Miksi pelaisin?

Päälle 15 vuotta pelanneena joutuu eittämättä tilanteeseen, jossa tuntee jo kokeneensa kaiken mitä peleillä voikaan olla tarjottavana. Useat nimikkeet tuntuvat pelatessa erinomaisilta, perinteisiä ideoita tarinankerronnasta pelimaailman mahdollisuuksiin on muunneltu ja laajennettu, se tukipilari, joka aikanaan ensimmäisillä peleillä luotiin, on kasvanut pilvenpiirtäjän kokoiseksi. Silti mikään ei tunnu miltään. Varsinkin fps-peleissä ilmiö tuntuu kulkevan käsikkäin genren jokaisen julkaisun kanssa. Tarjoaako CoD: Black Ops tai Medal of Honor yhtikäs mitään uutta tänä vuonna, jota en olisi aikanaan kokenut jo jälkimmäisen sarjan alkuperäisversioiden parissa? Onko Gran Turismo 5 yhtään mitään muuta kuin omia odotuksia vailla yllätyksiä? Pelaanko koko NHL11 kauden läpi pienten fiksausten ja katkeavien mailojen ansiosta?

Vaikka monet nimikkeet olisivatkin teknisesti huippuluokkaa ja niiden parissa kuluu tunteja, en kuitenkaan tunne sitä aikaa vetovoiman vaan lähinnä pakon sanelemana (esim. soolokampanjan läpäisy). Se on kuin ikivihreät tv-uusinnat: tiedät mitä on tulossa, joten tiedät nauttivasi. Onko pelaamisessakaan silloin mitään lapsenomaista magiaa, jolloin äimistyy uuden ja ihmeellisen edessä välittämättä kuluvista tunneista ja kesäpäivistä? Henk. koht. en tunne näin, vaan odotan odottamatonta. Ottaessani ohjaimen käteen haluan irtautua rutiineista, arjesta ja kaikesta siitä, mistä tosimaailma rakentuu. Haluan olla osana jotain mielikuvitukseni ylittävää enkä vain juosta skriptin mukana viiden tunnin ajan ainoana saavutuksenani haalitut pisteet tai pokaalit ja fiiliksenä "ihan kiva". En jaksa innostua, kuten pelatessa pitäisi, päästessäni ampumaan, ajamaan autoa tai muuten vain simuloimaan fotorealismia tai vuosipäivittämään edellisosissa jo koetut ideat. Haluan pelien olevan televisiossani jotain, mitä en ympärilläni näe ja mielessäni kuvittele.

Tältä vuodelta jää erityisesti mieleeni Super Mario Galaxy 2, Alan Wake ja Bayonetta. Kaikki ovat tuoneet itselleni nyt jotain uutta hämmästeltävää kuten se kotikoneella nassikkana koukuttanut Space Invaders. Vaikka päällisin puolin odotankin pelien tarjonnan olevan jo nähty, pystyy silti monikin nimike yllättämään. Ja niinhän sen kuuluukin mennä.