MATKA SKYRIMISSÄ OSA II (2/2)

Nyt takaisin Jurlin luokse. Hänen luokseen päästyäni hän oli kiitollinen minun antamastani avusta hänen kansaansa kohtaan ja lahjoitti kiitoksena minulle tuli-sotakirveen ja misu-sotilaan apurikseni tuleville seikkailulle, tämähän kävi koska tarvitsinkin kantojuhtaa.

Jurli keroi kuullessaan, että olen dragonborn , että kyseisestä kyvystä tietää enemmän jossain vuorella asustelevat mystiset
harmaaparrat.Harmaaparrat sai kumminkin odottaa, koska juteltuani kuninkaan oikean käden kanssa sain tältä tehtävän käydä listimässä läheisen kaivoksen rosvo-päällikkö joka terrorisoi lähiseutuja.Siitä saisi viellä palkkionkin.Homma oli nopeasti hoidettu uudella
kirveellä ja pian oli rovojehu kylmänä, ja eikun kullan kiilto silmissä keikan antajan luokse. 100 kultarahaa oli palkkio! Viimeinen kerta kun sille kaverille töitä tein. No, mutta sai sieltä
kamaa josta sai lisäroposia.

Mutta nyt tuntui siltä, että oli aika käydä moikkaamassa Shriekwind bastionin vampyyrin saastaa. Kävin ostamassa linnan-maagilta
parantavia rohdoksia ja muutaman taian ja päätin lähteä vetämää Cullenia turpaan apurini kanssa. Päästyäni bastionille hipsin
nopeasti, mutta apuria odottaen kyseisen hyypiön oven taakse. Silti siis SILTI apuri onnistui kadottamaan itsensä jonnekin josta en tätä enään löytänyt. No ,mutta menin silti tosin kyllä yksin kohtaamaan verenimijän.

Taistelu oli hektinen ja oli hyvin lähellä, että henki olisi lähtenyt, mutta sain kuin sain paskiaisen hengiltä. Kosto on ikävä juttu. Paikka oli jonkinlainen alttari jossa oli suuri vaasi täynnä
verta, jokin vampyyrien sairas rituaali??

Riemuissani voitosta etenin alttarin takana olevaan tilaan. Siellä oli muutama uurna joista pöllin rahat ja jalokivet. Paikasta lähti
jyrkät portaat ylöspäin ja niitä seuratessa alkoi jo aikaisemmin tutuksi tullut kuoron laulama taistelu musiikki. Näin samanlaisen seinän kuin blake falls barrowilla, eli word wallin. Seinän edessä oli suljettu hauta, mutta päästyäni lähemmäksi se aukesi ja haudasta kömpi ulos samanlainen isompi kuiva ruumis jonka aikaisemmin olin piessyt. Pari hassua voimalyöntiä tulikirveellä ja korppu makasi jo ulisten tehden kuolemaa. Seinän luona sain uuden shoutin jolla ilmeisesti saan lisänopeutta väliaikaisesti taistelemiseen. Kuulostaa hyvältä, nyt pitää vain löytää lohikäärme jolta pölliä sielu. Läheisestä ovesta poistuessa ulos tulin paikan huipulle, korkealle kalliolla olevalle "parvekkeelle, ja kas, apurinihan se yllättäen olikin taas takanani, kiitos avusta.

Nyt olisi ehkä aika tutustua palkkasoturi porukka companioneihin, ehkä jopa tehdä heille keikkaa, mutta siitä sitten lisää ensi blogissa. Kiitos.

(Loppuun vielä, pelissäni ei ole vielä esiintynyt glitchejä, mutta peli on kerran kaatunut mennessä rakennukseen sisään. ihan hyvin bethesdan peliltä, etenkin playstation versiolta. Peliinhän on ilmeisessti tulossa ensiviikolla päivitys joka parantaa sen sujuvuutta.Peli on kyllä uskomattoman mukaansavetävä ).

Seikkailuni ei riittänyt yhteen blogiin joten jouduin jakamaan sen kahteen osaan. :P

MATKA SKYRIMISSÄ OSA II (1/2)

(!!SISÄLTÄÄ SPOILEREITA!!)

Heti alkuun voin sanoa , että aiemmin mainitsemani läpipeluu video jonka olin nähnyt oli ollut 20 minuuttinen Todd Howardin läpipeluu
demo joka oli erinlainen kuin varsinainen peli. Joten nähtyäni sen en ollutkaan spoilannut täysin blake falls barrown koluamistani.
Hyvä näin..

Olin siis päättänyt kääntyä takaisin myydäkseni taas kerran ylimääräiset tavarani. Sain tavarat myytyä ja ostin myös muutaman loitsun jota saatoin tarvita kiukkuisten vihujen piksemiseen.
Matkasin siis takaisin raunioille. ( Siis fast travellasin ) ja valmistauduin tulevaan koitokseen. Juoksin aiemmin mainitsemaan
hautakammioon joka kuhisi näitä kuivakkoja käveleviä ruumiita , mutta ne jo tappaneena juoksin huolettomasti suoraan ansaan. Jokin
iso ruosteinen piikki seinä paiskautui päin ja nirri lähti laakista.Kiroilin ja eikun takaisin raunion alkuun. Nyt juoksin takasin kammioon ja osasin varoa ansaa. Se vain piti kiertää vierestä
rikkinäistä seinää hyödyntäen. Seuraavaksi vastaan tulikin tunneli jossa heiluivat edestakaisin suuret terät ja vaati tarkkaa ajoitusta päästä teristä ottamatta osumaa, itse en ainakaan onnistunut.

Kohdattuani muutaman kuivan ruumiin ja muistaakseni toiset terät päädyin ovelle, jossa kultaista kynttä tavittiin. Pienen "tulkitse
symbolit oikein" puzzlen jälkeen päädyin isoon tilaan jossa oli avonaisia hautoja, pois lukien isolla alttarilla oleva suljettu hauta jonka läheltä parvi lepakoita lensi pakoon (spooky). Haudan
vieressä oli seinä jossa oli muinaista kirjoitusta ja sen luettuaniopin ensimmäisen lohkari huutoni. Pikkulinnut olivat kumminkin
kertoneet, että huudot sai käyttöön vasta saatuani haltuun lohkarin
sielun ja yhtään kuollutta lohikäärmettä ei ollut tullut vielä vastaan. Saatuani shoutin ja otettuani lohkari kiven läheiseltä pöydältä, läheisen haudan asukki päätti kömpiä esiin. Kaveri olikin vähän harteikkaampi kuiva kalma kuin aikaisemmat ja piteli käsissään
sinisenä hohkaavaa suur-miekkaa ( näytti kivalta ja kohtahan se jo oli minun). Kaveri löntysti tylysti kimppuun, mäiski ilmeisesti jotain jääloitsuja päälleni, mutta minä torjuin ja annoin vähän sähköä piristämään. Rumilus päästi viimeisen korahduksensa ja pääsin luuttaamaan niin tämän ruumiin kuin lähi-ympäristön- Hienon frost-mahtimiekan lisäksi löysin myös vihreänä hohkaavan tavis-miekan joka käytti 5% vähemmän staminaa. Hölkkäsin ulos läheisestä sala-ovesta ja päätin viedä kynnen omistajalleen. Fastasin riverwoodiin ja vein
kynnen omistajallen, vai oliko? Jos oikein tulkitsin kaveria niin kynsi ei edes ollut aiemmin hänen hallussaan, eli Baikal poloista oli nyt kustu linssiin. Ei se mitään kaverin kanssa tehtiin taas
kauppaa jotta sain rahaa paranneltuun varustukseen. ( Aiemmin puhumani kauppiaan luona pyörivä nainen ei ollut tämän tytär vaan
sisko, ihan vain korjatakseni virheeni). Uudet releet sain sepältä joka oli sama heppu joka minua ja karkukaveriani jeesaa ja neuvoi
menemään juttelemaan Jurlille Whiterunin kaupunkiin. Tämä myös antoi minun valmistaa tikareita ihan vaan pelin tutoriaalina. Saatuani
uudet kamat niskaan, ja hakattuani ison kasan klapeja saadakseni pätäkkää päätin, että pääjuoni sai odottaa ja lähden kohti määräämättömiä seikkailuja. Otin uuden määränpään, Falkreathin kaupungin.

Päätin kulkea kaupunkia kohti jokea pitkin vastavirtaan päätyen ilinalta joelle. Joen reunalla oli saari josta kävin keräämässä ampiaisia ( tarvitsee ilmeisesti johonkin rohdokseen??) ja kukkia. Juttelin saarella majailevan kalastajan kanssa ja pyydystin pari kalaa itsekin sukellellen.

Päästyäni saarelta läheiselle rannalle vastaan tuli flame Atronach, onnekseni sen kimpussa oli joku toinen joten se ei huomioinut minua.
Kävelin viereen ja löin sitä voikakkaasti miekalla tappaen sen. Osasin varoa ruumista koska huomasin sen välkehtivän ja peräännyin.
Hyvä näin koska muuten olisi tullut noutaja, ruumis nimittäin räjähti voimakkaasti.

Tulista heppua kiusannut kaveri oli saanut nyt uusia innokkaita hengenviejiä. Kaksi pääkallo kaapuihin sonnustautunutta kaveria heitteli loisuja tyypin päälle. Menin ja pieksin nilkit hengiltä, mutta harmikseni huomasin, että auttamani tyyppi oli jo kuollut, rytinässä oli kuollut myös tämän ratsu. Harmi, sain tältä kumminkin lisää myytävää tavaraa.

Kirmatessa metsän läpi huomasin viereisillä vuorilla jotain kiviröykkiöitä ja kävin kurkkaamassa mikä oli meininki. Löysin
Shriekwind Bastionin. Mitään pelkäämättä päätin mennä katsomaan mitä murjusta löytyy.

Heti sisäänpäästyäni kimppuun hyökkäsi vampyyri. Juuri vampyyrejahan minä päätin metsästää, sehän oli yksi minun tavotteista. Vampyyri oli nopeasti hengetön ja katselin ympärilleni. Löysin taika käärön
ja muuta arvokasta luutattavaa. Kuljin suuresta ovesta sisään huoneeseen jossa oli kaatuneita valtaistuimia, verta ja pöytä täynnä verisiä luita. Keskellä huonetta pyöreän alustan päällä makasi
ruumis. Läheistä vipua vetämällä alusta nousi katon rajassa olevaan tilaan jossa veitset lävistivät ruumiin. Kidutus kammio siis.

Etenin läheisiin portaisiin ja hetkessä vastassani oli kaksi kalsium-kallea eli luurankoja kilpineen ja miekkoineen. Kallethan olivat helppoja, yksi mojova isku kohti ja sininen hohde kalloissa
oli poissa.

Portaiden ja pienen holvin kuluttua tulin suureen ja korkeaan tilaan jossa alhaalla lattialla oli "ikkuna" kyseiseen kidutuskammioon tarkemmin sanottuna suoraan tilaan jossa aiemmin mainitsemani lävistys vehje oli. Tila oli muodoltaan pyöreä ja alhaalta lähti portaat pyöreästi kohti korkeuksia. Kivutessani ylös portaita vastaan tuli muutama jousipyssy-kalle , mutta eihän niistä nyt ollut mitään vastusta. Saavuin tilaan jossa oli valtaistuin ja muita kidutukseen viittaavaa rekvisiittaa. Paikka haiskahti vampyyrien piilolta. Tilassa kimppuun hyökkäsi kiukkuinen vampyyrien orja joka
korahti lattialle saaden miekan masun läpi.

Kolutessani läheisiä nurkkia löysin suuren miekan joka tappaessa tietyssä ajassa vihun vangitsi tämän sielun, mittarin tullessa täyteen saisin näin soul gemin ( ei mitään hajua mikä se oli mutta eiköhän sekin selviä).

Hetken kuljettua tulin tilaan jossa piti vedellä oikeista vivuista jotta ovet aukesivat. Aivopähkinän ohella hoitui parit kimppuun
käyvät luukasat.

Lukuisien likaisten ja seittisten käytävien jälkeen piestyäni jälleen muutaman kallen, tulin tilan huipulle jossa oli käytä kautta halli jonka alkupäässä oli vipu. Vipua vedettyäni tila räyttyi
suurilla liekeillä. Tilan päässä oleva rautaportti ei nimittäin auennut ilman kyseisien vivun käyttöä. Varovasti kontaten onnistuin pääsemään liekkien ohi. Heti edessä oli ovi jonka takaa löytyi
helvetillisen äkäinen vampire-master. Ajattelin , että pah, tuo nyt kaatuu taas hetkessä , mutta huomasin makaavani muutaman iskun
jälkeen ruumiina maassa. Onneksi tajusin tallentaa ennen kuin etenin "tulihallin" läpi. Ajattelin kokeilla verenimijään taikaa mutta
jälleen tuli nekkuun niin, että tuntui. Kuudennen kerran jälkeen päätin perääntyä, koska ei ollut mitään mahdollisuutta voittaa.

Paskiainen, päätin tulla kostamaan heti kun mahdollista. Yksikään Culleni ei minulta säästy.

Nieltyäni tappion päätin käydä jälleen myymässä keräämäni luutin riverwoodissa ja jatkoin matkaani kohti falkreathia. Taas kesken
matkan sain kimppuuni pari luukasaa ,mutta se perkeleen springgani ( jokin ihme metsänhenki) kävi kohtaloksi. Nyt sai jo egoni kolhun ja päätin , että jos nyt kumminkin jatkasin jonkin matkaa sitä pääjuonta koska tuntui vahvasti siltä, että hahmoni ei ollut vielä kypsä kohtaamaan kaikkia
metsän vaaroja.

Päätin siis jolkotella riverwoodista kohti whiterunia juttelemaan Jurlin kanssa. Matkahan ei ollut pitkä ja pian olin jo lähellä runin
portteja. Näin lähellä jättiläisen taistelemssa ihmisjoukon kanssa. Mättäsin jätin hengiltä ja porukka osottautui joukoksi nimeltä
companionit. Ne pyysivät minunlaistani soturia liittymään heihin. Kieltäydyin kunniasta ja päätin lähteä kohti portteja. Whiterun osoittautui suureksi kaupungiksi jossa riitti elämää.
Oli vaikka mitä kauppaa ja kojua. Paikasta taisi tulla juuuri minun uusi lempipaikkani hoitaa myynnit ja ostot. Paikallinen seppä,
kovaksi keitetty rouva/neiti oli mahtava asekauppias sillä tältä löytyi vaikka mitä herkkua hengen riistämiseen. Hinnat tosin oli kukkarolle ainakin tässä vaiheessa hieman suolaiset.

Oli aika kipittää jurlin kookkaaseen linnaan (tämä oli nimittäin jokin kuningas) vähän jauhamaan. Päästyäni tämän luokse tämä otti minut vastaan, vaikka minua vastustikin joku dark elf daami (miau!), Jurl oli huolissaan riverwoodin tilanteesta ja käskikin lisätä vartiointia paikalle kerrottuani näkemästäni lohkarista. Jurli pyysi
minua mennä juttelemaan linnan maagin kanssa lohikäärmeestä. Maagi pyysi minua hakemaan blaken murjuista sen lohkari-kiven, mutta minulla kun se jo oli sitä ei tarvinnut hakea. Asia oli siltä osin selvä.Maagi ei kauaa ehtinyt kanssani sen enempää jauhaa kunnes tuo sama dark elf misu kävi ilmoittamassa, että läheisen vartiotornin liepeillä oli havaittu lohkari. Ja äkkiä pitikin mennä tarkastamaan tilannetta. Elffi misu
pitikin taistelupuheen miehilleen ja matka kohti lohikäärmettä alkoi.

Päästyämme kyseiselle tornille ei kauaa kestänyt kun itse käärme tulla murisi päälle. Turpaan saanti oli taas lähellä , mutta sain kuin sain lohkarin elottomaksi. Luuttasin ruumiilta kaiken mitä sai nahkoja ja luita myöten. Sain tietenkin myös lohikäärmeen sielun joka aktivoi huudon jolla pystyi synnyttämään "ääni-aallon" joka
tönäisee edessä olevia. Paikalla olleet kertoivat minun olevan dragon born eli heppu joka osaa puhua lohikäärmettä, täten pystyy
myös käyttämään näiden kykyjä kuten kyseistä ääni-aalto huutoa.

MATKA SKYRIMISSÄ OSA I

(!!!SISÄLTÄÄ SPOILEREITA!!!)

Viimein koitti päivä jolloin sain mahdollisuuden uppoutua skyrimin maailmaan. Parastahan oli , että olin varautunut saamaan pelin vasta maanantaina taikka tiistaina. Mutta ei, peli tuli jo varhain torstai aamuna.

Playstationin rohmaistua levyn sisuksiinsa ja käynnistäessä päivityksen (ei uutta bethesdan peleiltä , että jo julkaisupäivänä tulee päivitys) ja asentaessa peliä, käytin hetken hyväksi ja kävin hoitamassa hehkutukset netissä ja hyvää juomaa. Matka siis sai alkaa.

Jo pelkkä alkuvalikon tunnusmusiikki nosti tunnelman kattoon ja kylmiltä väreiltä ei voinut välttyä. Minusta tuntuu, että peli tulee viemään minua ja lujaa.

Alku nyt tuntui jotenkin tutulta, koska jälleen oltiin vankeja, eipä tuo haittaa, onhan se hyvä ja toimiva lähtökohta. Ja viimein päästiin itse hahmonluontiin. Aikaisemmin mainitsemani harmaahapsi jäi kumminkin toteuttamatta. Hahmosta tuli kumminkin keski-ikäinen arpinaamainen, butcher viiksinen nord, jolle ei olisi harmaat hapset sopineet. Hahmoni nimesin Baikaliksi.

Hahmon kirmatessa kädet solmussa lohikäärmettä pakoon tulin vain entistä vakuuttuneemmaksi siitä , että tämä oli se hahmo jolla pelaan pelin.

Pelatessani huomasin , että aiemmin näkemästäni 360 :sen walktrought videosta ilmennyt pelin jäätyminen ja muut glichit puuttuivat täysin. Ainut mikä, muuten täysin toimivassa grafiikassa tökki oli varjot. Nuo kun ovat täyttä sahalaitaa läheltä katsoessa. En kumminkaan valita , koska varjothan puuttuivat täysin bethesdan aiemmista, fallout 3:ta ja new vegasista. Ja ylipäätänsä pelin grafiikat ovat juuri niin hyvät ,kuin uskon tämän hetken konsolien pystyvän pyörittämään, kun ottaa huomioon pelialueen laajuuden ja pitkälle kantavan piirtoetäisyyden. Ja pelin käyttämät dynaamiset valo efektit toimivat juuri niin kuin pitääkin, tuoden tunnelmaa ja hivenen realismia.

Mutta palataan takaisin peliin...

Päästyäni turvaan lohikäärmeen hiillostuksesta vankilan sisään. Jatkoin matkaani paossa minua auttaneen kaverin kanssa. Tämä avasi siteet käsistä ja neuvoi tutkimaan ympäriltä tavaraa.

Löydettyäni jotain päälle pantavaa ja kumpaakin käteen kovaa terästä olin valmiina kohtaamaan ensimmäiset viholliset.

Kohdatessani ensimmäiset oliko ne nyt "imperialin" vartiat, huomasin ,että pelissä kannattaa olla tarkkana ja olla vihollistaan edellä tai tulee nopeasti turpaan niin että tukka lähtee. En sano että taistelu on kovinkaan vaikeaa ainakan normaalilla vaikeustasolla, mutta hauskaa ja viihdyttävää se on. Etenkin hidastetut ja väkivaltaiset viimeistely animaatiot sai hymyilemään.

Pelatessani eteenpäin huomasin useasti, luutanneeni liikaa kamaa koska jouduin useaan otteeseen dumppaamaan vähiten arvokasta tavaraa. Mukaan jäi tylysti kaikki arvokkain tavara josta myöhemmin saisi hyvät rahat. Ei tarvinnut pitkälle pelata kun eteen tuli jo tilanne jossa vastaan tuli hämähäkkejä jotka krillasin tyylikkäästi etäältä tuli loitsulla. Hämppäreitä ei kannata päästää naamalle jotta välttyy myrkytykseltä. Hämähäkkien pesistä sai munia joista sai myös pienen määrän kultaa. Yhden hämiksen raadosta löysin jopa punaisen "timantin" jolla oli jo suurempi vaihtoarvo. Kamat kerättyäni pääsin viimein ulos luolastosta vapauteen.

Ulkona sama heppu joka minua oli auttanut sanoi menevänsä riverwoodin kaupunkiin aivan lähelle tapaamaan tuttua joka voisi auttaa. Seurasin heppua, mutta pian tiemme erkanivat, koska en malttanut pysyä poissa tieltä haarautuneelta pikku polulta joka johti kaivokselle jonka ovella vartioi rosvo.

Rosvo oli hoideltu kädenkäänteessä, luutattuani kaiken arvokkaan ruumiilta päätin mennä kaivokseen. Kaivoksessa tuli heti vastaan ansa, jossa päälleni tippui puukasa. Edessä päin huomasin kaksi rosvoa jotka keskustelivat. Näppärästi ajattelin , että
hiivin lähemmäs ja ampua loksautan jousella toista päähän, mutta nuoli lensikin läheiseen seinään ja rovot kävivät raivoisasti kimppuun. Toisen sain hengiltä jousella, mutta toinen oli jo iholla kun ehdin vaihtaa aseen miekkaan. Rosvot pääsivät tuskistaan ja pääsin luuttaamaan näiden kamat. Keräsin myös kaikki heidän läheiseen majapaikkaan jättämät sapuskat ja muut irtaimiston, ja taas olin tilanteessa jossa jouduin dumppaamaan kamoja jotta juoksentelusta tulisi jotain. Nyt jätin kaikki kamat samaan paikkaan jotta pääsisin ne hakemaan myöhemmin.

Majapaikan läheisyydessä oli myös vipu joka laski laskusillan. Laskusillan laskettua sieltä käveli kaksi meininkiä ihmettelevää rovoa. Jälleen tartuin jouseen ja losautin toista rintaan ja toista jonnekin sinnepäin. Molemmat tuli iholle mutta moukaroituani ne sain taas lisää kamaa haettavaksi. Tässä vaiheessa toivoin, että kantovoimani nousee nopeasti.

Päätin viimein jättää "aarteet" kaivokselle ja lähteä kohti riverwoodia. Matka ei kauaa kestänyt kunnes olin tuossa mukavassa ja lempeän oloisessa kylässä. Heti alkuun menin jutustelemaan ensimmäisen miehen luo joka tuli minua vastaan. Heti sain tehtävän viedä jonkin tekaistun kirjeen naiselle jota kaksi miestä havitteli omakseen. Toinen näistä miehistä oli tehnyt jonkin törky-kirjeen, joka piti viedä sen toisen miehen kirjoittamana neidolle. Sehän kävi minulle, mutta enhän minä herrasmiehenä tuollaiseen linssiin pissimiseen halunnut olla osallisena joten kirjeen vietyäni neidolle kerroin heti tuosta vilppihepusta ja neito oli kiitollinen, kai?

Sattumoisin neito oli kylän kauppiaan tytär, joten kävi tuuri. Kauppias pyysi minua myös hakemaan rosvojen ryöstämän kultaisen kynnen ja tietty otin homman vastaan, mutta ensin piti hoitaa myynnit ja haut kaivokselta. Ja aikaa kului kun raivasin kaivoksen kaikki tavarat ja rosvot saaden kultaa kylliksi ja sain viimein himoitsemani rauta haarniskan. Kaivokselta löysin myös pari taika kirjaa joista sain pari kätevää taikaa kuten sparksin eli salamat ja raise zombien eli sain eläväkuolleen puolelleni hetkeksi.Kaivos osottautui siis vaivan arvoiseksi. Nyt aloin suunnittelemaan sen kynnen noutamista.

Hetken aikaa tutkiskelin lähialueita ja kehittelin hahmoa , poikkesin myös sen karkuri kaverin tutun Alvorin luona ja sain tehtävän mennä juttelemaan hepulle nimeltä Jurl. Mutta Jurli sai odottaa ja matkasin kohti bleak falls barrowia joka oli ilmeisesti jokin Nord rodun muinainen pyhäkkö. Sieltä pitäisi löytää tuo kultainen kynsi jonka rovot olivat varastaneet kauppiaalta.

Paikka oli aivan lähellä, pienen patikoinnin päässä, Vastaan tuli jokin vartiotorni jossa rosvot päivystivät, mutta heistä ei paljoa vastusta ollut. Itse blake falls barrows oli ainakin näin ulkoa päin jonkinlainen "kirkko" jota taas kerran vartioi rovoja. Tällä kertaa rovot olivatkin hieman kinkkisempiä, koska heillä oli paremmat varusteet ja tehokkaammat kättäpidemmät.
Heistä selvittyä oli aika mennä sisään.

Tulin isoon eteistilaan joka oli lähes sortunut alas. Kauempana näkyi nuotio ja pari rosvoa sen ääressä höpötellen. Tässä vaiheessa olin jo aika kova jousimies ja hoitelin nämä hiljaa ja kivuttomasti. Edetessä eteenpäin pyhäkössä pitkin hautakammiota tuli mieleen näkemäni gameplay video, se spoilasi täysin kohdan. Tiesin jo entuudestaan mitä oli vastassa, mutta en kyllä nähnyt videolla pientä aivopähkinää jolla sai erään oven auki. Mielestäni joitakin kohtia ei ollut kyseisessä videossa. Kumminkin ennenpitkään tulin halliin joka oli täynnä hämähäkin seittiä ja yllätys,yllätys siellä oli kunnon iso hämähäkin rumilus. Se kyllä kesti rankaisua oikein olan takaa. Viimein hämis antoi periksi kun sitä oli ensin marinoinut tulella ja salamalla ja viimeistellyt nuolilla. Seitissä roikkui rosvo jolla oli kysesinen kultainen kynsi. Rovo sanoi tietävänsä mihin sitä tarvittiin. Se oli kuulemma avain aarteen luo. Ja hän kuulemma jakaa aarteen kanssani jos lasken hänet vapaaksi (uskoi ken tahtoi). Laskin tyypin alas ja kas, kaveri pötki pakoon ja sanoi, että ei varmasti jaa aarretta kanssani.
Juoksin perään ja teurastin kaverin. Nyt minulla oli kynsi ja nyt piti käydä katsomassa mistä hyypiö puhui. Pääsin johonkin sankarihauta alueelle jossa paikassa lepäävät sankarit päättivät käydä miekkoineen kimppuuni. Pieksin elävät ruumiit ja sainkin heiltä astetta paremmat aseet. Tässä vaiheessa kumminkin päätin mennä taas myymään keräämäni tavarat ja ostamaan pari nuolta ja uusia loitsuja, koska sen videon nähtyäni tiesin, että kannattaa varustautua paremmin tulevaan koska vastassa tuli olemaan todennäköisesti jotain hieman haastavampaan. Ja näin käännyin takaisin päin kohti riverwoodia.

Tässä oli ensimmäinen pätkä minun seikkailusta skyrimissä.

Loppuksi on pakko sanoa , että peli teki vaikutuksen johon harva peli pystyy.
Kiitos ja näkemiin.

PS. Pahoittelen huonoa kuvaa pelini sankarista Baikalista. En vaan vieläkään ole keksinyt tapaa ottaa screenshotteja paremmin..

Postia!Postia!!

Pakko sanoa ,että yllätyin kun herra postelijooni antoi postit käteen. Mukana oli paketti VPD:ltä ja se sisälsi.....yllätys yllätys skyrimin.

Skyrim kutsuu...

Tätä on odotettu!!

(kirjoittaessa taustalla soi skyrimin tausta musiikki eli skyrim theme)

Kohti Skyrimiä Osa III

Hyvää iltaa!

Usein aloittaessani uutta roolipeliä, tulee minulla vastaan haastava ongelma.
Moni ei ehkä koe tätä ongelmaksi, mutta itse olen tarkka siitä millä pelaan ja
miten, eli haasteena on hahmonluonti.

Peleissä kuten uusimmat Falloutit oli suhteellisen helppoa luoda hahmo jolla pelasi,
piti vain päättää pelasiko miehellä vai naisella. Oli toki myös S.P.E.S.I.A.L, systeemi
jolla määrättiin hahmon lähtökohdat, mutta pelisarjassa ei ollut rotuja. Mitä nyt etnistä
taustaan pystyi muuttamaan.

Skyrimistä taas löytyy rodut, joilla rodusta riippuen on eri kykyjä.Jotkut näkevät pimeässä,
toiset hengittävät veden alla ja osalla kyvyt liittyvät täysin magiaan. Valitse tästä nyt sitten
millä rodulla pelaat kun vaihtoehtoja on useita ja toisistaan hyvinkin paljon poikkeavia?

En tiedä miksi, mutta hahmon luonti pelissä on ollut aina minulle tärkeä asia johon olen huolella
syventynyt. Vaikuttaahan se suuresti peli-fiilikseen millä hahmolla pelaat.Jos tekee hahmon ns. juosten kusten voi olla ettei pelin myöhemmissä vaiheissa enään pidäkkään hahmonsa ulkonäöstä taikka kyvyistä/taidoista.

Kovan taustatutkimisen jälkeen itse päädyin Nord rotuun. Valitsin rodun sen kyvystä kestää paremmin kylmää, ja ihan
vain skandinavian asukkina tuntui jotenkin kutsuvimmalta rodulta näin ensimmäisellä
retkellä skyrimissä.
Päätin nimetä hahmoni Baikaliksi, nimen sain Jean-Cristophe Rufinin scifi-romaanista Globalia, jossa on samanniminen päähenkilö. Nimi mielestäni sopii skyrimin maailmaan.

Itse hahmosta teen "hyviksen" jolla aivan kuin aikasemminkin olen maininnut myös
pimeä puolensa.
Ajattelin hahmoni olevan keski-ikäinen harmaa hapsi, koska olen aina aiemmin pelaillut nuorena kloppina ja vaihteeksi voisin olla jotain muuta. Hahmoni tulee luottamaan enemmän raakaan voimaan kuin magiaan, eli hahmosta tulee vahva, hieman tyhmä, mutta hyväsydämminen. Pimeänä puolena on jo aiemmin mainittu ihmissutena hyppiminen sen mahdollistuttua ja näin vampyyreja metsästäen.

Olisi mielenkiintoista kuulla millä rodulla ja millä meiningillä muut meinaavat pelata?

Peliä odotellessa...

http://www.youtube.com/watch?v=k4GgjHoOYkU&feature=feedu

http://www.youtube.com/watch?v=lsqiSknjHK8&feature=channel_vi<wrap>deo_title

Kohti Skyrimiä Osa II

Terve taas!
Ajattelin näin blogini kautta lieventää hypeäni. Miten voi aikuinen mies olla innoissaan, kuin pieni lapsi , pelistä?
No mutta itse asiaan.

Tässä lähipäivinä monilta ps3 aiheiselta sivulta on käynyt ilmi skyrimin vaativan uskomattoman (?) 5,5 Gb asennuksen. Tätä asennuksen
kokoa on ehditty ihmetellä foorumeilla ja sivuilla. Itse en ymmärrä mistä moinen ihmettely ? onhan suurta tilaa vaatineita pelejä ollut
muitakin. Esimerkiski Bioshock 2:nen vaati muistaakseni 5 Gb:tiä tilaa ja rakas FO:New vegasini sen 4 Gb.

Todennäköinen syy miksi skyrim vaatii niin "suuren" asennuksen on se , että se vähentää latausaikoja ja mahdollistaa niin sanotut microtekstuurit
jota peli käyttää. Samasta syystä ID:n rage:kin vaati suurinpiirtein samanverran tilaa kovalevyltä tekstuureille jotka olivat ainakin tietääkseni
myös mikrotekstuureja. Ja ragekin on kuningas bethesdan peli, joten uskon skyrimin käyttävän samasta syystä kyseisen määrän kovalevyä.
Tosin , suuret asennus-tilat ei tarkoita huipputekstuureja , kuten olen huomannut juuri bioshock 2:nen ja New vegasin kohdalla. Kummassakin tapauksessa
törmäsin niin pahoihin pikseli tekstuureihin ,että hetken olisi voinut luulla pelaavansa minecraftia.

Viimeviikolla nettiin myös levisi huhu ihmissusien mahdollisesta esiintymisestä skyrimissä. Otuksethan esiintyivät viimeksi morowindissa ja olivatkin
yksi pelin parhaista asioista. Parastahan oli , että hahmo itse muuttui halutessa ( oliko se kerran vuorokauden aikana) ihmissudeksi ja tämä on kai nyt
myös mahdollista skyrimissä.

Ajatuksena oli pelata peli hyviksenä, mutta aivan kuin lähes aina hyviksenä roolipeliä pelatessa , hahmollani on aina myös pimeä-puoli ja tässä tapauksessa
se on ihmissutena likaisien töiden hoito. Pelissähän on myös mukana myös nuo hukkien parhaat ystävät eli vampyyrit, jotka tulevat olemaan pelissä minun
tappolistallani korkealla, eli yksikään edwardi ei minun susihukaltani hengissä säily, se on lupaus.Kuulun siis täten team jacobiin :P.

Loppukevennykseksi musikaali:
http://www.youtube.com/watch?v=c9eGtyqz4gY

Kohti Skyrimiä Osa I

Ei voi sanoa kuin, että viime-ajat ovat olleet roolipelien suurta aikaa. Viime vuosina on tullut useita suuria jo nyt legendaarisia roolipelejä niin pc:lle kuin konsoleille. Tarkoitan tietysti pelejä kuten Oblivion, Mass effect , Fallout 3 ,Mass effect 2 ja Fallout: New vegas. Pelejä jotka ovat lähes kuluneesti kutsuttuna eeppisiä. Henkilökohatisesti en ole edes näitä kaikki pelejä joita mainitsin pelannut, mutta jo niistä paljon kuulleena ja lukeneena, ei miljoonat pelaajat ja lukuisat ystäväni jotka niitä sivistyksessäni olevia aukkoja ovat pelanneet voi olla väärässä.

Hyviä roolipelejä ei voi olla liikaa. Juuri kun sain tyydytettyä janoni ydinsodan jälkeisessä maailmassa ja aloin tutkailla uusia tuulia mitä pelata, tuli uutinen uudesta elder scrolls pelistä , Skyrimistä.

En ole pelannut ES pelejä muita kuin morrowindia, mutta tulevassa pelissä olevat lohikäärmeet , jotka kuuluvat lempi fantasia maailman otuksiini sai minut kiinnostumaan. Peli näyttää hyvältä ja maailma on ilmeisesti hyvin elävä ja tekemistä riittää sadoiksi tunneiksi. Peli siis kutsui ja suuresti.

Nyt olen siinä tilanteessa , että peli on ennakkotilattu VPD:stä ahvenanmaalta ( ihan vaan kun pelit on halvempia sen kautta) ja saan sen todennäköisesti vasta seuraavalla viikolla julkaisu viikosta. Se ei haittaa , koska voin näin lukea etukäteen hehkutuksia pelistä buustatakseni omaa intoani.

Ajattelinkin näin blogin kautta, tehdä laajan ja pitkän "arvostelun" pelistä. Eli yritän päivittää tänne tapahtumat ja ajatukset mitä pelissä tapahtuu ja mistä olen pitänyt. Toivottavasti edes jotain kiinostaa, mutta teen tämän ainakin omaksi huvikseni. Kiitos ja näkemiin.

Ydinlaskeuman hohdossa

Ydintuho, tuo ihmisen aiheuttama kamaluus jonka uhasta opin jo pienenä nassikkana kun naapurin pojan äiti kertoi meille pian alkavasta komannesta maailmansodasta yhdysvaltojen ja neuvostoliiton välillä joskus 1990-luvun alkupuolella. Ja eikun itkien kotiin äidin helmoihin.

Mutta ei, tosissaan kyseessähän on vakava asia jonka uhka ei ole näinä päivinäkään vielä hävinnyt mihinkään. Mutta mitä jos peruuttamaton todella tapahtuisi? Olisiko se ihmiskunnan loppu vai alkaisiko siitä vain uusi luku ihmiskunnan historiassa? Tästä ydintuhon jälkeisestä maailmasta on tehty pelejä jo monia, mutta yksi pelisarjoista on lähellä sydäntä, nimittäin fallout.

Oma tutustumiseni pelisarjaan alkoi vuonna 1998 kun luin pelit lehdestä fallout 2:sta. Ajattelin kokeilla jotain uutta kun nuo C&C naksuttelut alkoivat jo tuntua puulta ja muutenkin roolipelit, niin paperilla pelattavat kuin figuureilla plärättävät olivat alkaneet kiinostamaan. Päätin kokeilla roolipeliä tietokoneella.

Fallout 2 tuntui aluksi haastavalta, mutta ei vain suhteellisen hankalan "aloittelija ystävällisen" alun takia , mutta myös siksi että oma englannin osaamiseni oli vielä suhteelisen surkeaa. Pelin alkukin olisi sujunut ehkä huomattavasti helpommin jos olisi tutustunut pelin systeemin jo 1997 julkaistussa ensimmäisessä falloutissa, mutta hyppäsin mielummin suoraan jatko-osaan. Mutta tuollaiset pikkuseikat ei pelaamistani hidastanut.

Peli oli mestariteos, jota jaksoin pelata useita kymmeniä tunteja ja se löysi pysyvän paikan sydämmessäni yhtenä parhaana roolipelinä ikinä. Yhä edelleen palaan fallout 2:sen maailmaan vaikka se on jo yli 10 vuotta vanha fossiili.

Upean Fallout 2:sen jälkeen, jäin odottamaan fallout 3:sta. Fallouttien luojat interplay:llä vihjailivat jo 1999 että ovat tekemässä kolmosta, mutta koko homma läjähti kasaan interplayn taloudellisten ongelmien takia. Tämä tottakai harmitti minua. Ajattelin , että kolmosta ei tule enään koskaan, ja että upea pelisarja jäisi vain historiaan. Pääsin kumminkin käsiksi ystäväni luona hänen jostain netistä saamaansa "raaka versioon" interplayn fallout 3 van buren peliin. Peli jäi minun kohdallani vain kokeilu asteelle mutta pidin siitä. Mitenkäs muutenkaan.

Kului aikaa ja olin jo luopunut toivosta falloutin jatkumisen suhteen kunnes netistä luin uutisen, että bethesda oli ostanut interplay:tä fallout oikeudet ja pian uutisen, että he aikovat tehdä kauan odottamani Fallout 3:sen. Ja joskus 2006 nettiin tulikin jo ensimmäinen teaser sivusto. Odotus oli alkanut.

20 vuotta pelaamista

Nyt näin kun olen päättänyt alkaa pitää blogia rakkaasta aiheestani, peleistä ja niihin liittyvistä sivuvaikutuksista, ajattelin aloittaa pienellä historiikillä siitä mitä olen nähnyt, kokenut ja tietysti pelannut kuluneen 25 ikävuoteni aikana.

Oli vuosi 1991, 6 vuotiaana räkänokkana en osannut edes odottaa moista yllätystä kun isäni kantoi kotiin 8-bit Nintendo entertaiment systemin. Laite oli tuolloin lama aikaan suhteelisen kallis ja oman talonyhtiöni kakaroilla ei ollut kuin yhdellä minun lisäkseni tuo maaginen matolaatikko.

Minulla ei juuri ollut aiempaa pelikokemusta vähien elinvuosieni takia muuta, kuin jotain satunnaista rävellystä meidän vanhalla jo 91 rikki olleella commandore 64:lla.

Mutta mullistavinta oli kumminkin peli joka tuli tuon uskomattoman harmaan laatikon mukana. Nimittäin Super mario bros 3. Peli oli oikeastaan ensimmäinen jolla opettelin itse pelaamista. Näin pelistä on tullut yksi kaikkien aikojen suosikeistani ja tiedän että on myös monia muita jotka ymmärtävät sen mahtavuuden.

Ja niin alkoi minun pelaajan urani. 8-bittistä tuli pelattua vuoteen 1996 jolloin matolaatikko oli jo vanha ja lähes unohdettu.

Alkoi PC aikakausi. Sain siis ensimmäisen pc:ni. Aika pian löysin pelin Command & Conquer: Red Alert jonka johdosta löysin innostukseni realiaika naksutteluihin. Pian perässä tulivat C&C jatko-osat ja starcraft, mutta jo silloin kohtasin jotain ylitsepääsemättömän hyvää nimittäin fallout 2:sen.Neljäntoista ikäisenä englannin taitoni ei ollut vielä aivan huipussaan mutta se ei estänyt minua pelaamasta peliä joka sisälti laajan ja monipuolisen maailman jota sai vapaasti tutkia, ja mikä parasta pelissä tuntui olevan itsestään toimiva oma maailmansa. Uskomaton peli.

Vuonna 2000 hankin Playstation 2:sen joka oli tuolloin tehokas peli-mylly. Pc pelaaminen jäi historiaan kun konsoli vei voiton. PS2:n parhaimpiin peleihin kuului omassa sydämmessäni Silent hill sarja ja
final fantasy X. Oli toki muitakin hyviä pelejä mutta nuo pelit jättivät minuun syvän kunnioituksen tunteen.

Alkoi jokaiselle vastaantuleva ajanjakso joka sisälsi sen niin sanotun "aikuistumisen" joka sisälsi opiskelua ja seurustelua joten aikaa rakkaalle harrastukselle ei oikein jäänyt.

Pelaaminen ei ollut enään ehkä niin tärkeässä asemassa mutta pelaamiseni jatkui pc puolella jossa kohtasin taas uusia huippu pelejä kuten Bioshock ja Fallout 3. Jälkimäinen on tähän mennessä kaikkein parasta mitä olen kohdannut. Odotin peliä ymmärrettävästi suhteelisen paljon ottaen huomioon rakkauteni FO2:sta kohtaan. Mutta aiheeseen perehdyn syvemmin seuraavassa blogissani, palaan siis asiaan.

Koitti tämän hetkinen aikausi jolloin hankin PS3:sen ja olen kohdannut useita mahtavuuksia kuten Dead Space , Little big planet ja (tietysti) Fallout 3 GOTY.

Siinä oli lyhyesti pieni esitelmä minun pelimaailmastani.

Kiitos ja näkemiin.