Onni potkii.

Sain eilen kokea toisen kerran elämässäni luonnon ihmeen. Olin mukana toisen lapseni syntymässä. Miten ihmeellinen tunteiden ja tuntemusten kirjo yhden asian ympärillä onkaan. Päätä jomottaa jännityksestä, pieni hiki pinnassa ja avuttomuuden tunne kun et tiedä miten lievittää kumppanisi tuskaa. Pelimaailman nopeat toiminnot ja elokuvien synnytykset meluineen ovat vain usvaa aidon elämän rinnalla. Ajatus että voisit pikakelata tapahtuman onnelliseen loppuun tai että voisit lykätä kumppanillesi healing potioneja syntymisen jälkeen kuulostaa hienolta ajatukselta. Mutta ei se niin mene.

Pää on täynnä pelon, toivon ja epäuskon tuntemuksia ja tapahtumat välillä kuin olisit usvan keskellä ja sitten kun se lapsi onkin tullut maailmaan ajatukset nollaantuvat ja näet edessäsi sen ihmeen, kauniin lapsen.
Mikään elokuvien tai pelimaailman mahtavuus ei voi mitenkään voittaa sitä olotilaa ja onnea (vaikka kyseinen tapahtuma meinaakin pelihetkien reilua vähenemistä) minkä lapsesi syntymä saa aikaan ja kun saat ensimmäisen kerran pitää sitä pientä myttyä sylissäsi. Elämässä alkaa uusi sivu, opit itse lisää elämästä, annat kaikkesi että toisella olisi hyvä ja turvallinen olla. Näet miten siitä pienestä mytystä kehittyy päivä päivältä suurempi ja monimuotoisempi olento.