." sanoi Tomi. Komisario ei ollut ikinä oikeastaan pitänyt johtajasta, mutta nyt hän tunsi sääliä häntä kohtaan. Maaniittu oli hänelle kaikki kaikessa. Pormestari katsoi säälissään Miguelia, joka lähti huoneesta.
Turvamiehet lähtivät seuraamaan johtajaa. "Älkää seuratko, kävelen vain vähän matkaa..." sanoi Miguel haikeasti. "Mutta sir, teidän oma sääntönne käskee meidän seurata teitä koko ajan!" sanoi toinen turvamiehistä. "Pian teidän ei tarvitse seurata minua ollenkaan, minnekään..." hän sanoi. Vartijat katsoivat toisiaan hämmästyneesti ja jäivät paikoilleen.
Miguel käveli yksin pitkin käytävää. 15 minuuttia aikaa keksiä jotain, joka pelastaa tämän rakennuksen. Mutta hän ei keksinyt mitään. Kaikki tuntui olevan mennyttä.
Mutta yhtäkkiä hän tunsi jonkun koskevan olkapäätään. "Ehkä minä voin auttaa teitä pulmassanne..." kuului matala ääni. Miguel kääntyi salamannopeasti ympäri ja näki takanaan parrakkaan ja kaljun miehen, jolla oli päällään vaalea lääkäri-takki ja päässään pyöreät silmälasit. "Kuka sinä olet?! Kuinka sinä pääsit tänne?!" huudahti Miguel pelästyneenä.
"Älkää pelätkö johtaja Sharp, olen tullut auttamaan teitä ongelmassanne." mies sanoi rauhallisesti. "Tämä menee liian oudoksi, minä kutsun vartijat!" sanoi Miguel. "Älkäähän nyt johtaja hätäilkö. Nimeni on Emil Weird, olen psykiatri ja lääkäri. Tiedän myös, miten sinun rakastama rakennus säilyy." sanoi mies, joka piti kiinni Miguelin kädestä. Hän katseli miestä pitkään ja tarkasti. Miehessä oli jotain hämärää, mutta... Hän saattaisi tietää miten pitää Maaniittu pystyssä. "Selvä, Emil. Kerro ideasi, miten pitää Maaniittu pystyssä?" kysyi Miguel, joka yritti rauhoittua. Emil päästi irti Miguelin kädestä. "Kiitos johtaja... Antakaa minun siis kertoa..."

Ennustetaanpa Game of the Year!

Elikkäs, olen pitkään ystävien kanssa miettinyt, että mitkä tulevat viemään parhaat sijat tänä vuonna! :D
Tässä listamme:
1. Battlefield 3 (No kaikki tietävät miksi!)
2. Batman Arkham City (Hienolta näyttävä jatko-osa)
3. Uncharted 3 (Uncharted 2 oli GotY ja hienolta näyttää!)
4. Assassin's Creed Revelations (Hienolta näyttävä jatko-osa!)
5. LittleBigPlanet 2 (Tuttu ja turvallinen, se on LittleBigPlanet!)

Mitä te veikkaatte?

Airosft-aseet

No, en tiedä onko tämmöinen jo olemassa, joten loin tämmöisen! :)

Siis, tiedän että aika moni täällä oleva harrastaa tätä kyseistä harrastusta.
Airsoft, tai tunnetummin "kuulasota" on suosittu liikunta/yhdessä olo harrastus kaikkialla maailmassa. Airsoft-pelejä on monenlaisia, joten en jaksa luetella niitä kaikkia! :P

Mutta kuitenkin, syntyisikös keskustelua mitä aseita sinulla on? Minkälainen se on (esim. valmistaja)? Mitä hyvää/huonoa aseessa on? :D

Itselläni on Cybergun FirePower haulikko, johon olen tyytyväinen. Ase ampuu kolme kuulaa kerrallaan, ja lippaina toimivat hylsylippaat, jotka tuovat mukavasti realisuutta. Ase on tosin haulikko, eli kantama ei ole kovin kummoinen... Kakkos aseena minulla on KWC:n Python 357 6", ase toimii kaasulla. Mukava pikku revolveri, jossa realisuutta tuovat hylsyt, joihin mahtuu 4 kuulaa. Ase lähtee n. 80m/s ja kantama on ihan normaali, mitä nyt revolvereissa on.
Jouluna ostoslistalla on snipu, koska hiekkamontulla/metsissä/pelloilla missä softaamme, niin hyvä kantama on valttia. Toinen suunnitelma on, että hankin Thompson M1A1 konepistoolin ja M1911-CO2 blow back-pistoolin ja kamat joilla leikkiä toisen maailmansodan amerikkalaisia maihinnousujoukkoja. :)

No, tulisko keskustelua?

Haluan kuulla vastauksen...

Siis, osaako joku kertoa, että miksi enää kukaan ostaa Call of Duty-pelejä? Kun Battlefield 3 saapuu, mitä enää jää? Kaikki on paremmin Battlefieldeissä!
Olen aina pitänyt Battlefieldeistä eniten, koska:
+Realistisia +Nettipeli +Grafiikka +Äänet +Kentät +Stoorit ja ainoa miinus, että ei Split-Screeniä...
Call of Dutyt:
-Grafiikka -Kentät -EPÄREALISTISIA -Tylsä ja ainoa plussa on Split-Screen, jota on kiva pelaa kavereiden kanssa.

Nyt kun Battlefield 3 tulee Frostbite 2.0 pelimoottorin kanssa, joka tekee pelistä realistisimman pelin ikinä niin miksi enää CoD? KERTOKAA!

Täydennä 2011-08-20 17:17:
ENKÄ HALUA YHDENKÄÄN "COD FOREVER!"-noliferin kommaavan... -.-''

Batman & Kumppanit

Siis, olen suuri Bätmän sarjan fani! :)
En tosin pidä itse Bättiksestä, vaan hänen vihollisistaan! :P Minusta monet rikolliset ovat kiehtovia ja hyvin jänniä persoonia! :)

Omia suosikkejani ovat:
Two-Face, koska hänen kaksijakoinen persoona on erittäin jännä!
Riddler, koska hän on erittäin hauska ja muutenkin mukava hahmo!
Penguin, koska tämä hurmaava herrasmies osaa pitää myös pimeän puolen esillä.
Mad Hatter, koska tämä Liisa Ihmemaasta paennut henkilö on hauska ja fiksu!
Mr. Freese, koska hän on kylmä ja tunnoton ihminen. Mutta silti hyvin koskettava.

Elikkäs, kertokaa omia suosikkejanne! :)

Käsikonsoleista paras?

Siis, olen nähnyt niin täällä, kuin ystävien keskuudessa kuinka toisia käsikonsoleita dissataan, toisia rakastetaan. Jotkus harvat älykkäät, kuten minä, tiedän, että ei ole mitään järkeä haukkua ja arvostella ilman että tietää siitä mitään...

Elikkäs, pystyisikös ihmiset jakamaan mielipiteitä käsikonsoleista? :)

Oma mielipiteeni:
Olen aina ollut Nintendo-ihmisiä, joten pidän DSi:stä ja 3DS:stä. Niissä yhdistyy hyvät peli valikoimat ja hinnat. Myös pelit ovat hyvät, kuin Legend Of Zeldat, Pokémonit ja Mariot.
En kuitenkaan väitä, että en pidä Sonyn PSP:stä! Grafiikat ovat kivat, mutta siihen se jäälin... Hitti pelit PS3:lta tulevat PSP:lle, mutta aina joltain random tekijältä!
Se ei ole oikein.

No, tulisiko kommenttia? :)