Vastakohdat samaan kasettiin.

Joo eli ostin tossa kaks urheilupeliä NESille joista aijon nyt toisesta paasata vähäsen.

Tecmo Cup - Football Game (NES)

Kattokaa ensin kansikuvaa..
http://www.retrones.net/Caratulas/tecmo%20cup%20football%20g<wrap>ame%20f.jpg

Mitä ekana tulee mieleen?

Mulla tulee normaali futis peli, jossa on vain yksi päämäärä voittaa joku turha titteli ja nostaa kultasta kuppii.

Kaikesta tästä epävarmuudesta huolimatta halusin kaks NES peliä ja valikoimat oli niin surkeita, että oli pakko ottaa tämä jalkapallo peli toiseks valinnaks.

Ajomatkan ajan oli tää tuttu epävarma fiilis, et miks ostin tän, tuhalasin turhaa rahaa. Koti oven kohalla tajusin et tää tunne on suoraa 80 luvulta. Lapsi ostaa tai vuokraa pelin kaikilla säästöillään ja eikä tiedä mitä peli sisältää. Se on joko yksi suuri helmi tai tajuton munkki kengän pohjassa joka ei lähde edes pesemällä pois.

Kotona työnsin samantien kasetin hyllyyn ja ajattelin et kokeilen sitä myöhemmin ettei päivä menis heti pilalle.

Ei se siellä hyllyssä kauaa ehtiny lepäillä ku NES oli jo päällä..

Peli lähti ekalla käyntiin ja jonkin sortin näyttis alkoi pyörimään heti, jossa kerrottiin nuoresta nimeltä Robin Field.
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/thumb/0/0f/RobinField.pn<wrap>g/220px-RobinField.png

Jep jep tota kuvaa on aika vaikeeta kattoo vakavalla naamalla.
Varsinkin kun tietää että, kyseessä on nahkapallon potkimis peli.

Mutta joo siis eli tarinassa kerrottiin, että poika on syntynyt pelaamaan jalkapalloa ja hänen isänsä oli tunnettu pelaaja.
"I'm better than my father.'' lausahdus tulee Robinilta.
Sen jälkeen lentokone nousee ilmaan joku kannustaa Robinia voittamaan kaikki maailman parhaat pelaajat.
Alkuvalikko ilmestyy vasta tämän jälkeen kuvaan.

Näyttö ja alku sepitys toi mieleen lauantai aamun lasten ohjelman tai -90 luvun anime sarjan juonen.
Poika on syntyny johonkin, isä oli ennen paras tässä katosi ja poika alkaa vetää isänsä perässä samaa settiä.

No seuraavaks valmentaja lässyttää turhanpäivästä.
Lyhyen puheen jälkeen ''Start'' kahdasta päästään viimeinkin kentällä.

http://www.gametronik.com/site/rubriques/nes_famicom/Jeux/Tec<wrap>mo%20Cup%20-%20Soccer%20Game/Tecmo%20Cup%20-%20So<wrap>ccer%20Game.png

Tossa kuva pelistä kun pelaaja juoksee, hahmo siis juoksee kuvaa kohden kokoajan ja ainoastaan näät kartalla pallon joka näyttää mihin päin pallo liikkuu kentällä.

''What now?'' kohtaan pääset painamalla B näppäintä jolloinka sulle annetaan kolme vaihtoehtoa väistä, potkaise tai syötä.
Sä et nää kartalla muita pelaajia. Koska tää peli ei ookkaan normaali urheilupeli, ehei tää on urheilu roolipeli.

Kesken hyökkäyksen saattaa tulla esim, että sut on piirittäny pelaaja numero 2, 4 ja 5
http://www.consoleclassix.com/info_img/Tecmo_Cup_Soccer_Gam<wrap>e_NES_ScreenShot2.gif

Tässä vaiheessa alat miettimään vaan, että mitä teet syötätkö jollekki sun toiselle pelaajalle, koitatko kikkailla noitten ohitte vai tykitätkö suoraa maalille.

Pulustaminen tapahtuu samanlaisella systeemillä, vihollinen kulkee sokkona eteenpäin kentällä ja törmää 1 - 4 pelajaan sun juokkoeesta määräät, joko riistämään pallon pois, kampituksella potkasemaan pallon pois.

Maalivahti toimii myös samanlaisella tyylillä vihollinen tykittää ja sulle annetaan kaks vaihtoehtoa ota kiinni tai nyrkkäse pois.
Näistä kiinni otta on parhain.

Toki myös pystyy vetelemään kaikenmaailman pääpuskuja, saksipotkuja sekä myös tästäkin NESin futiksesta löytyy näitä megahega potkuja kuten Nintendo World Cupista.

Selostaja löytyy pelistä myös joka Mertarannan tapaan huutaa yksinään kopissa.
http://www.gameinformer.com/cfs-filesystemfile.ashx/__key/Com<wrap>munityServer-Components-ImageFileViewer/CommunityServer-Co<wrap>mponents-UserFiles-00-00-46-86-89-Attached+Files/3531.Tecmo-C<wrap>up-_2D00_-Soccer-Game-_2800_U_2900_-_5B00_a1_5D005F00_0<wrap>13.png_2D00_610x0.png

Grafiikka on kyllä tässä upea näky. Hahmoihin on panostettu kun kaikki näyttää erilaisilta.

Mutta kuinkas ollakkaan kyseessä on PAL versio niin tätä on muunneltu Japanin versiosta.

Eroa Japanin peliin on sen verran, että tässä on Japanin Robin Field..
http://images.wikia.com/captaintsubasa/images/3/30/Tsubasa.png

Jep jep hahmoja on kopeloitu. Ei millään hyvällä mutta ton badass jätkän syysmyrskyn huuhtomalla fledalla, Euroopan version Robin Field näyttää hintiltä. Heh heh..

No kiitos kuiteskin, että pelimoottori pidettiin samana.
Kaksi toistensa vastakohtaa yhdistetään Urheilu ja Roolipelaaminen, siitä saadaan loisto settiä.
Arvosana on 12/10

PAL versio

Ookkei eli joo, en muista oonko tästä joskus selittäny mut nytpä sitte pistän asian selväks.
Mun peliostokset on ollu aikalailla PS1 ja PS3 pelejä, no PS3 pelit ei välttämättä ihmetytä mut mitä tulee pleikkari ykkösen peleihin niin monet varmaan miettii, et mitähän ton jätkän päässä liikkuu kun ostaa Action Man pelin...

Nii no jos totta puhutaan ni ei mitään.. ei vaan, typerille peleille on ihan oma syynsä.
Tää koko homma alko kauan aikaa sitten Hiidenrannasta jossa asuin ajanlaskun alussa.
Se oli -90 luvun loppua ja 2000 luvun alkua kun tää tehtävä sai alkunsa. PS1 tai PSX (ihan miten haluut sen mainita) oli sillon tosi kova sana, piratismi oli aikalailla huipussa sillon ja no monet voikin jo tässä vaiheessa päätellä.. Että joo faijan kaveri kävi useesti Venäjällä (äälkää kysykö miks, en tosiaan tiiä) mutta se toi aina sieltä tilauksena kaikki uudet tulevat pelit reilusti julkasu päivää aikasemmin. Sillon mulla oli pelejä vaikka kuinka paljon, se kesti niin kauan ku kesti, PS1 hajos ajan mittaa (ennen luopumista se vietiin korjaukseen ainaki 3 kertaa)

PS2 saapu talouteen sen jälkeen ja piraattipeleistä oli aika jättää jäähyväiset. Hyvät pelihetket jäi vain muistoks ja sen jälkeen vannoin, että makso mitä makso niin kaikki piraatteina olleet pelit palaa vielä joskus mun hyllyyn PAL versiona.

Tehtävän anto on vähän turhan laaja ja yli päätään kaikkien niitten pelien muistamiseen menee oma aikansa. Välillä tulee semmosia ''ahaa'' ''aivan'' ''nyt mä muistan'' väläyksiä jostain pelistä ja sen jälkeen se onkin jo aika liki ostolistalla tai etsinnän aiheena vähintään.

Tämmöisen setin ansiosta, keräilen PS1 pelejä vaikka ne ois kuinka paskoja..

Tämmöstä tällä kertaa, katellaan mitä seuraavaks tulee jauhettuu ja mistä.

Muistelmaa pitkältä ajalta

Kaiken maailman juttuja on tullut tässä pohdiskeltua.
Mutta jotenkin Pokémon pelit on ollut pinnassa todella vahvasti viimeisten viikkojen ajan.

No ajattelin vetää tässä pienen muistelman..

Juu elikkäs ensimmäinen Pokémon peli jonka sain oli Pokémon Gold Game Boy Colorille.
En jaksa selittää sitä tähän toistamiseen, elikkäs uteliaat ihmiset voitte käydä lukasemassa sen
Tältä keskustelu alueelta ''Peli muistot/Lempi pelit lapsuudesta''
Kävi vielä niinkin hassusti, että kun sain pelin niin TV-sarja meni vasta toista tuotantokautta eli Johto alueen Pokémoneja ei vielä oltu nähty TV'ssä. Joten pääsin heti tuoreeseen Pokémon maailmaan käsiksi. En ollutkun vasta 5 - 7 vuotias (joo en muista tarkkaa ikää jotain noitte välistä) kun sain tämän pelin

Joo Pokémon Gold oli mulla pitkään, mittarissa pyöri jo toista sataa pelituntia.

Seuraavaksi mulla oli kuukauden verran Pokémon Silver yheltä lainassa mutta se oli kuin Gold niin en nähnyt tarvetta saada kyseistä peliä.

Pelasin Pokémon Goldia paljon mutta silti eräs vanha luokkalainen voitti mut aina.

Seuraava Pokémon peli joka ostettiin mulle oli Sapphire Game Boy Advancelle. No siinä oli taas paljon pelattavaa.

Jotenkin innostus katosi tämän pelin jälkeen ja muutenkin pelit meni niin kalliiksi, ettei enää hirveästi pelejä osteltu. Joten missasin kaikki Fire Redit ja Leaf Greenit, nii ja Emeraldin.

No se oli kuin tien pää, tuntu kun Pokémon mestaruutta ei koskaan olis tullutkaan. Ensiks monta vuotta turpaan samalta jätkältä Goldissa ja sitten Sapphire (joka ei myöskään ollut kauhean suuri menestys tarina oman pelailun kohdalla)

Jotenkin se ei vaan käyny päinsä että Pokémon seikkailu loppuis, joten aloin metsästämään näitä vanhoja Pokémon pelejä. Yellow oli ostolistalla ekana, Huuto.netistä ostin sen halvalla, pelkän kasetin. Alkoi taas jotenkin sarja kiinnostamaan.

No tyhmänä tuli myös joskus myytyä lila Game Boy Color pois joten oli myös pakko saada Game Boy Color takaisin. No punaisen värisen sitten ostin Nummelan eräästä liikkeestä (en muista mitä makso) mutta mukana tuli Blue ja Yellow jos en väärin muista ja yks japanilainen moninpeli kasetti.
No se oli mahtavuutta, että kaupan tekiäisiks tuli vanhoja Poké pelejä.

Noilla peleillä menikin jonkin aikaa, kunnes samaan liikkeeseen tuli toinen Game Boy Color ja se oli lila. No sehän oli automaattisesti pakko saada keinolla millä hyväänsä. Senhän mä tietenkin ostin ja mukana tuli Blue, Red ja Yellow Pokémon pelit ja yksi japanilainen moninpelikasetti. Kotona ihailin sitä ja katselin takakantta kuinka kummallisen tutun tuntuiset sarjanumerot ja kaikki. Pattereita laittaessa kun patteri kotelon kannen otti pois kääntö puolella paistoikin mun nimi jonka olin silloin joskus kirjoittanut sinne ennen kuin kone myytiin pois.

No niillä mä sitten pelailin ja jossakin vaiheessa sain DS'n.

Neljä vuotta nuorempi serkku innostui pelaaman Pokémoneja DS'llä. Kattelin ja kuuntelin ku se lesoili niillä Sinnoh alueen Pokémoneilla ja esitti viisasta. Halusin hirveesti itekkin yhen DS Pokémon pelin. Enkä jaksanu oottaa jouluun, no faija voitti kenossa 2000€ isänpäivänä niin silloin näin hyvän hetken kysyä, että ostaisko se mulle yhen 40€ pelin DS'lle ja sehän tietenkin suostu kun oli niin huuruissa voitosta. No yhen DS pelin saanti voikin sitten olla todella vaikeeta sillä me jouduttiin ajamaan 40 kilsaa Kodin Ykköseen yhen pelin takia joo se ei välttämättä tunnu kauheen pitkältä mutta silti talvella lumipyryssä 40 kilsaa yhen 3 cm kokosen kasetin takia. No Diamondin sitten sain viimeinkin. Kotiin päästyä huomaan, ettei kotelo aukee. Yllätys yllätys se typerä myyjä oli joku harjoittelija ja se ei tienny, että DS peleissä on sellanen turvalukko mikä pitäis poistaa kaupassa. Semmonen pieni punanen muovi lätkä siinä mikä menee sisälle ja pitää kotelon lukossa. No voitte kuvitella mikä vitutus siinä alkaa kun eka on pyöritty koko Nummela ettien sitä peliä sitte 40 kilsaa ja saan sen ja toiset 40 kilsaa takas kotiin ja sitte kotelo ei aukee. Soitettiin sinne Kodin Ykköseen ja siellä sanottii, että se ois siellä kaupassa kuulunu avata, takasinhan me ei lähetä varsinkaan ku taivaalta tuli lunta roppakaupalla. Me faijan kanssa sitte kaikilla ihmemies MacGyver tyyleillä murrettii se lukko ja vieläpä niinkin siististi ettei kotelo edes kärsinyt.

Huh huh joo se oli tosi keljumainen setti. Tässä kohta kantsii käydä vaikka juomassa tai jotain sillä tekstiä tulee vielä...

No samana vuotena sitte Jouluna sain lahjaksi Pokémon Pearlin ja se ei nyt Diamondista eronnu paljoa mutta olihan se siistiä.

Myöhemmin sain Platinumin Amerikan version, syy tähän, että Amerikan versio eikä Euroopan on se että olin työharjoittelussa serkun vanhempien siivousfirmassa kun en muuallekkaan jaksanut hakea. Kuiteskin se oli ruokatunti kun serkun mutsi soitti pelikauppaan ja kysyi löytyykö mitään vanhoja Pokémon pelejä. No niiltä ei löytynyt kun vasta kuormasta purettuja Amerikan version Platinumeja. No siinä vieressä kun olin niin kuulin, serkun mutsi hommas heti siinä puhelimessa serkulle kyseisen pelin. Enkä tietenkään voinu ottaa takkiini joten kysyin, että voisko se pistää mullekkin tulemaan yhen ja näin sain Platinumin.

Sen jälkeen oon seurannu tiiviisti Pokémon pelien tuloa ja HeartGoldin ilmestyminen ei tullut yllätyksenä enää niinkuin ennen kaikki Diamondit ja Pearlit.
HeartGoldista kun sain tietää niin piti heti nähdä kaikki siitä jopa latasin emulaattorillekkin sen japaninkielisenä ja pelasin johonkin tokaan saliin asti kunnes totetsin, etten pelaa enempää sillä aijoin ostaa sen DS'lle. Senhän mä tein ja pelasin sitä lähes yhtä paljon kun vanhaa Goldia silloin kuin sain sen.

Sitte mulla tulikin semmonen fiilis, että nyt kun on Gold uusintaversio pelattu läpi ni kierros on ikäänkun tehty enää ei olis mitään uutta tulossa ja mun hommani Pokémon pelien parissa olis sitte siinä. Eiköhän sitte uutta putkeen vaa taas White ja Black, ensimmäiset paljastukset pelistä sai mut pompahtaa tuolilta. Kuiteskin uudet Pokémonit kun tuli kuviin niin se löi maihin ne näytti niin typeriltä ja oudoilta.

Serkku sitte kuiteskin hommas Whiten ja kattelin siltä taas ja kuuntelin lesoilua Unovan Pokéista..

Ei helvetti kyllähän se White sitte oli pakko ostaa kun eräs youtube käyttäjäkin lesos sillä ja suosi sitä ihan pirusti, olihan se täynnä uudistuksiakin.

No Whiten mä ostin ja tarinan pelasin loppuun ja tässä sitä nyt ollaan..

Serkun kanssa matsataan aina kun tavataan ja hallitseva mestari olen minä joten se mistä pienenä haaveilin on nyt saavutettu.

Tässä ei siis kerrottu kaikkia mun Pokémon pelejä vaan ne Pokémon Trainer pelit, eli ne missä ollaan kouluttaja niin sanottu pääpelisarja.

En tiiä tuliko kirjotusvirheitä, mitä luultavammin kyllä.
Koittakaa olla välittämättä niistä ja kommentoikaa!

Gotta Catch 'Em All!

Lelu platinassa kiinni.

Useiden viikkojen tai jopa kuukausien ajan oon kaverille selitelly, että voisin Toy Story 3 napata aika helposti ekan platinan..

No joo koskaan en sitä oo jaksanu hankkia, nyt eilen nappasin pelin kaapista ja aloin platinan hankintaan.

Alotin noin kello 20:00 illalla ja lopetin kello 03:45.

ENKÄ TIETENKÄÄN SAANU PLATINAA!!!! AAAHRG!

Yhtä pokaalia vailla olisi platina ja se on tietenkin se pirun ''kerää kaikki kultaset tähdet'' toisin sanoen VEDÄ JOKA IKINEN TEHTÄVÄ JA KERÄÄ KAIKKI HILUSVITKUTTIMET!

Ensinnäkin tehtävän anto on täyttä tuubaa, hyvänä esimerkkinä on tämä yksi hopeinen pokaali jonka tehtävän anto meni jotenkin näin. ''Pääse Zurgin tukikohtaan mennettämättä terveyttä'' mitäs tosta ymmärretään no mennään zurgin tukikohtaa ottamatta osumaa... No totahan se ei todellakaan meinaa vaan älä kuole enne zurgin tukikohtaa. Eli sä voit ottaa turpaan vaikka kuinka paljon ja silti sä saat sen helvetin pokaalin. Ei mitään järkee pokaalin tehtävän annossa.. Ei ei ei.

Peli ei oo huono tai mitään mutta platinan saanti tästä on todella tuskaista, ihan vaan epäselvän annon takia.

Kiittos ja hei hei, platina saa taas jäädä..

Kaukalossa jo kolmatta vuotta.

Kesä lähestyy ja se meinaa, jääkiekkokauden alkua... Hikeä, verta ja sylkeä.

Noita kolmea ei mitenkään voi välttää kesän aikana. Sillä, tulee hiki pelatessa. Verta nähdään tappeluissa jotka syntyvät taas pelaajien erimielisyyksistä. Sylkeä nähdään kun pelikasettia puhkutaan pää punaisena, että pelialkaisi toimimaan.. Häh mitä luuliksä, että puhuin oikeesta lätkästä no en todella.
Kyse oli kokoajan ihan 16-bittisestä Sega Mega Driven pelistä.

Elikkäs serkun kanssa pelaillaan aina lomilla Mega Driven lätkäpelejä (NHL 95 ja 97)
Jos ei muuta keksitä ja se on oikeestaan ihan viihdyttävää. Viime vuonna oli Mighty Ducks of Anaheim Vs. Florida Panthers kovassa suosiossa. Viime vuonna suurin osa otteluista pääty aina mun voittoon. Pahoin pelkään kuitenkin, että tämä vuosi tuo tappioita mulle. Nimittäin tossa hetki sitten pelasin NHL 95'ta ja siitä ei oikeen tulla mitään.

Saa nähdä kuinka käy...

Jälleen...

Juu.. Nyt on kaikenlaisia blogeja tullu kaikenlaisilla aiheilla. Mutta niistä viis..
Nimittäin yks asia tässä on nyppiny jo jonkin aikaa ja nyt otan sen esille. Aihe on Televiso-ohjelmat wuuuu!

No asiaan, pieni lapsi katsoo piirrettyjä tai yleisemmin ''lasten'' ohjelmia. Kun lapsi kasvaa määrättyyn pisteeseen yleensä 6 - 7 luokan kohdalla pitää jo alkaa katsella näitä ''jännittäviä'' Pako, Shield, CSI, Dexter (En väitä näitä huonoiksi, tulivat ekana mieleen) tyylisiä ohjelmia. Mutta kun keski-ikä koittaa niin jälleen sitä jähmettyy katsomaan näitä vanhoja tuttuja piirrettyjä.

Elikkäs pointti on tässä se, että minkä ihmeen takia lopettaa animaatioiden katsominen tai salata sitä. Kun joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin ne palaavat katsottavien osioon.

Kuulin tästä piirrettyjen katselusta koko ylä-asteen ajan vain sen takia kun en lopettanut niiden katselua. Enkä lopeta vieläkään, sillä ne saavat hyvälle tuulle ja muutenkin iloiseksi.

En tiedä kuinka sekavasti kirjoitin asiat mutta aivan sama ärsyttää niin paljon etten edes jaksa välittää.

Kommentoikaa!

Takaisin alkuun..

Jotain todella karmeaa on tapahtunut pelien kohdalla...

Vuosi vuodelta pelit on vain lyhentyneet, se risoo todella paljon. Minne hävisi pitkä tarina ja huono grafiikka.
70€ peli ei ole hinnan arvoinen jos hakkaat sen parissa päivässä loppuun.
Siksi omalla kohdalla vanhat pelit vetää puoleen enemmän.

Toki ostelen uusiakin pelejä, mutta enemmän vanhoja sillä niistä riittää enemmän iloa.
Vanhoja pelejä hakatessa tulee mieleen myös paljon hyviä ja huonoja muistoja mieleen.

Kunhan noi pari PS3 peliä saan hakattua niin sitten astun -80 luvun porteille, kun hyppään Nintendo Entertainment Systemin kyytiin.

Pelejä on niin paljon kertynyt vanhoille koneille joihin en ole panostanut paljoa yhtään. Niinpä ajattelin, että kulutan aikaa oikein kunnolla näiden vanhojen pelien parissa.

Mitä veikkaatte kauan jaksan pelata NES, MegaDrive ja Game Boy pelejä ?

Lyön Pleikkarit, boksit ja muut ''uudet'' koneet syrjään. Katsotaan kuinka käy.. Tarkoitus olis ainakin kuukausi.

10th Anniversary!

Go go Power Rangers!

Tässä on jo reippaasti yli 10 vuotta fanitettu samaa televisio sarjaa.

Esikoulun pihaleikeissä eräs poika mainitsi katsoneensa serkun luona TV sarjaa jossa kypäräpäiset henkilöt käyttivät miekkoja ja pyssyjä.. Siinä vaihees kuvittelin että huh huh ei kiinnosta mitkään sota jutut.

Kaikki muut luokan pojat pyöri ympärillä ja leikki mukana, itte sain kököttää pihan hiekkalaatikolla koska käsitin tarinoista väärin kyseisen ohjelman idean.

Sitten menikin vähän aikaa kun isä löysi kirpputorilta 2 VHS:ää ja etu kannessa luki ''Mighty Morphin Power Rangers''

Kasetin kun sain koneeseen ja ensimmäiset kohtaukset näin niin silloin se kolahti.
Silloin myös tajusinkin että kyseessä oli sama ohjelma mistä pihalla puhuttiin.

Sen jälkeen on kirpputoreilta metsästetty Power Rangers videoita ja figuureita.

Silloin kun isän kaveri toi aikoinaan Viron puolelta ''Power Rangers Lightspeed Rescue'' pelin jota suomeen ei koskaan tullut.
Niin silloin vasta juhlat olikin kun pelejäkin löytyi tästä mahtavasta sarjasta.
( Silloin ei tosin tajunnut että pelillä ei ollut mitään tekemistä ''Mighty Morphin Power Rangerseiden kanssa..haha..! )

Aina pienestä saakka kun näki että nämä Rangerit kantoivat vyöllään Morpheria.
Niin siitä saakka on unelmoinut kuinka olisi hienoa jos omistaisi moisen kapistuksen edes leluna..

Viime vuosien aikana on tullut kateltua kaiken maailman esittely videoita sun muita Youtubesta ja nyt sitten tänään se haettiin postista.

Ihka ensimmäinen Morpheri ja vielä 10 vuotta on tullut täyteen tästä fanituksesta tämän vuoden puolella.

Odotuskin oli erittäin karmeaa viikonloppu meni pääkipua valitellessa vain sen takia kun mietin kuinka hienoa on edes moiseen koskea.

Nyt tunte itsensä varsinaiseksi faniksi kun omistaa Morpherin.

Lopuksi tiedot Morpherista.

Sarjasta/Kaudelta: Power Rangers SPD

Morpher malli: Delta Morpher.

Kaksi muotoa ''Change'' ja ''Judge''

Change: Muuntautumista varten.

Judge: Skannaus tila joka paljastaa syyllisen tai syyttömän.

Laite sisältää ääni ja valo toimintoja.

Taakse tuli paketin mukana vielä holdster jonka avulla sen saa vyölle.

Alhaalla vielä kuva kapistuksesta
Kuvassa näkyy että pohja olisi harmaa mutta se on musta ja kuvassa olevassa ei ole holdster kiinni.

Näkemisiin!

Vihamiehestä ystävä!

Sain tiedon ennen joulua vanhemmalta miespuoliselta henkilöltä jonka minä tunnen iskänä.

Sanat jotka kuulin, iskivät kovaa:
''Tammikuun puolessa välissä nettiyhteys pleikkarilla loppuu''

Syy siihen oli, että kiinteä kone lähti ja Läppärit + penteleen mokkulat tulivat taloon.

Pelailin iloisesti netissä, kunnes tuomionpäivä koitti. Tammikuun 15 päivä, pelaaminen alkoi tuntua erittäin tylsältä vajosin alas.

Kunnes netistä informaatiota keräämällä löysin tietoa
''Mokkula + Läppäri + PS3 = Verkkopelaamista''

noin 1,5 viikkoa elin epätoivossa ja ajatukset pyörivät miten kivaa muilla on pelata netissä.

Kokeilin kaikkea ja aina nokilleen, tuntui jo turhalta edes yrittää, kun mokkula ei läppärin kanssa vaan halunnut PS3:a edes nähdä.

Viime viikonloppuna kuitenkin mokkula näytti hyvän puolensa ja kun PS3 ilmoitti, että PSN profiili on kirjautunut onlineen. Luulin ensin, ettö kaikki tämä olisi unta, meinasin jo aloittaa toivomisen, että ''uni älä lopu koskaan'' mutta kyllä totta se oli nettiyhteys PS3:lle oli viimein palannut. (Loppujen lopuksi kyse oli ihan pienestä)

Nyt nettipelailu on pakollista kun se kerta toimii.
Mikki tuli hommattua tänään, ilman sitä ei voi pelata.

Mutta kuitenkin kyse on mokkulasta niin nopeutta ei kauheasti irtoa, mutta juuri sopivasti, eli pelailu toimii normaalisti. Tosin jotkut lataukset kestää. Pääasia nyt oli edes saada netti toimimaan PS3:lla.

Suurin pelipelko torjuttu... Mitäs seuraavaksi?