Minä ja Nintendo

Kerron teille tarinan Karista (nimi muutettu), pienestä pojasta joka elää leppoisaa kuusivuotiaan elämää helsingin urbaanissa lähiössä. Eräänä launtai aamuna, kun Kari perheineen lauantaiseen tapaansa käy kaupassa ja ihmettelee maailman menoa, lähellä sijaitsevassa ostoskeskuksessa, kokee Kari tapahtuman joka muuttaa hänen elämänsä.

Karin isä sanoo muulle perheelle ,Kari mukaan lukien, käyvänsä asioilla ja poistuu heidän seurastaan. Mitään ihmeellistä odottamatta Kari jatkaa perheensä kanssa perus
kaupoissa pyörimistä kunnes se tapahtuu.

Karin isä saapuu heidän luokseen mukanaan , Nintendo entertaiment system , aikansa yksi parhaista konsoleista jonka 8-bittiset grafiikkansa ja 256×240 resoluutio oli jotain uskomatonta. Luonnollisesti mukana tuli myös pelit Super Mario Bros. 3:nen. Kari oli tietysti aivan haltioistaan saamastaan mega-myllystään ja lähes lensi kotiinsa ja antoi konsolin räjäyttää tajuntansa.

Tietysti tämä "Kari" olen minä, ja tämä juuri kuvailemani tapahtuma on yksi parhaista lapsuusmuistoistani ja sytytti minussa sen "liekin" pelaamista kohtaan. Seuraavat vuodet oli täynnä tiiviitä hetkiä matolaatikkoni kanssa kun seikkailin pelien maailmassa. Pelit kuten Super Mario Bros 3, Legend of Zelda ja Duck Tales jättivät minuun suuren vaikutuksen. Se on tunne, joka edelleen palaa mieleeni kun käynnistän minun 22-vuotiaan nessikkani ja alan pelata näitä pelejä. Moni varmasti tietää mitä tarkoitan. Kaipa se on sitä "nostalgiaa"?

Koitti aika jolloin , saapui Super-Nintendo. Itselläni ei ollut SNES:siä , mutta usealla kaverilla naapurissa se oli.
SNES:siltä löytyi myös todella monta legendaarista peliä joita tulee pelailtua edelleen , tosin emulaattorin voimin.

Mutta , sitten koitti aika jolloin SNES:sikin alkoi olla ns.vanha ja saapui Nintendo 64. Tästä hetkestä alkoi erkaantuminen Nintendon parista. Ei siinä olihan N64:lla paljon hyviä pelejä, mutta samoihin aikoihin saapui Sony Playstation , jonka pelit jotenkin kutsui enemmän ja ulkonäkö oli jotenkin miellyttävämpi. N64 näytti jokseenkin lelulta verrattuna pleikkariin , jossa oli jotain samaa hohtoa kuin NES:sissä ja SNES:sissä. N64 ohjain oli mielestäni ruma ja alkuun hieman hämmentävä Rumble Pakkeineen ja oudosti sijoiteltuineen näppäimineen. Se ei enään tuntunut niin Nintendolta kuin olisin halunnut. Suuri pettymys oli myös Super Mario 64 , jossa Mario hyppäsi ensimmäistä kertaa kolmi-ulotteiseen maailmaan. Se ei vain minusta toiminut.Näin luovutin Nintendon suhteen ja minusta tuli pleikkari ja PC-poikanen.

N64:n jälkeen Nintendo onnistui tuomaan markkinoille konsolin GameCube. Cube oli rinnastettavissa PS2:seen ja oli milestäni toimiva konsoli. Cubella oli useita hyviä pelejä ja ohjainkin oli palannut lähemmän "ymmärrettävämpää" mallia. Ehdin jo lähes innostua kun ensimmäistä kertaa kuulin ,että Nintendo tekee PS3:sen rinnalle kilpailevaa konsoli ja ajattelin ,että viimein Nintendo tekee konsolin jollaista ei ole pitkiin aikoihin nähty....

(!!!!!!VAROITUS!!!!KYSEESSÄ ON VAIN MINUN MIELIPIDE!!!JA OLEN TODELLA USEIN VÄÄRÄSSÄ JA MINULLA ON MUUTENKIN P***A MAKU!!!)

Mutta pettymys oli karvas ja jäätävä , kun sain tietää millainen konsoli oli kyseessä. Wii, Nintendon uusi "mahtava" konsoli. Ei siinä mitään, ajttelin. Lainasin konsolin pariksi kuukaudeksi kaveriltani ja jouduin toteamaan sen täysin kelvottomaksi. Naurettava heiluttaminen pelatessa jotenkin pilasi fiiliksen ja osa peleistä oli kuin suoraan FB:kin kasuaali-anaalista. HYI!
Olihan Wii:llä muutama hyvä pelikin, mutta kourallinen hyviä ja loput pelkkää tuubaa ei saanut minua puolelleen. OK, olen varmaan vähemmistöä joka näin ajattlee , mutta EI!,miettikää. Mitä tapahtui Mariolle? Hyppii avaruudessa? Kilpailee Pokemonien kanssa areenoilla? Omia mini-peli sarjoja joissa viuhdotaan ohjainta saavuttaakseen voiton?
Ja mitä v***ua tapahtui Linkille? Ei Nintendo , ei näin...

Ja Nintendo myi konsoli paremmin kuin ikinä? Ilmeisesti olen vain niin tyhmä ja sokea ,että en ymmärrä konsolin mahtavuutta.

Ja miksi lopettaa kun rauta on kuumaa, Nintendolta tuli toinen pökäle, WiiU. Se oli jo ihan ok yritys. Sitä myös testattuani oli kumminkin fiilis lähes sama kuin edellisestä, grafiikat ei mullista mitään ja ohjain oli jälleen Planeetta-Nintendolta. Uskon vakaasti ,että WiiU on se konsoli jolla Nintendo ampuu itseään jalkaan.

Toivon hartaasti ,että Nintendolle käy kuin Segalle, eli, homma ei enään toimi ja ne alkaa tehdä pelejään muille alustoille. Ei siinä , Nintendo on aina tehnyt hyviä käsikonsoleita, vaikka niistä en ole mitään itse koskaan omistanutkaan.Niiden tekoa Nintendon kannattaa jatkaa, mutta muut konsolit kannattaisi jättää niille jotka sen nykyään osaa.

Olen pahoillani jos joku loukkaantui suorasta tekstistäni, mutta kaikkea ei tarvitse toki ottaa niin tosissaan.

Kiitos ja näkemiin....

Arvioni: Bioshock: Infinite

Pitää jälleen heti alkuun sanoa ,että Irrational Games onnistui taas yllätämään minut positiivisesti. Jälleen he ovat saaneet kehitettyä pelin jonka tarina/käsikirjoitus on omaa luokkaansa ja täten painii omassa luokassaan kavereidensa , System shock 2:sen ja Bioshockin kanssa. Mahtavaa , että osataan tehdä pelejä joiden juonta ja ideaa ei ole pureskeltu pelaajalle valmiiksi. Suurin kiitos taitaa kuulua herra Ken Levinelle.

Alkuperäinen Bioshock kuuluu mielestäni tämän sukupolven parhaimpiin peleihin , ainakin itse nautin sen pelaamisesta 2007 , pelissä oli maailma joka imaisi mukaansa täysillä jo heti alkumetreillä. Samaa on pakko sanoa Infinitestä, sen pilvien päällä leijaileva massiivinen kaupunki oli ajatuksena suhteelisen naurettava vielä kun ottaa huomioon ,että pelin tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alkupuoliskoon, mutta hei!, oliko rapture sen uskottavampi? Asian kumminkin unohti täysin peliä pelatessa. Sen kadut olivat välillä täynnä ihmisiä jotka elivät ja olivat omia menojaa ja välillä jäin kuuntelemaan heidän jutustelujaan ihan vain saadakseni lisää fiilistä maailmasta jossa seikkailin.

Maailma jossa seikkailin oli täynnä kiihko-uskovaista sakkia jotka seurasivat suurta profeettaansa Zachary Hale Comstockia ja hänen uskomuksiaan. Uskomusta ja oppia joka oli kuvottavan rasistinen ja vanhollinen, suhteellisen rohkea veto irrationalilta jos minulta kysytään. Comstock on vanginnut pelin , ehkä keskeisimmän hahmon Elizabethin suuren patsaan/talon sisälle kutsuen ja kertoen kansalle tämän olevan hänen ihmelapsensa. En aio nyt kertoa liikaa juonesta jotta en pilaa sitä aivan täysin , mutta sen paljastan ,että Ellulla oli muutama konsti hihassaan minkä takia tämä oli vangittuna, yksi niistä oli kyky repiä aukkoja toisiin todellisuuksiin ja tämän ansiosta asiat saattoi välillä olla enemmän tai vähemmän hämmentäviä ja sai juoneen useita käänteitä joka oli tarinassa se yksi parhaita puolia. Itse Ellukin oli se jo kauan kaivattu "viisas" teko-äly kumppani joka pyöri maailmassa laulellen ja ihmetellen menoa taistelun tiimellyksessä. Välillä tämä heitteli pelaajalle ensiapu-paketteja , panoksia taikka "suolaa" (jolla ladataan Plasmid-kykyyn verrattavaa voimaa). Eli hahmo oli niin sanotusti eloisa joka oli jotain uutta.

Itse tarinaa spoilaamatta on pakko sanoa ,että se oli hyvä ja kokemisen arvoinen ja sitä on varmasti ollut hauska kehitellä. Niin kuin jo alussa mainitsin ,sitä ei oltu vamiiksi pureskeltu pelaajan puolesta vaan se välillä aidosti hämmensi ja pysäytti hetkeksi miettimään. Itselläni meni hetki saada unta pelin läpäistyäni, mietiskellessäni juonta ja sen koukeroita , saaden viimein suuren "ahaa!" elämyksen tajuten mistä oli kyse. Se on peleissä TODELLA harvinaista.

Mutta itse peliin ja sen mekaniikkaan.

Pelin juoni oli ensiluokkainen , mutta siihen erinomaisuus mielestäni ehkä päättyy ja käänty ihan perus meiningeille. Ei saa ymmärtää väärin , pelin maailma oli sanalla sanoen kaunis ja siinä oli paljon yksityiskohtaa jota jäi ihailemaan. Mutta se ulkonäkö on vaan jotain niin... kuvailtuna, Bioshockia? Se jotenkin klonggaa samalla vanhalla jo niin tutulla tavalla että sitä alkaa jo kaivata sitä Unreal Engien 4:sta ja paljon. Se oli 2007 , tyyliä " ei v***u kato miten hienolta näyttävä peli" , mutta 2013 se alkaa jo näyttää ns. nukkemaiselta ja muoviselta. Tiedätte ehkä mitä tarkoitan...

ja mikä tulee pelimekaniikkaan ja taisteluihin siihen pätee aika sama bioshockkimaisuus, hyvässä ja pahassa. Taisteluja käydään pyssyillä joista vain oikeastaan kahta käytin pelin alusta loppuun, välillä kokeillen toisia todeten niiden olevan huonompia. Ja ne pelin "plasmidit" olivat niitä samoja vain eri nimillä ja hieman eri toimitavoilla. Ainut uusi asia oli oikeastaan sen Ellun toisesta ulottovuudesta tuotavat suojaavat seinät tai taistelua avittavat turretit. Eli samaa hieman puuduttavaa paukuttelua ja kykyjen buustaamista kuin aiemminkin. Taistelu tilanteet usein toistivat itseään ja usein totesin jo etukäteen että " noh, kohtako sieltä tulee iron-patriot miniguneineen?", ja näin kävi. Eri vihollistyypit tulivat nopeasti tutuksi. Pelissä oli paljon hyvää mutta oli siinä latteuttakin. En kadu pelanneeni ja tuhlanneeni siihen aikaani vaan kyseessä on hyvä peli ja se ansaitsee arvosanan 8/10, koska tarina oli tosiaan pitkään aikaan mukaansa tempaava.

Mutta ei saa masentua, peli on kokemuksen arvoinen..käsken ja vaadin jos luit tämän arvion, PELAA SE!!

Kiitos ja näkemiin...

Peliasema neljä

Olen pitänyt itseäni aina suurena konsolien ystävä, vaikka on minullakin ollut muutaman vuoden kestänyt PC vaihe jolloin pelasin pelkästään vimpan-päälle vireitellylläni koneella. Olin jopa hetken sitä mieltä , että PC:llä on parempi pelata, mutta tämä oli enemmän tai vähemmän valehtelua itselleni , olen konsoli-mies henkeen ja vereen. Pc:n huono puoli oli se ,että sitä sai aina päivitellä paremmaksi ja usein tuli ongelmia pelien
toimintakuntoon saamisen kanssa. En vain tullut hyvin toimeen PC:ni kanssa, vaikka rakas laite minulle onkin.

Konsolit taas ovat lähes huolettomia, senkun laitat vehkeen päälle ja työnnät pelin sisään ja ,puff, olet jo pelaamassa. Ei tarvitse paljoa miettiä tarviiko parempaa näytönohjainta taikka parempaa muistia, sen kun vain
pelaa. Konsoleissa toki on huonona puolena se ,että ajan hammas syö sen tehoja, tarkoitan tällä sitä kun konsoli tulee markkinoille se on kuuminta rautaa, mutta ajan kulessa senkin tehot alkavat hiipumaan pelien vaateissa sitä aina vain lisää. Onnneksi tulee aina uusia konsoleita joihin voi rahat upottaa, yhdestä tulevista siis nyt...

Eli nyt, on pian aika saada käsiin sonyn uusi Playstation 4, uusi ja tehokas konsoli jonka tehot ovat omaa luokkaansa. Kaiken tämän hypen ja kuumotuksen takana on aivan varmasti jotain piilossa , jotain mitä ei ole viellä kerrottu tai se huomataan vasta kun vehje on olohuoneessa.
En halua olla pessimisti, mutta pelkään ,että konsolista ei ole viellä ihan kaikkea kerrottu.

Ensinnäkin sony toistaa virheensä , sillä ,että PS3:sen pelit eivät toimi suoraan konsolilla, juu kyllähän ne toimii pilvipalvelun kautta, mutta uskon , että tässäkin on kyljessä hinta-lappu, luonnollisesti. Enkä tarkoita tällä PS plus, palvelua vaan pelkään ,että palvelulla ihan oma hintansa. Ja mikä tulee PS plus palveluun , niin eiköhän senkin hinta pysy samana kuin aiemmin. Pelkään myös , että jo etukäteen kuumotettu uusi share , palvelu
upotetaan esimerkiksi PS plus palveluun. Tyyliin jos haluat jakaa pelivideotasi 15min, niin parempi hankkia PS plus, koska muuten voitkin tyytyä 5 min pätkiin. Mutta jos
näin käy , toivon suuresti ,että se vaikuttaa itse konsolin hintaan, alentavasti. Koska jos konsoli on niin sanotusti "halvempi", niin pitäähän valmistajan jostakin saada ylimääräisiä taaloja taskuun saadakseen
mahdollisimman paljon voittoa, täysin ymmärrettävää.

Ja sonyn visio suuresta sosiaalisesta konsolista karsastaa ainakin minua. Jos nyt olen oikein ymmärtänyt sony on yhteistyössä mm. facebookin kassa , siinä missä tullaan sosiaaliseen mediaan. En nyt aivan innostu
pelailemaan omalla nimelläni pitkin internetin villiä maailmaa ja kun en usko ,että ketään facebook kavereitani , ehkä muutama pois lukien, kiinnostaa miten ja mitä olen
pleikkarillani pelannut ja tehnyt. Täten meinaankin tehdä FB:kiin itselleni uuden profiilin jonka aion laittaa julkiseksi ja sinne sitten pistän kaikkivideoni ja materiaalini mitä olen saanut aikaan. Näin en tarvitse
häiritä niitä oikeita kavereitani FB:ssa ja ne joita kiinostaa voivat käydä toiselta tililtä katselemassa.

Ja mikä tulee konsolin tehoihin, nekin kuulostavat liian hyvältä ollakseen totta, mutta tähänhän ei pysty sanomaan
mitään ennen kuin media on saanut konsolin ensimmäistä kertaa käsiinsä ja oikeasti pelaamaan sitä. Mutta uskon tämän tapahtuvan ensi kesän E3-messuilla.
Sitä odotellessa.

Ja lopuksi ehkä se yksi kaikista painavimmista murheista joka itseäni huolestuttaa, eli hinta. Toivon suuresti,että
konsoli tulisi olemaan järkevissä hinnoissa siinä 300- 500 €, välillä, mutta jos hinta on taas +600 €, jää sen hankkiminen hamaan tulevaisuuteen. Mutta uskon ja pelkään
että maksulliset palvelut laskevat hinnan alaspäin.Jos nyt pitää heittää arvaus veikkaisin hintaa PS4:ta joka kannattaa ostaa, ( siitä tulee kumminkin "karvalakkimalli" mitä ei kannata ostaa) siihen 450€, tietämille. Sen viellä ostaisin.

Mutta älkää ymmärtäkö väärin, olen aina ollut konsoli-mies ja etenkinPlaystation-mies, konsolisoturi joka vannoo valaa sonyn puolesta , mutta pelaa myös muita konsoleita
silloin,tällöin kun ei ole parempaa saatavilla. Hankin PS4:sen ja rakastan sitä kuin omaa lasta, vaikka siinä olisikin virheitä ja ärsyttäviä piirteitä, on se kumminkin
Playstation....

Kiitos ja näkemiin...

MINUN TOP 10 ELOKUVAT

Näin väliin ajattelin taas kirjoittaa blogin joka ei liity niinkään peleihin ja niitä ympäröivään maailmaan. Ajattelin kirjoitttaa yhdestä , monista intohimoistani , eli elokuvista ja yrittää laittaa ne järjestykseen. Top-10 leffat on vaikea määrittää, koska on niin paljon hyviä elokuvia ja jouduin karsimaan täten usean hyvän elokuvan listasta ja punnita mikä elokuva on parempi toista, sain kasaan kyhäelmän elokuvia jotka ovat ainakin tällä hetkellä minun TOP-10. Tässä ne nyt sitten ovat, aloitan listan pohjalta:

10. Shock Waves (1977)

Lapsena ensimmäistä kertaa yön-pimessä nähtynä elokuva oli todella ahdistava ja pelottava. Nykyään sitä katsoessa enemmän hymyilyttää, mutta kun natsit ja eläväkuolleet yhdistetään ei lopputulos voi koskaan olla huono.

https://www.youtube.com/watch?v=AUemv6hW2S8

9. The Jacket ( 2005 )

Päähahmo tungetaan täyteen lääkkeitä ja puetaan pakkopaitaan , eikä tässä vielä kaikki , dumpataan ruumishuoneen "ruumis-kaappiin". Aika matkustus voi alkaa, tiedän , kuulostaa aika sekavalta ja oudolta, mutta elokuva on ahdistava ja mahtava tekele, jos et ole vielä nähnyt , KATSO SE!

https://www.youtube.com/watch?v=rCxQ83Pg1Ko

8. 28 days later (2002)

Raivotautiset ihmiset tappavat ja oksentavat verta terveiden päälle ,kaatuneessa britaniassa. Olen kova eläväkuollut ja zombie elokuvien ystävä ja tämä leffa ei periaatteessa ole kumpaakaan, mutta hyvin lähellä.

https://www.youtube.com/watch?v=eunaclr-WgU

7. Sin City (2005)

Suurena sarjakuvien ystävänä sin city , sarjakuvana on tullut tutuksi jo aikaa ennen elokuvaa , joten kuulessani , että siitä tehdään elokuva , pelkäsin pahinta, mutta turhaan, Robert Rodriguez teki hyvää työtä. Toki mukana puuhastelivat myös sarjakuvan luoja Frank Miller ja legendaarinen Quentin Tarantino. Odotukset ovat SUURET tulevalta jatko-osalta.

https://www.youtube.com/watch?v=YKFLrTYKIXk

6. Braindead (1992)

Ennen kuin Peter Jackson , teki oman näkemyksensä Lord of the rings , kirjoista tämä oli tehnyt muutaman humoristisen splatter-kauhu leffan, joista yksi on juuri tämä. Laivarottien raiskaamien apinoiden jälkeläisen purema tekee ihmisestä zombien..niin..jälleen kuulostaa mahtavalta elokuvalta, mutta en voi sanoin kuvailla elokuvan kliimaksia se on itse koettava.

https://www.youtube.com/watch?v=xbOmCUWm25w

5. Dawn of the Dead , remake, (2004)

Uusi visio George.A.Romeron klassikko teoksesta, vei eläväkuollut leffat sille aaltopituudelle, jolla sen kuuluu ollakin. Ahdistava ja väkivaltainen leffa joka pitää nähdä jos pitää genren elokuvista.

https://www.youtube.com/watch?v=8LUzJAsa-gg

4. Scott Pilgrim vs. the World (2010)

Vasta ihan hetki sitten löysin elokuvan ja se oli jotain käsittämättömän hyvää. Sekoitus taistelu, musiikki ja peli-elokuvaa jossa ripaus romattista bullshittiä.Täyttä kultaa...suosittelen.

https://www.youtube.com/watch?v=O_RrNCqCIPE

3. Inglourious Basterds (2009)

Quentin Tarantinon , mestariteos jossa Bratt Pitt tekee ehkä uransa parhaan roolin. Elokuva jossa läpi-pahat natsit saavat turpaansa ja menettävät henkensä , tehden siitä lähes huumoria. Pitää nostaa myös hattua näyttelijä Christoph Waltzille mahtavasta eläytymisestä rooliinsa.

https://www.youtube.com/watch?v=5sQhTVz5IjQ&bpctr=13657726<wrap>30

2. The Dark Knight (2008)

Oli onni, että Cristopher Nolan otti ohjat batmanista sen ryömiessä mutapohjassa nostaen sen parhaiden leffojen joukkoon. Kaikki neljä aikaisempaa ei Nolanin ohjaamaa batmania (myös Burttonit) ovat olleet aivan kamalia , batmania lähes halventavia leffoja, hyi. Dark Knight oli ehkä enemmän ja vähemmän hyvä elokuva vain Heath Ledgerin
ansiosta, mutta en nyt jaksa jauhaa siitä lisää kaikki tietää mitä tarkoitan. Dark knight rises oli hyvä leffa ,mutta pieni pettymys kumminkin näinkin mahtavan leffan jälkeen.

https://www.youtube.com/watch?v=yQ5U8suTUw0

1. Terminator 2- Judgement day

T2 oli lapsuuteni , se leffa. Keräsin tarroja joita leffan aikaan myytiin kiskalla purkan ohessa. Luin sarjakuvaa elokuvasta kyllästymättä. Leikin leffa figuureilla ja lähes rakastin elokuvaa. Kyllä , olin kuusi-vuotias ja vanhemapani antoivat minun katsoa elokuvan. Ehkä siksi olen näin häiriintynyt persoona....kuka tietää..
Edelleen ykkös elokuva. Jos et ole nähnyt, HÄPEÄ!!

https://www.youtube.com/watch?v=7QXDPzx71jQ

Näin , siinä on minun tämän hetken TOP-10 elokuvat.

Mahtavaa kevään alkua...

Kiitos ja näkemiin....

Youtube kanavat joita seuraan

Mistä tunnistaa ihmisen, joka lähes elää ja hengittää pelejä ja niitä ympäröivää maailmaa?Siitä , että nämä seuraavat intohimoisesti peleihin liittyvää mediaa. Lasken itseni yhdeksi heistä ja tähän aiheeseen aion nyt hieman pureutua.

Itse henkilökohtaisesti tietokoneelle ja siinä nettiin eksyttyäni,
toistan lähes aina saman järjestyksen nettisivuilla joissa käyn. Tietysti ensin käyn GR:n sivuilla katsomassa uusimmat uutiset , arvostelut, kilpailut ja mahdolliset blogit ja keskustelut. Tämän jälkeen suuntaan katseeni gameinformerin sivuille, josta katson samat aihepiirit kuin GR:n sivuilta. Sen jälkeen !HUOM! vasta käyn Ilta-sanomien sivuilla katsomassa ne oikeat uutiset, kertooko tämä minusta jotain? Ehkä , ehkä ei, mitä väliä.

Tämän jälkeen suuntaan eniten käyttämääni palveluun, Youtubeen, sieltä löytyy nimittäin niin paljon mediaa mitä seurata, ettei kaikkea ehdi mitenkään katsoa, aina on tullut jotain uutta mielenkiintoista, jotka löytävät itsensä "katso myöhemmin osioon".

Haluankin nyt kertoa mitä itse Youtubesta seuraan ja miksi:

Aivan mahtavia peliarvosteluja tekee, etenkin vanhoista peleistä AVGN (Angry videogame nerd), uskon ,että kaikki tätä lukevat ainakin tietävät kenestä puhun jos et niin mene ja ota selvää, nimittäin itse olen kasvanut 8-bittisten pelien parissa ja AVGN:n mahtavat paskojen pelien taistelut saavat minulle nostalgiset fiilikset.

Parhaimpia uusien pelien arvosteluja tekee mielestäni, Angry Joe , jonka omaperäinen arvostelutapa ehkä apinoi hieman AVGN:n meininkejä. Suosittelen kumminkin AJ:ta koska Joe ei ainakaan vielä tähän mennessä ole ollut väärässä arvosteluissaan.

walkthrough videoita seuraan kanavilta niemletä, Linkthe1st ja RydarGames, jotka tekevät ammattitaitoisia läpipeluu-videoita ja vinkki-videoita. Suosittelen kaikille walkthrough videoiden ystäville. RydarGames on juuri aloittanut "uuden kauden" Skyrim läpipeluusta.

Mahtavaa Skyrim aiheista sekoilua tekee Tyrannicon, jonka Throtgar the dragon born seikkailee ja sekoilee hienoilla, ehkä välillä mauttomuuksiin menevillä videoilla.

Skyrim sekoilun mahtinimiin kuuluu myös MANS1AY3R:rin skyrim poop, videot, jotka ovat jo varmaan entuudestaan skyrimin ystävien tiedossa.

Niin sanotuissa nettisarjoista suosittelen katsomaan , WaysideCreationin sarjoja, joista parhain kirkkaasti on kuusi-osainen Fallout: Nuka Break. Nuka Breakin toinen kausi pitäisi alkaa nyt keväällä , sitä odotellessa.

Niin , ja nyt kun Youtube tuli käytyä läpi,täytyy myös sanoa , että tein itse sinne videon, ihan vain komppaamaan tätä blogia. Video on siis minun ensimmäinen ja todennäköisesti ainut ja siltä ei voi liikoja odottaa. Testi kun oli. Olen silti siitä ylpeä.

Tässä videon osoite:

https://www.youtube.com/watch?v=PmmKL41ukis

Kertokaa toki mitä itse youtubesta seuraatte?

Skyrim se on mahtava peli, edelleen...

Kiitos ja näkemiin....

Fallout 4 ja mitä siltä odotan?

Nyt kun viimein on julkistettu ensimmäinen uuden sukupolven konsoli, on aika alkaa puhua niille tulevista peleistä. Itse odotan suuresti hetkeä jolloin ilmoitetaan lähes rakkaaksi kutsumani pelisarjan jatkosta, eli falloutin jatkosta.

On jo varmaa, että Bethesda on tekemässä jatko-osaa tälle mahtavalle pelisarjalle, mutta siihen faktat sitten jäävätkin. Mutta mihin perustan varmuuteni siitä bethesda on tekemässä odottamaani jatko-osaa?

Bethesdan tiedetään hakeneen uusia työntekijöitä kehittämään pelejä uuden sukupolven konsoleille, ja tämä haku tapahtui muistaakseni jo yli vuosi sitten. Hakemuksessa vielä mainittiin pelisarjat fallout ja the elder scrolls. Erik Dellums joka tunnetaan FO3:sen three dogin, äänenä kiusoitteli twitterissään , dogin paluusta ja täten odotan että hahmo tullaan näkemään jatko-osassa. Bethesdan tiedetään olleen kuvailemassa Bostonissa kuuluisia maamerkkejä ja nähtävyyksiä , josta voi päätellä, että tuleva peli taitaa sijoittua seuduille. Siinä
nyt ainakin muutama tieto jonka varaan minä ainakin uskon.

Mutta mitä odotan tulevalta falloutilta? Sitä ajattelin pohtia?

Kaikki jotka ovat aiempiin blogeihini tutustuneet tietävät kiintymykseni kyseiseen sarjaan. Ymmärrettävästi odotukseni tulevalta osalta ovat pilvissä ja uskon, että en tule pettymään, sen verran luotan Bethesdan kykyyn tehdä pelejä, skyrim oli hyvä esimerkki siitä.

Mutta unohdetaan redditissä olleet kirjoitukset mukamas faktoista tulevasta pelistä, ne olivat täyttä paskaa. Mutta mitä minä haluaisin?

Mielestäni pelille sopisi hyvin Bostonin seudut, tarkemmin sanottuna pelin maailmassa oleva Commonwealth ja siellä pyörivät ( jo FO3:sta tutut) institute ja the railway. Näiden puolten välisestä sodasta ja konflikteista saisi hyvin muokattua mahtavan tarinan. Ja miksi ei BOS:sia voisi myös pyöriä alueella, eihän DC:n rauniot nyt niin kaukana ole Bostonista. Pidän BOS:sin mukana oloa hyvin todennäköisenä. Supermutantit kuuluvat mielestäni falloutin maailmaan joten niitä ei tule unohtaa, ovat ne kumminkin levinnet jo pitkin joutomaita aiemminkin. Instituten androidit olisivat uusi mielenkiintoinen ryhmittymä joka toisi peliin sitä uutta twistiä. Toki alueella voisi olla myös uusia mutantti ryhmittymiä ja otuksia jotka tekisivät alueesta eloisamman, sillä fallout tyylillä.
Mutta mitä odotan peliltä näin kosmeettisesti?

Uskon että peli tehdään samalla kohennetulla Gamebryo enginellä jolla Skyrimkin tehtiin. Tiedän , että skyrim toimi ihan ok myös PS3:lla mutta nähtyäni miltä peli näytti tehokkaalla PC:llä ja vielä 3D:nä oli peli aivan eri maailmasta kuin PS3 versio. Tiedän , että enginestä saadaan uudella sukupolvella puristettua vielä enemmän irti kun tehoja löytyy huomattavasti enemmän, tai ainakin toivon niin. Onhan se toki mahdollista että pelistä tulee vielä vanhemmillekin konsoleille se niin sanottu karvalakki-versio. Mutta pelillisesti toivon sen näyttävän FO3:sen tapaan synkältä ja masentavalta, se vain toimii mielestäni paremmin kuin FO:NV:sissa nähty kirkkaampi ja valoisampi, onhan jenkkien itä-rannikkoa, ymmärtääkseni pelin maailmassa pommitettu kovemmalla kädellä?

Pelimekaniikalta odotan ja oletan , että hahmon kehitys muuttuu skyrim tyyliin, kehityt siinä mitä käytät. Mielestäni tämä sopii myös falloutin meininkeihin. Mutta näin tehdessä käy vähän sama kuin FO3:sen kanssa, eli sitä kutsuttiin Oblivioniksi aseilla. Tässä tapauksessa Skyrimiksi aseilla? Jää nähtäväksi.

Kertokaa te toki myös mitä odotatte?

Odotan ja odotan . Kiitos ja näkemiin....

MINUN TOP 10 LEVYT

Ajattelin näin vaihteeksi avata sielunmaisemaani toisen intohimoni musiikin parista. Oma TOP 10-levyt vaihtuvat tiuhaan tahtiin koska uutta hyvää musiikkia kohtaa lähes pääivittäin, taikka löytää jonkun täysin uuden puolen jo aiemmin tutusta musiikista. Tässä on nyt siis tämän hetkinen listaus:

1. Marilyn Manson - portrait to my american family (1994)
2. System of a down - System of a down (1998)
3. Silent Hill 2 - soundtrack (2001)
4. KoRn - Untouchables ( 2002 )
5. Incubus - Crow left us the murder ( 2004 )
6. Pasiion Pit - Manners ( 2009 )
7. Mokoma - Tämän maailman
ruuhtinaan hovi ( 2004 )
8. Nine inch nails - With Teeth ( 2005 )
9. Apulanta - Hiekka ( 2002 )
10. The Heavy - The house that dirt bild
( 2009 )

Tarkemmin levyistä:

1. Sain isältäni tukun CD:tä 13-vuotis lahjaksi ja tämä levy erottui joukosta räikeästi, maanisen ja sairaan äänimaailmansa myötä. Se oli rakkautta ensi-kuulemalta. Muuten MM:nilla ei ole mielestäni muita hyviä albumi kokonaisuuksia, vain hyviä yksittäis kappaleita.
(https://www.youtube.com/watch?v=AJuxF9GRIPI)

2. SOADiin tutustuin joskus ylä-aste ikäisenä, kun kaveri kuunteli juuri tätä kyseistä levyä. Levy on hauska sekoitus HC-punkkia, melodista rockia ja metallia. Koko levy on täyttä neroutta.(https://www.youtube.com/watch?v=5vBGOrI6yBk)

3. SH2:n musiikit ovat vaan sanoinkuvaamattoman taitavasti tehtyjä. Ahdistavia mutta silti koukuttavia noice balladeja.
(https://www.youtube.com/watch?v=QFvt2cNSOaM)

4. Olin aikanaan HC Korn fani, mutta into lopahti kun musiikki muuttui ehkä asteen liian oudolle puolelle, puhumattakaan tämän hetkisestä dubstep meiningeistä. Oma sydämmeni sykki eniten bändin eniten tuotetuimmalle , kriitikoiden kehutuimmalle , mutta fanien halveksituimmalle levylle. R U READY!!
(https://www.youtube.com/watch?v=JISRXPEX5PE)

5. Incubuksen siirappinen söpö rakkaus-rock ja power-pop on aina onnistunut osumaan jonnekin syvälle hermoon, hyvällä tavalla. Sitä vihaa mutta silti pitää siitä niin paljon, että valitsee yhden levyistä parhaiden listalle.
(https://www.youtube.com/watch?v=EEE11i50D8k)

6. Radiosta sattumalta bongattu sielukas pop-yhtye on omalla oudolla tavallaan nerokas. Onhan bändin sleepy headikin LBP2:sen trailerissa, ja siitä se suosio sitten nousikin, Euroopassa.(https://www.youtube.com/watch?v=5bfseWNmlds)

7. Suomi trachin kuninkaat , piste. Tämän levyn tahdissa työmatkat pyörällä kulkivat puolet nopeampaa.
(https://www.youtube.com/watch?v=ptR8YstDSE8)

8. NIN:nin musiikki on ollut osana elämääni niin kauan kuin muistan, musiikki on niin kutsuttua isältä pojalle periytynyttä fanitusta. With Teeth vaan on hyvä.
(https://www.youtube.com/watch?v=mDsqpeiTqg8)

9. Tiedän, apulanta on ihan paska nykyään, mutta Hiekka on yhtyeen parhain ja munakkain levy.
(https://www.youtube.com/watch?v=TGJ-4DQUUrk)

10. Kohtasin bändin , borderlands 2:sen alun tunnarista (Short change hero) (https://www.youtube.com/watch?v=LtGzmxa3CH4). Syvä ja sielukas laulu, lähes soulihtava yhdistettynä carage-rockiin. Lopputulosta kuvaa parhaiten oma kategoriani Tarantino-rock.

Siinä oli siis TOP 10 , tällä hetkellä. Olisi mukava tietää muidenkin TOP 10:ppiä.

Kommentoikaa toki...

Kiitos ja näkemiin......

Täydennä 2013-02-04 17:49:
Linkit ei valitettavasti toimi suoraan, mutta olette jo isoja ja osaatte ihan itse.

Diippiä hahmonluontia

Olen jo aikaisemmin maininnut tavastani syventyä hahmoihini lempi roolipeleissäni, ajattelin nyt valoittaa syvemmin tätä prosessia ja luomistyötä joka on mielestäni todella tärkeä osio peliä. Eihän sitä kenellä tahansa esimerkiksi skyrimin, nevadan tai Washingtonin jäänteissä samota.

Mielestäni yksi parhaista kohdista aloittessa roolipeliä on itse hahmon luonti. Jo ennen kuin omistan edes koko peliä saatan ottaa
selvää maailmasta jossa pelissä seikkaillaan, jotta voin kehittää päässäni taustatarinan hahmolleni. Kaikilla Fallout 3:sen , New Vegasin ja Skyrimin hahmoilla on oma fanfiction taustat jotka olen
kehittänyt päässäni ennen kuin olen aloittanut itse pelin. Teen tämän taustan perusteella päätökset pelissä. Näin pelistä tulee niin sanottu jatko-tarina omalle hahmolleni ja näin tarina on entistä
henkilökohtaisempi. Diippiä shittiä siis.

Nimen luonti ja ulkonäön päättäminen ja tekeminen on osa luovaa työtä. Nimi ei voi olla mikä vaan, sen pitää sointua maailmaan jossa seikkaillaan. Usein käytän nimiä, joihin olen törmännyt kirjoissa taikka muualla mediassa. Nimet ei ole yleensä perus nimiä vaan yleensä spesiaaleja kuten, Cherry, Tuya , Baikal ja Grigori, tosin viimeinen ei ole kovin erikoinen, se vaan sopi kuin nyrkki nenään minun läpimädälle Fallou 3, hahmolleni. Fantasia peleissä mieshahmoni yleisesti käyttöön ottama nimi Baikal tulee Jean Cristophe Rufinin kirjasta Globalia. Fantasia maailmojen naishahmon nimeksi on usein päätynyt, Tuya , joka tarkoittaa tietääkseni jonkinlaista tulivuorta, tulivuori ja naiset ovat lähellä toisiaan
joten voilà, ei siitä sen enempää.

Hahmon ulkonäön tuunaan sen mukaan millainen kuva minulla keksimäni
taustatarinan hahmosta, helppoa se ei aina ole ollut, mutta aina olen saanut hahmon näyttämään siltä mitä hain takaa tai ainakin
lähelle sitä.

Pelaaminen näin tarkkaan suunnitellulla hahmolla on mahtavaa ja suosittelen sitä suuresti.Parhaillaan aloitin Fallout New Vegasin uudestaan, läpipahalla hahmolla, Mustalla keski-ikäisellä kannibaali miehellä nimeltä Candy. Kerron milelläni lisää hahmostani jos vain jotain kiinnostaa.

Kiitos ja näkemiin..

Naiset ja pelaaminen

Naiset, nuo ihanaiset olennot jotka saavat meidän miesten katseet kääntymään ja tekemään mitä tyhmempiä taikka vaarallisempia temppuja vain saadaksemme heidän huomion. Naiset ovat saaneet miehet sotimaan, pettämään ja valehtelemaan, mutta mihin asti naisen valta ylettyy?Voiko naiset saada miehen jättämään rakkaan harrastuksensa, pelaamisen? EI!!JOSSAIN SE RAJA MENEE!!

Unohdetaan nyt nuo äskeiset naiset ja ehkä jotkut miehetkin suututtaneet sanat, korjaamalla että en aio haukkua naisia, kuinka salakavalia ja kieroja manipuloijia he ovat. Naiset ovat hienoja olentoja ,etenkin omani, muista en nyt aina niin tiedä, mutta on nekin suurilta osilta mahtavia. Ennen kuin taas poikkeaa liikaa sivuraiteille palataan aiheeseen.

Pelejä ja naisia ei ole vielä kauaa huomioitu, koska pelit on aiemmin mielletty enemmän poikien jutuksi, kakaroiden hommaksi. Oma naaranikin on aikoinaan sanonut, että eikö pelit ole kakaroille, mutta hieman tälle luonnoituani nykypeleistä tämäkin hoksasi asian todellisen laidan. Mutta mikä tulee nykyajan nais-pelaajiin, on mahtava huomata, että heitäkin on alakanut esiintyä yhä enemmän.
Olen kohdannut heitä usein pelejen kuten Borderlands 2:sen ja WOW:in ympärillä. Mikä tulee naisiin omat siskonikin ovat kovia pelaajia ellei jopa kovempia kuin minä, ehkä siihen vaikuttaa se että he ovat eläneet minun kanssani useita vuosia katsellen minun lähes uskonnollista suhtautumista pelaamiseen ja sitä ympäröivää maailmaa.
On mahtaavaa, että myös sosiaalinen media on saanut lisää naisia pelaamaan, kiitos facebook.

Kiitos ja näkemiin....

Tulevien blogieni aiheet?

Viime blogista on kulunut jo tovi työkiireiden ja tietysti hyvien pelien vuoksi. Nyt kun mielessä on muhinut uusia mahtavia ( ainakin näin omasta näkökulmasta) ideoita on aika alkaa purkaa niitä tekstin muotoon.

Viimeksi kirjoittelin tarinoita matkastani Skyrimissä, mutta se jäi kesken yksinkertaiseti ajan puutteen vuoksi. Skyrim on varmasti yksi parhaista peleistä mitä olen pelannut , mutta riipii ja lähes vi****aa kun kyseisen mahtavuuden lisärit on jäämässä pois, ainakin näin tällä hetkellä PS3:lta. Peli on nyt koluttu läpi tavalla joka jätti lämpimän tunteen pelaajan sydämmeeni. Toivon hartaasti että pelistä tulee joskus hamassa tulevaisuudessa GOTY versio jossa lisärit olisivat, niin voisin jatkaa seikkailua.

Kuukausien aikana olen myös hankkinut myös puuttuvat lisärit Fallout: New vegasiin ja tuli hankittua myös Mass Effect 2:nen joka kovista ennakkoluuloistani riippumatta onkin mahtava ja mukaansa imasiseva seikkailu. Ainut mikä pelissä oikeastaan häiritsee on sen lussukat aseet, niistä puuttuu mielestäni se MUNA joka aseista kuuluu löytyä.Lisäksi voitin GR:n kilpailussa Transformers: Fall of cypertronin joka myös on puhdasta kultaa. Pelit jäivät tosin kesken ja pysyy tässä tilassa vielä tovin koska postelijooni toi maanantaina Borderlands 2:sen. BL2:n on vielä kriittisesti kesken ja alkutaipaleella joten en voi viellä sanoa pelistä onko se hyvä vai huono. Tällä hetkellä olen ainakin vahvasti koukussa ja pelin huumori ja graafinen väkivalta on kolahtanut ja lujaa.

Nyt pitää miettiä että mistä kirjoitan seuraavaksi, olen miettinyt seuraavia aiheita: Vuoden 2013 MUST HAVE pelit, hehkutusta menneisyyden parhaista 8-bit peleistä.Olen myös miettinyt kirjoittaa deeppiä shittiä aiheista: Naiset ja pelit ja Lapset ja pelit.

Nyt te kaikki blogini lukeneet ( kaikki hurjat 2, jos tuuri käy) voitte toivoa jotain näistä aiheista. Kommentoikaa, kiitos.

Kuittaan ja poistun....

MATKA SKYRIMISSÄ OSA II (2/2)

Nyt takaisin Jurlin luokse. Hänen luokseen päästyäni hän oli kiitollinen minun antamastani avusta hänen kansaansa kohtaan ja lahjoitti kiitoksena minulle tuli-sotakirveen ja misu-sotilaan apurikseni tuleville seikkailulle, tämähän kävi koska tarvitsinkin kantojuhtaa.

Jurli keroi kuullessaan, että olen dragonborn , että kyseisestä kyvystä tietää enemmän jossain vuorella asustelevat mystiset
harmaaparrat.Harmaaparrat sai kumminkin odottaa, koska juteltuani kuninkaan oikean käden kanssa sain tältä tehtävän käydä listimässä läheisen kaivoksen rosvo-päällikkö joka terrorisoi lähiseutuja.Siitä saisi viellä palkkionkin.Homma oli nopeasti hoidettu uudella
kirveellä ja pian oli rovojehu kylmänä, ja eikun kullan kiilto silmissä keikan antajan luokse. 100 kultarahaa oli palkkio! Viimeinen kerta kun sille kaverille töitä tein. No, mutta sai sieltä
kamaa josta sai lisäroposia.

Mutta nyt tuntui siltä, että oli aika käydä moikkaamassa Shriekwind bastionin vampyyrin saastaa. Kävin ostamassa linnan-maagilta
parantavia rohdoksia ja muutaman taian ja päätin lähteä vetämää Cullenia turpaan apurini kanssa. Päästyäni bastionille hipsin
nopeasti, mutta apuria odottaen kyseisen hyypiön oven taakse. Silti siis SILTI apuri onnistui kadottamaan itsensä jonnekin josta en tätä enään löytänyt. No ,mutta menin silti tosin kyllä yksin kohtaamaan verenimijän.

Taistelu oli hektinen ja oli hyvin lähellä, että henki olisi lähtenyt, mutta sain kuin sain paskiaisen hengiltä. Kosto on ikävä juttu. Paikka oli jonkinlainen alttari jossa oli suuri vaasi täynnä
verta, jokin vampyyrien sairas rituaali??

Riemuissani voitosta etenin alttarin takana olevaan tilaan. Siellä oli muutama uurna joista pöllin rahat ja jalokivet. Paikasta lähti
jyrkät portaat ylöspäin ja niitä seuratessa alkoi jo aikaisemmin tutuksi tullut kuoron laulama taistelu musiikki. Näin samanlaisen seinän kuin blake falls barrowilla, eli word wallin. Seinän edessä oli suljettu hauta, mutta päästyäni lähemmäksi se aukesi ja haudasta kömpi ulos samanlainen isompi kuiva ruumis jonka aikaisemmin olin piessyt. Pari hassua voimalyöntiä tulikirveellä ja korppu makasi jo ulisten tehden kuolemaa. Seinän luona sain uuden shoutin jolla ilmeisesti saan lisänopeutta väliaikaisesti taistelemiseen. Kuulostaa hyvältä, nyt pitää vain löytää lohikäärme jolta pölliä sielu. Läheisestä ovesta poistuessa ulos tulin paikan huipulle, korkealle kalliolla olevalle "parvekkeelle, ja kas, apurinihan se yllättäen olikin taas takanani, kiitos avusta.

Nyt olisi ehkä aika tutustua palkkasoturi porukka companioneihin, ehkä jopa tehdä heille keikkaa, mutta siitä sitten lisää ensi blogissa. Kiitos.

(Loppuun vielä, pelissäni ei ole vielä esiintynyt glitchejä, mutta peli on kerran kaatunut mennessä rakennukseen sisään. ihan hyvin bethesdan peliltä, etenkin playstation versiolta. Peliinhän on ilmeisessti tulossa ensiviikolla päivitys joka parantaa sen sujuvuutta.Peli on kyllä uskomattoman mukaansavetävä ).

Seikkailuni ei riittänyt yhteen blogiin joten jouduin jakamaan sen kahteen osaan. :P

MATKA SKYRIMISSÄ OSA II (1/2)

(!!SISÄLTÄÄ SPOILEREITA!!)

Heti alkuun voin sanoa , että aiemmin mainitsemani läpipeluu video jonka olin nähnyt oli ollut 20 minuuttinen Todd Howardin läpipeluu
demo joka oli erinlainen kuin varsinainen peli. Joten nähtyäni sen en ollutkaan spoilannut täysin blake falls barrown koluamistani.
Hyvä näin..

Olin siis päättänyt kääntyä takaisin myydäkseni taas kerran ylimääräiset tavarani. Sain tavarat myytyä ja ostin myös muutaman loitsun jota saatoin tarvita kiukkuisten vihujen piksemiseen.
Matkasin siis takaisin raunioille. ( Siis fast travellasin ) ja valmistauduin tulevaan koitokseen. Juoksin aiemmin mainitsemaan
hautakammioon joka kuhisi näitä kuivakkoja käveleviä ruumiita , mutta ne jo tappaneena juoksin huolettomasti suoraan ansaan. Jokin
iso ruosteinen piikki seinä paiskautui päin ja nirri lähti laakista.Kiroilin ja eikun takaisin raunion alkuun. Nyt juoksin takasin kammioon ja osasin varoa ansaa. Se vain piti kiertää vierestä
rikkinäistä seinää hyödyntäen. Seuraavaksi vastaan tulikin tunneli jossa heiluivat edestakaisin suuret terät ja vaati tarkkaa ajoitusta päästä teristä ottamatta osumaa, itse en ainakaan onnistunut.

Kohdattuani muutaman kuivan ruumiin ja muistaakseni toiset terät päädyin ovelle, jossa kultaista kynttä tavittiin. Pienen "tulkitse
symbolit oikein" puzzlen jälkeen päädyin isoon tilaan jossa oli avonaisia hautoja, pois lukien isolla alttarilla oleva suljettu hauta jonka läheltä parvi lepakoita lensi pakoon (spooky). Haudan
vieressä oli seinä jossa oli muinaista kirjoitusta ja sen luettuaniopin ensimmäisen lohkari huutoni. Pikkulinnut olivat kumminkin
kertoneet, että huudot sai käyttöön vasta saatuani haltuun lohkarin
sielun ja yhtään kuollutta lohikäärmettä ei ollut tullut vielä vastaan. Saatuani shoutin ja otettuani lohkari kiven läheiseltä pöydältä, läheisen haudan asukki päätti kömpiä esiin. Kaveri olikin vähän harteikkaampi kuiva kalma kuin aikaisemmat ja piteli käsissään
sinisenä hohkaavaa suur-miekkaa ( näytti kivalta ja kohtahan se jo oli minun). Kaveri löntysti tylysti kimppuun, mäiski ilmeisesti jotain jääloitsuja päälleni, mutta minä torjuin ja annoin vähän sähköä piristämään. Rumilus päästi viimeisen korahduksensa ja pääsin luuttaamaan niin tämän ruumiin kuin lähi-ympäristön- Hienon frost-mahtimiekan lisäksi löysin myös vihreänä hohkaavan tavis-miekan joka käytti 5% vähemmän staminaa. Hölkkäsin ulos läheisestä sala-ovesta ja päätin viedä kynnen omistajalleen. Fastasin riverwoodiin ja vein
kynnen omistajallen, vai oliko? Jos oikein tulkitsin kaveria niin kynsi ei edes ollut aiemmin hänen hallussaan, eli Baikal poloista oli nyt kustu linssiin. Ei se mitään kaverin kanssa tehtiin taas
kauppaa jotta sain rahaa paranneltuun varustukseen. ( Aiemmin puhumani kauppiaan luona pyörivä nainen ei ollut tämän tytär vaan
sisko, ihan vain korjatakseni virheeni). Uudet releet sain sepältä joka oli sama heppu joka minua ja karkukaveriani jeesaa ja neuvoi
menemään juttelemaan Jurlille Whiterunin kaupunkiin. Tämä myös antoi minun valmistaa tikareita ihan vaan pelin tutoriaalina. Saatuani
uudet kamat niskaan, ja hakattuani ison kasan klapeja saadakseni pätäkkää päätin, että pääjuoni sai odottaa ja lähden kohti määräämättömiä seikkailuja. Otin uuden määränpään, Falkreathin kaupungin.

Päätin kulkea kaupunkia kohti jokea pitkin vastavirtaan päätyen ilinalta joelle. Joen reunalla oli saari josta kävin keräämässä ampiaisia ( tarvitsee ilmeisesti johonkin rohdokseen??) ja kukkia. Juttelin saarella majailevan kalastajan kanssa ja pyydystin pari kalaa itsekin sukellellen.

Päästyäni saarelta läheiselle rannalle vastaan tuli flame Atronach, onnekseni sen kimpussa oli joku toinen joten se ei huomioinut minua.
Kävelin viereen ja löin sitä voikakkaasti miekalla tappaen sen. Osasin varoa ruumista koska huomasin sen välkehtivän ja peräännyin.
Hyvä näin koska muuten olisi tullut noutaja, ruumis nimittäin räjähti voimakkaasti.

Tulista heppua kiusannut kaveri oli saanut nyt uusia innokkaita hengenviejiä. Kaksi pääkallo kaapuihin sonnustautunutta kaveria heitteli loisuja tyypin päälle. Menin ja pieksin nilkit hengiltä, mutta harmikseni huomasin, että auttamani tyyppi oli jo kuollut, rytinässä oli kuollut myös tämän ratsu. Harmi, sain tältä kumminkin lisää myytävää tavaraa.

Kirmatessa metsän läpi huomasin viereisillä vuorilla jotain kiviröykkiöitä ja kävin kurkkaamassa mikä oli meininki. Löysin
Shriekwind Bastionin. Mitään pelkäämättä päätin mennä katsomaan mitä murjusta löytyy.

Heti sisäänpäästyäni kimppuun hyökkäsi vampyyri. Juuri vampyyrejahan minä päätin metsästää, sehän oli yksi minun tavotteista. Vampyyri oli nopeasti hengetön ja katselin ympärilleni. Löysin taika käärön
ja muuta arvokasta luutattavaa. Kuljin suuresta ovesta sisään huoneeseen jossa oli kaatuneita valtaistuimia, verta ja pöytä täynnä verisiä luita. Keskellä huonetta pyöreän alustan päällä makasi
ruumis. Läheistä vipua vetämällä alusta nousi katon rajassa olevaan tilaan jossa veitset lävistivät ruumiin. Kidutus kammio siis.

Etenin läheisiin portaisiin ja hetkessä vastassani oli kaksi kalsium-kallea eli luurankoja kilpineen ja miekkoineen. Kallethan olivat helppoja, yksi mojova isku kohti ja sininen hohde kalloissa
oli poissa.

Portaiden ja pienen holvin kuluttua tulin suureen ja korkeaan tilaan jossa alhaalla lattialla oli "ikkuna" kyseiseen kidutuskammioon tarkemmin sanottuna suoraan tilaan jossa aiemmin mainitsemani lävistys vehje oli. Tila oli muodoltaan pyöreä ja alhaalta lähti portaat pyöreästi kohti korkeuksia. Kivutessani ylös portaita vastaan tuli muutama jousipyssy-kalle , mutta eihän niistä nyt ollut mitään vastusta. Saavuin tilaan jossa oli valtaistuin ja muita kidutukseen viittaavaa rekvisiittaa. Paikka haiskahti vampyyrien piilolta. Tilassa kimppuun hyökkäsi kiukkuinen vampyyrien orja joka
korahti lattialle saaden miekan masun läpi.

Kolutessani läheisiä nurkkia löysin suuren miekan joka tappaessa tietyssä ajassa vihun vangitsi tämän sielun, mittarin tullessa täyteen saisin näin soul gemin ( ei mitään hajua mikä se oli mutta eiköhän sekin selviä).

Hetken kuljettua tulin tilaan jossa piti vedellä oikeista vivuista jotta ovet aukesivat. Aivopähkinän ohella hoitui parit kimppuun
käyvät luukasat.

Lukuisien likaisten ja seittisten käytävien jälkeen piestyäni jälleen muutaman kallen, tulin tilan huipulle jossa oli käytä kautta halli jonka alkupäässä oli vipu. Vipua vedettyäni tila räyttyi
suurilla liekeillä. Tilan päässä oleva rautaportti ei nimittäin auennut ilman kyseisien vivun käyttöä. Varovasti kontaten onnistuin pääsemään liekkien ohi. Heti edessä oli ovi jonka takaa löytyi
helvetillisen äkäinen vampire-master. Ajattelin , että pah, tuo nyt kaatuu taas hetkessä , mutta huomasin makaavani muutaman iskun
jälkeen ruumiina maassa. Onneksi tajusin tallentaa ennen kuin etenin "tulihallin" läpi. Ajattelin kokeilla verenimijään taikaa mutta
jälleen tuli nekkuun niin, että tuntui. Kuudennen kerran jälkeen päätin perääntyä, koska ei ollut mitään mahdollisuutta voittaa.

Paskiainen, päätin tulla kostamaan heti kun mahdollista. Yksikään Culleni ei minulta säästy.

Nieltyäni tappion päätin käydä jälleen myymässä keräämäni luutin riverwoodissa ja jatkoin matkaani kohti falkreathia. Taas kesken
matkan sain kimppuuni pari luukasaa ,mutta se perkeleen springgani ( jokin ihme metsänhenki) kävi kohtaloksi. Nyt sai jo egoni kolhun ja päätin , että jos nyt kumminkin jatkasin jonkin matkaa sitä pääjuonta koska tuntui vahvasti siltä, että hahmoni ei ollut vielä kypsä kohtaamaan kaikkia
metsän vaaroja.

Päätin siis jolkotella riverwoodista kohti whiterunia juttelemaan Jurlin kanssa. Matkahan ei ollut pitkä ja pian olin jo lähellä runin
portteja. Näin lähellä jättiläisen taistelemssa ihmisjoukon kanssa. Mättäsin jätin hengiltä ja porukka osottautui joukoksi nimeltä
companionit. Ne pyysivät minunlaistani soturia liittymään heihin. Kieltäydyin kunniasta ja päätin lähteä kohti portteja. Whiterun osoittautui suureksi kaupungiksi jossa riitti elämää.
Oli vaikka mitä kauppaa ja kojua. Paikasta taisi tulla juuuri minun uusi lempipaikkani hoitaa myynnit ja ostot. Paikallinen seppä,
kovaksi keitetty rouva/neiti oli mahtava asekauppias sillä tältä löytyi vaikka mitä herkkua hengen riistämiseen. Hinnat tosin oli kukkarolle ainakin tässä vaiheessa hieman suolaiset.

Oli aika kipittää jurlin kookkaaseen linnaan (tämä oli nimittäin jokin kuningas) vähän jauhamaan. Päästyäni tämän luokse tämä otti minut vastaan, vaikka minua vastustikin joku dark elf daami (miau!), Jurl oli huolissaan riverwoodin tilanteesta ja käskikin lisätä vartiointia paikalle kerrottuani näkemästäni lohkarista. Jurli pyysi
minua mennä juttelemaan linnan maagin kanssa lohikäärmeestä. Maagi pyysi minua hakemaan blaken murjuista sen lohkari-kiven, mutta minulla kun se jo oli sitä ei tarvinnut hakea. Asia oli siltä osin selvä.Maagi ei kauaa ehtinyt kanssani sen enempää jauhaa kunnes tuo sama dark elf misu kävi ilmoittamassa, että läheisen vartiotornin liepeillä oli havaittu lohkari. Ja äkkiä pitikin mennä tarkastamaan tilannetta. Elffi misu
pitikin taistelupuheen miehilleen ja matka kohti lohikäärmettä alkoi.

Päästyämme kyseiselle tornille ei kauaa kestänyt kun itse käärme tulla murisi päälle. Turpaan saanti oli taas lähellä , mutta sain kuin sain lohkarin elottomaksi. Luuttasin ruumiilta kaiken mitä sai nahkoja ja luita myöten. Sain tietenkin myös lohikäärmeen sielun joka aktivoi huudon jolla pystyi synnyttämään "ääni-aallon" joka
tönäisee edessä olevia. Paikalla olleet kertoivat minun olevan dragon born eli heppu joka osaa puhua lohikäärmettä, täten pystyy
myös käyttämään näiden kykyjä kuten kyseistä ääni-aalto huutoa.

MATKA SKYRIMISSÄ OSA I

(!!!SISÄLTÄÄ SPOILEREITA!!!)

Viimein koitti päivä jolloin sain mahdollisuuden uppoutua skyrimin maailmaan. Parastahan oli , että olin varautunut saamaan pelin vasta maanantaina taikka tiistaina. Mutta ei, peli tuli jo varhain torstai aamuna.

Playstationin rohmaistua levyn sisuksiinsa ja käynnistäessä päivityksen (ei uutta bethesdan peleiltä , että jo julkaisupäivänä tulee päivitys) ja asentaessa peliä, käytin hetken hyväksi ja kävin hoitamassa hehkutukset netissä ja hyvää juomaa. Matka siis sai alkaa.

Jo pelkkä alkuvalikon tunnusmusiikki nosti tunnelman kattoon ja kylmiltä väreiltä ei voinut välttyä. Minusta tuntuu, että peli tulee viemään minua ja lujaa.

Alku nyt tuntui jotenkin tutulta, koska jälleen oltiin vankeja, eipä tuo haittaa, onhan se hyvä ja toimiva lähtökohta. Ja viimein päästiin itse hahmonluontiin. Aikaisemmin mainitsemani harmaahapsi jäi kumminkin toteuttamatta. Hahmosta tuli kumminkin keski-ikäinen arpinaamainen, butcher viiksinen nord, jolle ei olisi harmaat hapset sopineet. Hahmoni nimesin Baikaliksi.

Hahmon kirmatessa kädet solmussa lohikäärmettä pakoon tulin vain entistä vakuuttuneemmaksi siitä , että tämä oli se hahmo jolla pelaan pelin.

Pelatessani huomasin , että aiemmin näkemästäni 360 :sen walktrought videosta ilmennyt pelin jäätyminen ja muut glichit puuttuivat täysin. Ainut mikä, muuten täysin toimivassa grafiikassa tökki oli varjot. Nuo kun ovat täyttä sahalaitaa läheltä katsoessa. En kumminkaan valita , koska varjothan puuttuivat täysin bethesdan aiemmista, fallout 3:ta ja new vegasista. Ja ylipäätänsä pelin grafiikat ovat juuri niin hyvät ,kuin uskon tämän hetken konsolien pystyvän pyörittämään, kun ottaa huomioon pelialueen laajuuden ja pitkälle kantavan piirtoetäisyyden. Ja pelin käyttämät dynaamiset valo efektit toimivat juuri niin kuin pitääkin, tuoden tunnelmaa ja hivenen realismia.

Mutta palataan takaisin peliin...

Päästyäni turvaan lohikäärmeen hiillostuksesta vankilan sisään. Jatkoin matkaani paossa minua auttaneen kaverin kanssa. Tämä avasi siteet käsistä ja neuvoi tutkimaan ympäriltä tavaraa.

Löydettyäni jotain päälle pantavaa ja kumpaakin käteen kovaa terästä olin valmiina kohtaamaan ensimmäiset viholliset.

Kohdatessani ensimmäiset oliko ne nyt "imperialin" vartiat, huomasin ,että pelissä kannattaa olla tarkkana ja olla vihollistaan edellä tai tulee nopeasti turpaan niin että tukka lähtee. En sano että taistelu on kovinkaan vaikeaa ainakan normaalilla vaikeustasolla, mutta hauskaa ja viihdyttävää se on. Etenkin hidastetut ja väkivaltaiset viimeistely animaatiot sai hymyilemään.

Pelatessani eteenpäin huomasin useasti, luutanneeni liikaa kamaa koska jouduin useaan otteeseen dumppaamaan vähiten arvokasta tavaraa. Mukaan jäi tylysti kaikki arvokkain tavara josta myöhemmin saisi hyvät rahat. Ei tarvinnut pitkälle pelata kun eteen tuli jo tilanne jossa vastaan tuli hämähäkkejä jotka krillasin tyylikkäästi etäältä tuli loitsulla. Hämppäreitä ei kannata päästää naamalle jotta välttyy myrkytykseltä. Hämähäkkien pesistä sai munia joista sai myös pienen määrän kultaa. Yhden hämiksen raadosta löysin jopa punaisen "timantin" jolla oli jo suurempi vaihtoarvo. Kamat kerättyäni pääsin viimein ulos luolastosta vapauteen.

Ulkona sama heppu joka minua oli auttanut sanoi menevänsä riverwoodin kaupunkiin aivan lähelle tapaamaan tuttua joka voisi auttaa. Seurasin heppua, mutta pian tiemme erkanivat, koska en malttanut pysyä poissa tieltä haarautuneelta pikku polulta joka johti kaivokselle jonka ovella vartioi rosvo.

Rosvo oli hoideltu kädenkäänteessä, luutattuani kaiken arvokkaan ruumiilta päätin mennä kaivokseen. Kaivoksessa tuli heti vastaan ansa, jossa päälleni tippui puukasa. Edessä päin huomasin kaksi rosvoa jotka keskustelivat. Näppärästi ajattelin , että
hiivin lähemmäs ja ampua loksautan jousella toista päähän, mutta nuoli lensikin läheiseen seinään ja rovot kävivät raivoisasti kimppuun. Toisen sain hengiltä jousella, mutta toinen oli jo iholla kun ehdin vaihtaa aseen miekkaan. Rosvot pääsivät tuskistaan ja pääsin luuttaamaan näiden kamat. Keräsin myös kaikki heidän läheiseen majapaikkaan jättämät sapuskat ja muut irtaimiston, ja taas olin tilanteessa jossa jouduin dumppaamaan kamoja jotta juoksentelusta tulisi jotain. Nyt jätin kaikki kamat samaan paikkaan jotta pääsisin ne hakemaan myöhemmin.

Majapaikan läheisyydessä oli myös vipu joka laski laskusillan. Laskusillan laskettua sieltä käveli kaksi meininkiä ihmettelevää rovoa. Jälleen tartuin jouseen ja losautin toista rintaan ja toista jonnekin sinnepäin. Molemmat tuli iholle mutta moukaroituani ne sain taas lisää kamaa haettavaksi. Tässä vaiheessa toivoin, että kantovoimani nousee nopeasti.

Päätin viimein jättää "aarteet" kaivokselle ja lähteä kohti riverwoodia. Matka ei kauaa kestänyt kunnes olin tuossa mukavassa ja lempeän oloisessa kylässä. Heti alkuun menin jutustelemaan ensimmäisen miehen luo joka tuli minua vastaan. Heti sain tehtävän viedä jonkin tekaistun kirjeen naiselle jota kaksi miestä havitteli omakseen. Toinen näistä miehistä oli tehnyt jonkin törky-kirjeen, joka piti viedä sen toisen miehen kirjoittamana neidolle. Sehän kävi minulle, mutta enhän minä herrasmiehenä tuollaiseen linssiin pissimiseen halunnut olla osallisena joten kirjeen vietyäni neidolle kerroin heti tuosta vilppihepusta ja neito oli kiitollinen, kai?

Sattumoisin neito oli kylän kauppiaan tytär, joten kävi tuuri. Kauppias pyysi minua myös hakemaan rosvojen ryöstämän kultaisen kynnen ja tietty otin homman vastaan, mutta ensin piti hoitaa myynnit ja haut kaivokselta. Ja aikaa kului kun raivasin kaivoksen kaikki tavarat ja rosvot saaden kultaa kylliksi ja sain viimein himoitsemani rauta haarniskan. Kaivokselta löysin myös pari taika kirjaa joista sain pari kätevää taikaa kuten sparksin eli salamat ja raise zombien eli sain eläväkuolleen puolelleni hetkeksi.Kaivos osottautui siis vaivan arvoiseksi. Nyt aloin suunnittelemaan sen kynnen noutamista.

Hetken aikaa tutkiskelin lähialueita ja kehittelin hahmoa , poikkesin myös sen karkuri kaverin tutun Alvorin luona ja sain tehtävän mennä juttelemaan hepulle nimeltä Jurl. Mutta Jurli sai odottaa ja matkasin kohti bleak falls barrowia joka oli ilmeisesti jokin Nord rodun muinainen pyhäkkö. Sieltä pitäisi löytää tuo kultainen kynsi jonka rovot olivat varastaneet kauppiaalta.

Paikka oli aivan lähellä, pienen patikoinnin päässä, Vastaan tuli jokin vartiotorni jossa rosvot päivystivät, mutta heistä ei paljoa vastusta ollut. Itse blake falls barrows oli ainakin näin ulkoa päin jonkinlainen "kirkko" jota taas kerran vartioi rovoja. Tällä kertaa rovot olivatkin hieman kinkkisempiä, koska heillä oli paremmat varusteet ja tehokkaammat kättäpidemmät.
Heistä selvittyä oli aika mennä sisään.

Tulin isoon eteistilaan joka oli lähes sortunut alas. Kauempana näkyi nuotio ja pari rosvoa sen ääressä höpötellen. Tässä vaiheessa olin jo aika kova jousimies ja hoitelin nämä hiljaa ja kivuttomasti. Edetessä eteenpäin pyhäkössä pitkin hautakammiota tuli mieleen näkemäni gameplay video, se spoilasi täysin kohdan. Tiesin jo entuudestaan mitä oli vastassa, mutta en kyllä nähnyt videolla pientä aivopähkinää jolla sai erään oven auki. Mielestäni joitakin kohtia ei ollut kyseisessä videossa. Kumminkin ennenpitkään tulin halliin joka oli täynnä hämähäkin seittiä ja yllätys,yllätys siellä oli kunnon iso hämähäkin rumilus. Se kyllä kesti rankaisua oikein olan takaa. Viimein hämis antoi periksi kun sitä oli ensin marinoinut tulella ja salamalla ja viimeistellyt nuolilla. Seitissä roikkui rosvo jolla oli kysesinen kultainen kynsi. Rovo sanoi tietävänsä mihin sitä tarvittiin. Se oli kuulemma avain aarteen luo. Ja hän kuulemma jakaa aarteen kanssani jos lasken hänet vapaaksi (uskoi ken tahtoi). Laskin tyypin alas ja kas, kaveri pötki pakoon ja sanoi, että ei varmasti jaa aarretta kanssani.
Juoksin perään ja teurastin kaverin. Nyt minulla oli kynsi ja nyt piti käydä katsomassa mistä hyypiö puhui. Pääsin johonkin sankarihauta alueelle jossa paikassa lepäävät sankarit päättivät käydä miekkoineen kimppuuni. Pieksin elävät ruumiit ja sainkin heiltä astetta paremmat aseet. Tässä vaiheessa kumminkin päätin mennä taas myymään keräämäni tavarat ja ostamaan pari nuolta ja uusia loitsuja, koska sen videon nähtyäni tiesin, että kannattaa varustautua paremmin tulevaan koska vastassa tuli olemaan todennäköisesti jotain hieman haastavampaan. Ja näin käännyin takaisin päin kohti riverwoodia.

Tässä oli ensimmäinen pätkä minun seikkailusta skyrimissä.

Loppuksi on pakko sanoa , että peli teki vaikutuksen johon harva peli pystyy.
Kiitos ja näkemiin.

PS. Pahoittelen huonoa kuvaa pelini sankarista Baikalista. En vaan vieläkään ole keksinyt tapaa ottaa screenshotteja paremmin..

Postia!Postia!!

Pakko sanoa ,että yllätyin kun herra postelijooni antoi postit käteen. Mukana oli paketti VPD:ltä ja se sisälsi.....yllätys yllätys skyrimin.

Skyrim kutsuu...

Tätä on odotettu!!

(kirjoittaessa taustalla soi skyrimin tausta musiikki eli skyrim theme)

Kohti Skyrimiä Osa III

Hyvää iltaa!

Usein aloittaessani uutta roolipeliä, tulee minulla vastaan haastava ongelma.
Moni ei ehkä koe tätä ongelmaksi, mutta itse olen tarkka siitä millä pelaan ja
miten, eli haasteena on hahmonluonti.

Peleissä kuten uusimmat Falloutit oli suhteellisen helppoa luoda hahmo jolla pelasi,
piti vain päättää pelasiko miehellä vai naisella. Oli toki myös S.P.E.S.I.A.L, systeemi
jolla määrättiin hahmon lähtökohdat, mutta pelisarjassa ei ollut rotuja. Mitä nyt etnistä
taustaan pystyi muuttamaan.

Skyrimistä taas löytyy rodut, joilla rodusta riippuen on eri kykyjä.Jotkut näkevät pimeässä,
toiset hengittävät veden alla ja osalla kyvyt liittyvät täysin magiaan. Valitse tästä nyt sitten
millä rodulla pelaat kun vaihtoehtoja on useita ja toisistaan hyvinkin paljon poikkeavia?

En tiedä miksi, mutta hahmon luonti pelissä on ollut aina minulle tärkeä asia johon olen huolella
syventynyt. Vaikuttaahan se suuresti peli-fiilikseen millä hahmolla pelaat.Jos tekee hahmon ns. juosten kusten voi olla ettei pelin myöhemmissä vaiheissa enään pidäkkään hahmonsa ulkonäöstä taikka kyvyistä/taidoista.

Kovan taustatutkimisen jälkeen itse päädyin Nord rotuun. Valitsin rodun sen kyvystä kestää paremmin kylmää, ja ihan
vain skandinavian asukkina tuntui jotenkin kutsuvimmalta rodulta näin ensimmäisellä
retkellä skyrimissä.
Päätin nimetä hahmoni Baikaliksi, nimen sain Jean-Cristophe Rufinin scifi-romaanista Globalia, jossa on samanniminen päähenkilö. Nimi mielestäni sopii skyrimin maailmaan.

Itse hahmosta teen "hyviksen" jolla aivan kuin aikasemminkin olen maininnut myös
pimeä puolensa.
Ajattelin hahmoni olevan keski-ikäinen harmaa hapsi, koska olen aina aiemmin pelaillut nuorena kloppina ja vaihteeksi voisin olla jotain muuta. Hahmoni tulee luottamaan enemmän raakaan voimaan kuin magiaan, eli hahmosta tulee vahva, hieman tyhmä, mutta hyväsydämminen. Pimeänä puolena on jo aiemmin mainittu ihmissutena hyppiminen sen mahdollistuttua ja näin vampyyreja metsästäen.

Olisi mielenkiintoista kuulla millä rodulla ja millä meiningillä muut meinaavat pelata?

Peliä odotellessa...

http://www.youtube.com/watch?v=k4GgjHoOYkU&feature=feedu

http://www.youtube.com/watch?v=lsqiSknjHK8&feature=channel_vi<wrap>deo_title

Kohti Skyrimiä Osa II

Terve taas!
Ajattelin näin blogini kautta lieventää hypeäni. Miten voi aikuinen mies olla innoissaan, kuin pieni lapsi , pelistä?
No mutta itse asiaan.

Tässä lähipäivinä monilta ps3 aiheiselta sivulta on käynyt ilmi skyrimin vaativan uskomattoman (?) 5,5 Gb asennuksen. Tätä asennuksen
kokoa on ehditty ihmetellä foorumeilla ja sivuilla. Itse en ymmärrä mistä moinen ihmettely ? onhan suurta tilaa vaatineita pelejä ollut
muitakin. Esimerkiski Bioshock 2:nen vaati muistaakseni 5 Gb:tiä tilaa ja rakas FO:New vegasini sen 4 Gb.

Todennäköinen syy miksi skyrim vaatii niin "suuren" asennuksen on se , että se vähentää latausaikoja ja mahdollistaa niin sanotut microtekstuurit
jota peli käyttää. Samasta syystä ID:n rage:kin vaati suurinpiirtein samanverran tilaa kovalevyltä tekstuureille jotka olivat ainakin tietääkseni
myös mikrotekstuureja. Ja ragekin on kuningas bethesdan peli, joten uskon skyrimin käyttävän samasta syystä kyseisen määrän kovalevyä.
Tosin , suuret asennus-tilat ei tarkoita huipputekstuureja , kuten olen huomannut juuri bioshock 2:nen ja New vegasin kohdalla. Kummassakin tapauksessa
törmäsin niin pahoihin pikseli tekstuureihin ,että hetken olisi voinut luulla pelaavansa minecraftia.

Viimeviikolla nettiin myös levisi huhu ihmissusien mahdollisesta esiintymisestä skyrimissä. Otuksethan esiintyivät viimeksi morowindissa ja olivatkin
yksi pelin parhaista asioista. Parastahan oli , että hahmo itse muuttui halutessa ( oliko se kerran vuorokauden aikana) ihmissudeksi ja tämä on kai nyt
myös mahdollista skyrimissä.

Ajatuksena oli pelata peli hyviksenä, mutta aivan kuin lähes aina hyviksenä roolipeliä pelatessa , hahmollani on aina myös pimeä-puoli ja tässä tapauksessa
se on ihmissutena likaisien töiden hoito. Pelissähän on myös mukana myös nuo hukkien parhaat ystävät eli vampyyrit, jotka tulevat olemaan pelissä minun
tappolistallani korkealla, eli yksikään edwardi ei minun susihukaltani hengissä säily, se on lupaus.Kuulun siis täten team jacobiin :P.

Loppukevennykseksi musikaali:
http://www.youtube.com/watch?v=c9eGtyqz4gY

Kohti Skyrimiä Osa I

Ei voi sanoa kuin, että viime-ajat ovat olleet roolipelien suurta aikaa. Viime vuosina on tullut useita suuria jo nyt legendaarisia roolipelejä niin pc:lle kuin konsoleille. Tarkoitan tietysti pelejä kuten Oblivion, Mass effect , Fallout 3 ,Mass effect 2 ja Fallout: New vegas. Pelejä jotka ovat lähes kuluneesti kutsuttuna eeppisiä. Henkilökohatisesti en ole edes näitä kaikki pelejä joita mainitsin pelannut, mutta jo niistä paljon kuulleena ja lukeneena, ei miljoonat pelaajat ja lukuisat ystäväni jotka niitä sivistyksessäni olevia aukkoja ovat pelanneet voi olla väärässä.

Hyviä roolipelejä ei voi olla liikaa. Juuri kun sain tyydytettyä janoni ydinsodan jälkeisessä maailmassa ja aloin tutkailla uusia tuulia mitä pelata, tuli uutinen uudesta elder scrolls pelistä , Skyrimistä.

En ole pelannut ES pelejä muita kuin morrowindia, mutta tulevassa pelissä olevat lohikäärmeet , jotka kuuluvat lempi fantasia maailman otuksiini sai minut kiinnostumaan. Peli näyttää hyvältä ja maailma on ilmeisesti hyvin elävä ja tekemistä riittää sadoiksi tunneiksi. Peli siis kutsui ja suuresti.

Nyt olen siinä tilanteessa , että peli on ennakkotilattu VPD:stä ahvenanmaalta ( ihan vaan kun pelit on halvempia sen kautta) ja saan sen todennäköisesti vasta seuraavalla viikolla julkaisu viikosta. Se ei haittaa , koska voin näin lukea etukäteen hehkutuksia pelistä buustatakseni omaa intoani.

Ajattelinkin näin blogin kautta, tehdä laajan ja pitkän "arvostelun" pelistä. Eli yritän päivittää tänne tapahtumat ja ajatukset mitä pelissä tapahtuu ja mistä olen pitänyt. Toivottavasti edes jotain kiinostaa, mutta teen tämän ainakin omaksi huvikseni. Kiitos ja näkemiin.

Ydinlaskeuman hohdossa

Ydintuho, tuo ihmisen aiheuttama kamaluus jonka uhasta opin jo pienenä nassikkana kun naapurin pojan äiti kertoi meille pian alkavasta komannesta maailmansodasta yhdysvaltojen ja neuvostoliiton välillä joskus 1990-luvun alkupuolella. Ja eikun itkien kotiin äidin helmoihin.

Mutta ei, tosissaan kyseessähän on vakava asia jonka uhka ei ole näinä päivinäkään vielä hävinnyt mihinkään. Mutta mitä jos peruuttamaton todella tapahtuisi? Olisiko se ihmiskunnan loppu vai alkaisiko siitä vain uusi luku ihmiskunnan historiassa? Tästä ydintuhon jälkeisestä maailmasta on tehty pelejä jo monia, mutta yksi pelisarjoista on lähellä sydäntä, nimittäin fallout.

Oma tutustumiseni pelisarjaan alkoi vuonna 1998 kun luin pelit lehdestä fallout 2:sta. Ajattelin kokeilla jotain uutta kun nuo C&C naksuttelut alkoivat jo tuntua puulta ja muutenkin roolipelit, niin paperilla pelattavat kuin figuureilla plärättävät olivat alkaneet kiinostamaan. Päätin kokeilla roolipeliä tietokoneella.

Fallout 2 tuntui aluksi haastavalta, mutta ei vain suhteellisen hankalan "aloittelija ystävällisen" alun takia , mutta myös siksi että oma englannin osaamiseni oli vielä suhteelisen surkeaa. Pelin alkukin olisi sujunut ehkä huomattavasti helpommin jos olisi tutustunut pelin systeemin jo 1997 julkaistussa ensimmäisessä falloutissa, mutta hyppäsin mielummin suoraan jatko-osaan. Mutta tuollaiset pikkuseikat ei pelaamistani hidastanut.

Peli oli mestariteos, jota jaksoin pelata useita kymmeniä tunteja ja se löysi pysyvän paikan sydämmessäni yhtenä parhaana roolipelinä ikinä. Yhä edelleen palaan fallout 2:sen maailmaan vaikka se on jo yli 10 vuotta vanha fossiili.

Upean Fallout 2:sen jälkeen, jäin odottamaan fallout 3:sta. Fallouttien luojat interplay:llä vihjailivat jo 1999 että ovat tekemässä kolmosta, mutta koko homma läjähti kasaan interplayn taloudellisten ongelmien takia. Tämä tottakai harmitti minua. Ajattelin , että kolmosta ei tule enään koskaan, ja että upea pelisarja jäisi vain historiaan. Pääsin kumminkin käsiksi ystäväni luona hänen jostain netistä saamaansa "raaka versioon" interplayn fallout 3 van buren peliin. Peli jäi minun kohdallani vain kokeilu asteelle mutta pidin siitä. Mitenkäs muutenkaan.

Kului aikaa ja olin jo luopunut toivosta falloutin jatkumisen suhteen kunnes netistä luin uutisen, että bethesda oli ostanut interplay:tä fallout oikeudet ja pian uutisen, että he aikovat tehdä kauan odottamani Fallout 3:sen. Ja joskus 2006 nettiin tulikin jo ensimmäinen teaser sivusto. Odotus oli alkanut.

20 vuotta pelaamista

Nyt näin kun olen päättänyt alkaa pitää blogia rakkaasta aiheestani, peleistä ja niihin liittyvistä sivuvaikutuksista, ajattelin aloittaa pienellä historiikillä siitä mitä olen nähnyt, kokenut ja tietysti pelannut kuluneen 25 ikävuoteni aikana.

Oli vuosi 1991, 6 vuotiaana räkänokkana en osannut edes odottaa moista yllätystä kun isäni kantoi kotiin 8-bit Nintendo entertaiment systemin. Laite oli tuolloin lama aikaan suhteelisen kallis ja oman talonyhtiöni kakaroilla ei ollut kuin yhdellä minun lisäkseni tuo maaginen matolaatikko.

Minulla ei juuri ollut aiempaa pelikokemusta vähien elinvuosieni takia muuta, kuin jotain satunnaista rävellystä meidän vanhalla jo 91 rikki olleella commandore 64:lla.

Mutta mullistavinta oli kumminkin peli joka tuli tuon uskomattoman harmaan laatikon mukana. Nimittäin Super mario bros 3. Peli oli oikeastaan ensimmäinen jolla opettelin itse pelaamista. Näin pelistä on tullut yksi kaikkien aikojen suosikeistani ja tiedän että on myös monia muita jotka ymmärtävät sen mahtavuuden.

Ja niin alkoi minun pelaajan urani. 8-bittistä tuli pelattua vuoteen 1996 jolloin matolaatikko oli jo vanha ja lähes unohdettu.

Alkoi PC aikakausi. Sain siis ensimmäisen pc:ni. Aika pian löysin pelin Command & Conquer: Red Alert jonka johdosta löysin innostukseni realiaika naksutteluihin. Pian perässä tulivat C&C jatko-osat ja starcraft, mutta jo silloin kohtasin jotain ylitsepääsemättömän hyvää nimittäin fallout 2:sen.Neljäntoista ikäisenä englannin taitoni ei ollut vielä aivan huipussaan mutta se ei estänyt minua pelaamasta peliä joka sisälti laajan ja monipuolisen maailman jota sai vapaasti tutkia, ja mikä parasta pelissä tuntui olevan itsestään toimiva oma maailmansa. Uskomaton peli.

Vuonna 2000 hankin Playstation 2:sen joka oli tuolloin tehokas peli-mylly. Pc pelaaminen jäi historiaan kun konsoli vei voiton. PS2:n parhaimpiin peleihin kuului omassa sydämmessäni Silent hill sarja ja
final fantasy X. Oli toki muitakin hyviä pelejä mutta nuo pelit jättivät minuun syvän kunnioituksen tunteen.

Alkoi jokaiselle vastaantuleva ajanjakso joka sisälsi sen niin sanotun "aikuistumisen" joka sisälsi opiskelua ja seurustelua joten aikaa rakkaalle harrastukselle ei oikein jäänyt.

Pelaaminen ei ollut enään ehkä niin tärkeässä asemassa mutta pelaamiseni jatkui pc puolella jossa kohtasin taas uusia huippu pelejä kuten Bioshock ja Fallout 3. Jälkimäinen on tähän mennessä kaikkein parasta mitä olen kohdannut. Odotin peliä ymmärrettävästi suhteelisen paljon ottaen huomioon rakkauteni FO2:sta kohtaan. Mutta aiheeseen perehdyn syvemmin seuraavassa blogissani, palaan siis asiaan.

Koitti tämän hetkinen aikausi jolloin hankin PS3:sen ja olen kohdannut useita mahtavuuksia kuten Dead Space , Little big planet ja (tietysti) Fallout 3 GOTY.

Siinä oli lyhyesti pieni esitelmä minun pelimaailmastani.

Kiitos ja näkemiin.