Arviossa: Dexter

Tällä kertaa arvioin Showtimen kauhutoimintadraamasupermahtavan tv-sarjan Dexterin. Sarja on valitettavasti sellainen, että kun kerran sen katsot, et irti voi päästää. Kuudes kausi nyt loppui Amerikassa, pari olisi tulossa. Niitä siis odottelemaan..

Dexter Morgan on miamilainen veriroisketutkija, jolla on ilkeä salaisuus, mitä kukaan ei voisi uskoa -hän nimittäin murhaa vapaalle jalalle jääneitä kriminaaleja. Miksi hän murhaa? Jotain erittäin veristä ja traumaattista tapahtui kun Dexter oli vielä pieni ja viaton lapsi. Adoptioisä Harry, myös poliisi, huomasi pojan verenhimon ja opetti poikaa käyttämään sitä turvallisesti.

Tyttöystävä Rita ja hänen lapsensa, sekä hänen ex-mies ovat olennainen osa sarjaa, ex-mies ei pidemmän päälle enää.. Dexterin sisko(niinsanottu -puoli) Debra, sitten Dexterin rikostutkijaporukka Angel Batista, Maria LaGuerta, Vince Masuka ja James Doakes ovat sivuhenkilöinä, joilla on omat pienet ongelmansa myös.

Dexter tappaa täsmällisesti, nopeasti, siististi. Ja verisesti. Ensin hän tietysti valitsee uhrin. Sitten jahtaa tämän kiinni ja sitten vie tämän muovilla suojattuun paikkaan, sitoo tämän kiinni kelmulla ja onkin aika herätä, uhriseni.

Loppukaneetti:
Idea tuntuu helpohkolta, mutta upea kuvaus, upea Michael C. Hall, upea Miami, upea juoni, upea sarja tekevät tästä sarjasta kiitettävän, ei vaan ylistettävän.

Hyvää:
Juoni, henkilöt, meksikolaistyylinen teemamusiikki, kaikki.

Huonoa:
Se yksi tyhmä japsikapsi siellä Dexterin kanssa samassa ryhmässä. No ei muutakaan keksinyt!

12/10 | 6/5 | 120/100 | A+++

Dexter 4 Kinolla (5. tuot.) arkisin kello 20:00

Barbimaailmamme

Mikä helkkari siinä on että Adelen pitäisi laihduttaa? Musiikkia kuunnellaan, ei nähdä.
Mikä siinä on että yhä nuoremmat ja nuoremmat pikkutytöt haluavat olla nykyistänsä laihempia? Pitäisikö syyttää Barbi-, Bratz-, MoxieGirls- ja mitä nukkeja niitä onkaan. Oletko kertaakaan nähnyt lihavaa tai edes tasapaksuista nukkea näistä yllämainituista merkeistä? Huomaa: Original-nukkea, ei mitään japsipiraattipaskaa.
a) Olet, siis valehtelet tai ihmetät minua suuresti.
tai b) Et ole, eli et valehtele tai ihmetä minua suuresti.
Valitsen jälkimmäisen.

Palataan Adeleen. Yli 10 miljoonaa myytyä levyä. Paljon? Onhan se, kun nykyään melkein kukaan ei OSTA levyjä, vaan lataa netistä ja huonolla tuurilla voi saada vain troijalaisia viruksia ja muita matosia. Eli on aika hyvin. 10 miljoonaa levyä myyty pelkällä lauluäänellä, ei pornomaisilla musavideoilla. Ehei. Ja jos aikookaan vähentää kiloja reilusti tai vähentää vaatetta, en ole enää hänen faninsa.
Koska fanitan häntä vain siksi että on sitä jotain, että osaa olla oma itsensä, kuten Melanie Amaro, X Factor USA:n tämänvuotinen voittaja alkoi laulun jälkeen puhumaan normaalilla äänellänsä, ei sillä feikillä, vaan alkuperäisellä korostuksellansa.

Mites pelirintamalla? Mietitääs, yleensä pelin päähenkilö on laiha, noin kokoa 36. Too Slim-leima sinne. Mutta mieti Lara Croft 20 kiloa lihavampana. Ei varmasti pyörisi enää nörttipoikien päiväunissa. Niko Bellic serkkunsa Romanin mitoissa? :D
Siinä jäisi poliisia pakoon juoksemiset vähälle..

Takaisin musiikkiin.
Lady Gaga L-koossa? Tai Rihanna? Katy Perry?
Justin Bie...
Ei helvetti tuota nimeä en jatka vaikka maksettais.

Siis tän vihaisen blogin pointti on se, että miksi artistien, peli- ja TV-sarjahahmojen, normaalien ihmisten, on oltava niin XS-kokoa.
Onko se seksikästä? Emäntäni ei varmana mahtuisi XS-kokoon, saatika S-kokoon. Eli ei.
Onko se myyvää? Kyllä on. Ja lujaa.

Niin ja näin lopuksi haluaisin painottaa, että tämä ei siis tarkoita sitä että kaikkien pitäisi olla joko XL- tai XS-kokoinen, vaan sellainen miten haluaa olla. Ilman painostusta. Ilman laiheliininukkeja jotka muokkaavat nuoren lapsen ihanneminäänsä. Ilman niitä rihannoja ja muita jotka käyttävät ''vaatteet pois ja raha kilisee'' -tekniikkaa. Jotta voisi olla vain se oma itsensä.
Myönnän, käyn salilla. Mutta ei siksi että olisin niin lihaksikas täyteen pumpattu muskelimasa. Ehei. Vaan siksi että olisin hyvässä kunnossa.

Kommentoihan nyt hyvä ihminen. :)

Joulu on taas, pelataas nyt

Joulu on mielestäni vuoden parasta aikaa. Saa rentoutua, unohtaa kaikki mieltä painavat asiat, syödä, käpertyä sänkyyn tyytyväisenä täynnä kinkkua ja yksi asia vielä -PELATA!
Kuinkas monen pelaajan jouluun kuuluu pelaaminen? Minun jouluun ainakin. Kiitos 2011-syksyn, ei ole pulaa peleistä, ajasta on.
Aattona olisi aika lähteä anoppilaan, joka ei todellakaan ole keskellä kaupunkia, vaan korvessa keskellä korpea. Ja siellä sitten odottaisi hommaa. Pitää kaataa kuusi, rämpiä metsässä tuodessa samalla se, hakata ja tuoda polttopuita, viedä koirat ulos muutaman kilsan lenkille, eikä tässä ole läheskään kaikkea.
Kuulostaako pahalle? Mielestäni ei. Mielestäni se kuulostaa mahtavalle, sillä olen oikea työnarkomaani joskus. Jos menen salille, minut pitää raahata pois sieltä. Sama juttu on myös pelaamisessa.
Niin, kun pääsemme sinne, sulkeutuu kännykät, läppärit, kaikki. Pelilaitteita en tuo sinne. Telkkaa saan onneksi töllöttää. Kuulostaako hirvittävälle? Ei todellakaan. Kun olet vuoden mittaan pelannut nelinumeroisen luvun tunteja, tekee hyvää sulkeutua kaikelta mikä on nykyteknologiaa. Lukuunottamatta telkkua. Silloin voin sanoa, että olen onnellinen. Olen onnellinen etten ole peliaddiktoitunut joka haluaa vain päästä käsiksi digijutskiin ja peleihin. Saints Rowin tahdissa sekoilut, Skyrimin ihailut, Batmanin tappelut, kaikki saa jäädä kahdeksi päiväksi tauolle. Olen iloinen että meillä on joulu.

Hyvää joulua, arvoisa blogini lukija :)

Keille menevät palkinnot?

Eilen illalla otin vihkon ja kynän kauniiseen käteen ja mietin parhaita pelejä kustakin osiosta.
Pyydän ettette ala huutamaan omaa mielipidettä. :)

Vuoden peli: The Elder Scrolls V: Skyrim
Pelitalo: Nintendo
Päähenkilö: Cole Phelps (L.A. Noire)
Miesääninäyttelijä: Stephen Merchant (Wheatley, Portal 2)
Naisääninäyttelijä: Ellen McLain (GLaDOS, Portal 2)
Xbox 360-yksinoikeuspeli: Geard of War 3
PS3-yksinoikeuspeli: Uncharted 3: Drake's Deception
Wiin yksinoikeuspeli: The Legend of Zelda- Skyward Sword
Tarina: L.A. Noire
Äänimaailma: Battlefield 3
Grafiikat: L.A. Noire
Tekninen saavutus: Crysis 2 (PC)
Moninpeli: Battlefield 3
RPG-peli: Skyrim
Autopeli: Forza Motorsport 4
Toimintapeli: Batman: Arkham City
Seikkailupeli: Uncharted 3
Tappelupeli: Mortal Kombat
1. persoonan ammuntapeli: Battlefield 3
Urheilupeli: FIFA 12
Co-op: Portal 2
Pettymys: Duke Nukem Forever
Surkein: Harry Potter and the Deadly Hallows 2
Kannettava: Super Mario 3D Land
Sekoilu: Saints Row 3
Indie-peli: Minecraft
Ladattava: From Dust
Vaikein: Dark Souls
Vihollinen: Ghost (Rage)

Lisää tulee jos kommentoitte. Eli jos joku puuttuu, kommentoi. PC:n yksinoikeusta en voi laittaa, koska en pelaile nyt PC:llä.

Arviossa: Salatut Elämät

Salatut elämät on suomalainen kiitelty ja kiistelty TV-sarja joka pyörii maikkarilla. Katsojia kerää melkein tai joskus yli miljoonan. Jaksoja on tehty jo yli 2 000. Mitä rahan haaskausta. -.-

Salattuja elämiä voi kuvailla näin:
Roskaa, ajan haaskausta, tyhmä, tyhmempi, Salkkarit. Arvion kirjoittaminen siis pitäisi olla helppoa. Sitten tulee vastaan hyvät puolet sarjasta, eli ylitse pääsemätön muuri.
No onhan toki sarjassa Ismo Laitela ja Seppo Taalasmaa, jotka tuovat sopivan piristyksen sarjaan. YouTubesta voit katsoa lisää.

Salkkarit on siis sarja, jossa seurataan Pihlajakadulla olevan kerrostalon ihmisten puuhia ja juttuja. Tällä tuotantokaudella on lisätty raiskauksia, murhia, huumeita.. Huoh.
Sarjaa on jalostettu aivan liikaa, sitä ei olisi saanut jatkaa kuin yhden tuotantokauden ja lopettaa siihen. Se olisi ollut Suomen kansalle elintärkeää. Nyt aina 19:30 arkipäivisin suomalaisista noin 1/6 on töllöttämässä roskaa telkkarista.
Onneksi en kuulu niihin, vaan katson siihen aikaan joko a) South Parkia tai b) Rillit huurussa.

Hyvää:
Seppo Taalasmaa ja Ismo Laitela.

Huonoa:
Sarjaa ei voi edes katsoa, KAIKKI!

0/10 | 0/100 | 0/5

Loppukaneetti:
Sarja, jota ei pysty edes katsomaan. Sopisi Usko tai älä!-ohjelmaan, missä viisi miestä joutuisi katsomaan sitä sarjan verran. Älä kokeile tätä kotona!

Salatut elämät MTV3:lla ma-pe 19:30 ja uusinnat la 12:45.

Arvostelija on katsonut sarjaa kokonaisen vartin. Yhtään henkilöä ei ole vahingoitettu arvion tekemisessä.

Nimeni on peli. Lisenssipeli.

Tässä blogissa tulen perehtymään lisenssipeleihin. Miksi ne ovat niin vihattuja ja miksi niitä tehdään, vaikkeivat ne myy kovin hyvin.

HUOMIO LISENSSIPELIEN YSTÄVÄ: ÄLÄ LUE TÄSTÄ ETEENPÄIN. SINUA ON VAROITETTU. Jos inhoat lisenssipelejä, anna mennä.

Blogi sisältää erittäin paljon suorasti sanottua materiaalia, herkimmät lukijat saattavat kauhistua. Tästä eteenpäin luet vain omalla vastuullasi. Ja huomaa, tämä on minun näkemys asiasta. Tee oma bloggaus jos on jotain sanomisiani vastaan. Jos loukkaa, modet poistavat.

Eli, sana ''lisenssipeli'' tulee englannin kielestä. Licence [laisens] - lupa, lisenssi jne.

Lisenssipeli on siis peli, joka on elokuvasta ja/tai TV-sarjasta tehty peli, joka ei yleensä ole kovin kummoinen. Otetaan esimerkki; Iron Man 1. Elokuva oli mainio, peli sai vain pari pistettä kymmenestä. Iron Man-peli on kaupan hyllyllä pari viikkoa viiden, kuuden kympin hintalapulla, jota ostavat joko a) erittäin hölmöt ja sokeat pelaajat, jotka haluavat vain tuhlata rahansa/eivät lue arvioita, tai b) Iron Man-fanit, hyvin suuret sellaiset.

Itse peli? Sontaa, jos saan sanoa suoraan. Pätee kaikkiin lisenssipeleihin, paria helmeä lukuunottamatta.
Ketkä siis tekevät näitä helvetistä tulleita pelejä? Ahneet isot kihot jotka päättävät että ''hei, tehdääs tästäkin elokuvasta peli kun se möi niin hyvin!'' Ja periaatteena tietenkin halvalla huonoa, mutta en välitä, kyllä ne ostavat.

Vastassa on kysymys, ovatko lisenssipelit siis täyttä roskaa? Ei, jotkut ovat juuri erinomaisia. Toy Story 3 oli keskiarvoltaan hyvä. Ei mahdottoman hyvä, vaan pelaamisen arvoinen. Onhan kyllä Batman: Arkham City ja Arkham Asylum, Spider Man Shatered Dimensions, DC Universe Online, LEGO Indiana Jones, -Star Wars, -Batman, -Harry Potter eräänlaisia lisenssipelejä, mutta nämä lisenssipelit mistä puhun, ovat suoria kopioita jostain elokuvasta/sarjasta, esim. GI Joe: The Rise of Cobra, Saw 1 ja 2, Prison Break, Harry Potter And The Deathly Hallows pt. 1 ja 2, Iron Manit.. Katso vain GR:n sivulta: Pelit - Arviot - 1/10 ja siitä muutama arvosana edemmäs.

Opiskelen pelikoodaajaksi ja nyt tällä hetkellä toivon, ettei minun koskaan tarvitse tehdä lisenssipelejä.

Tämä on Two_Facella on asiaa, kiitos lukemisesta. Vielä suurempi kiitos jos kommentoit, ja jos se on positiivinen kommentti.

TV-sarja-arvio, osa 3 - Pasila

Näin kipeänä voisin vaikka kirjoittaa arvion, Pasilasta!

Pasila on suomalainen piirretty poliisikomedia, josta ei supisuomalaisia kirosanoja puutu. Sarja sijoittuu Helsingin Pasilaan, päähenkilönä tepastelee tuttia suussa pitävä Kyösti Pöysti, joka on henkisesti jotain viisivuotias, vaikka hipoo kolmea kymmentä fyysisesti. Yleensä vapaa-ajalla hän katsoo Sopranosin kaltaista TV-ohjelmaa tai sitten pelaa 24-tyylistä peliä.

No Kyösti ei yksinään pärjää, on siis hänellä muitakin kollegoita, kuten Tommi Neponen, jota Kyösti aina sanoo Neposeksi, koska ei ikinä muista hänen etunimeä. Hän on luultavasti järjenjuoksultaan parhain poliisi.
Sitten on Helga, jonka sukunimeä ei tiedetä, joka on iso ja roteva nainen. Pitää aseista ja väkivallasta. Kaikki pelkäävät häntä poliisiasemalla. Olisi halunnut syntyä pojaksi ja on huonot välit isäänsä, hän olisi halunnut pojan.
Rauno Repomies on poliisiaseman pomo, eli on ylikomisario. Vanhahko mies, kaljuuntuva, isot viikset, aina höpöttämässä epämääräisia jorinoitansa. Käyttää joitain lääkkeitä, joiden ottamisesta aina alaisensa käskevät, jos menee höpinät sekaviksi. Aamun tehtäväjakelussa menee aina diat sekaisin, voi tulla kauhistuttavia kuvia, esim. hänen vaimo alasti saunan lauteilla, rannalla jne.
Ja sitten on ehkä paras näistä; Pekka Routalempi. Nelikymppinen ex-alkoholisti, joka on aina, siis aina, sanomassa ''jännää''.

Myös on aamuteeveen juontaja Juhani Kontiovaara, joka pitää Huomenta Suomi-parodiasarjaa Huomenta Ihmiset. Kontiovaara = Karhuvaara = Huomenta Suomi. See? Hän aina jakelee englannin kielen sanoja lauseisiinsa, joskus voi heittää kokonaisen lauseen englanniksi.

Eli, Pasila on siis poliisisarja, jossa jahdataan kriminaaleja ja pidetään Pasila puhtaana.

Jännää:
+ Kaikki, siis.. Kaikki

Dioja:
- Se, ettei ole mitään huonoa

Loppukaneetti: Erinomainen suomalainen sarja, josta ei jänniä asioita, kirosanoja tai hauskoja kappaleita puutu. Suoraansanottuna paras suomalainen sarja. Ikinä.

10/10 | 100/100 | 5/5

Pasila TV2:lla maanantaisin kello 20:30 - 21:00

Muovisoittimien nousu ja tuho, osa 1

Ykkösosa perehtyy historiaan, ihan tiedoksi vain..
Miten kitaroiden tiluttamisesta, mikrofoniin hoilottamisesta ja rumpujen paukuttelusta tuli suuri peli-ilmiö? Miten Guitar Herojen takana ollut peliyhtiö Harmonixin arvo oli vielä muutama vuosi takaperin jopa satoja miljoonia, mutta vähän aikaa sitten myytiin viidellä kympillä, 50 miljoonan dollarin velat sai ostaja kaupan päälle. Miksi kun katson niitä muovisoittimia paketissa tai nurkassa lojumassa, miksi minusta tuntuu tyhjälle, ajatuksissani pyörii vain: ''Miksi ostin noi, miksi en niillä enää pelaa ja miten näin kävi?''
No miten näin kävi, siitä kirjoitankin.

Siispä palataan vuoteen 2005, jolloin Guitar Hero, se ensimmäinen, julkaistiin. Peliyhtiölle tuli rahaa kuin roskaa kun kaikki halusivat olla kitarasankareita. Silloin kappaleet olivat mahtavia ja muistan vieläkin kun ostin omani kaupasta ja hipelöin suoraansanottua sitä koko kotiinpaluun ajan. Ne monet tunnit kun ähelsin soittaessani hankalia kappaleita, ensimmäinen kaksi, kaksi ja puoli viikkoa Guitar Heron kanssa meni silmien pomppiessa teeveeruudun ja kitaran näppäinten välissä. Oi niitä aikoja.

Jo vuonna 2006 tuli seuraava, nimeltänsä Guitar Hero 2. Se ei tuonut mukanansa mitään radikaaleja uudistuksia, joten eipä siitä paljoa irti saa infoa. Paitsi upeita kappaleita löytyy ja paljon! :)

Sitten vuonna 2007 tulikin pari peliä, Guitar Hero: Rocks the 80's, jossa soitellaan kasarikappaleita ja toinen peli joka ilmestui oli Guitar Hero 3: Legends of Rock, joka toi Battle-uudistuksen Guitar Heroon, jossa voi pelata kaveria vastaan ja aina kun isket oikein saat Battle Poweria, jolla voit sabotoida kaverin soittelua. Eri powereita on monia, on kielen katkaisua, vaikeustason nostoa ja Whammyn painelua. Ja ensimmäistä kertaa voit taistella oikeita kitaratähtiä vastaan, on Tom Morello, Slash ja joku fiktiivinen hahmo Lou. Niin ja nettipelaaminen tuli.

Sitten tuli lisää vuonna 2008, Guitar Hero-kauden avasivat vaisusti Guitar Hero: Aerosmith, joka teki kunniaa vanhalle kunnon Aerosmithille, DS-pelaajat saivat Guitar Heronsa GH: On Tour-pelin ansiosta.
Ja sitten oli jo aika potin räjäytykselle, loppuvuodesta tuli Guitar Hero World Tour, alias GH 4, joka toi mukanaan uusia soittimia, rummut, mikrofonin ja basson. Kitaraa uudistettiin että siinä voi käyttää Eddie Van Halenin ''tappingiä'' eli tuli hipaisunäppäimet aitojen näppäinten kohdalle. Sekä DS-tiluttajille On Tour: Decades.

Vuonna 2009 tuli ensimmäisenä Guitar Hero: Metallica, jonka luultiin tekevän flopin kuten Guitar Hero: Aerosmith, mutta toisin kävi, Metallicasta tuli yksi parhaiten myydyimmistä Guitar Heroista. Mutta oli syytäkin, tuli vaikeusaste Expert+, hahmoa pystyi muokkaamaan aina tatuoinneista silmien väriin. Myöhemmin sinä vuonna tuli Guitar Hero 5, joka tuntui vähän liialliselta. Sekä tuli DJ Hero, On Tour: Modern Hits, Band Hero, myös DS-versio ja muillekkin konsoleille GH1- GH3-pelien koottuja hittejä Guitar Hero: Greatest Hits in mukaan.

Vuosi 2010 ei ollut Harmonixille ja rahoittaja-Activisionille hyvä vuosi, rahaa meni enemmän kuin tuli. Guitar Hero: Van Halenin uskottiin olevan kuin GH:Metallica, mutta paljastuikin olevan vanhentuneilla grafiikoilla väkisin väännetty Van Halenin ylistyspeli, joka onnekseen sisältää yli kahta kymmentä muuta artistia kuin Van Halenia. No kappaleet olivat kultaa, kuten bändikin, ja ne Eddie Van Halenin upeat soolot.. Oih! Sitten tuli Guitar Hero 6, eli GH: Warriors of Rock, joka oli täysi pettymys, ei tuottanut kovin paljoa.

Eli siinä on 14 Guitar Heroa, ei mukaan laskettu Rock Bandeja, DJ Heroja jne.
No se syy, miksi tiluttelu laski nopeammin kuin lehmän häntä on; Activisionille tuli ahneus päähän, oli pakko saada rahaa ja tadaa, tässähän on käden ulottuvilla sellainen rahasampo, joten eikun väsäämään jotain mahdollisimman halvalla huonoa josta fanit tykkää, esimerkkinä Guitar Hero: Van Halen, jota ostivat joko Guitar Hero/Van Halen-fanit tai sitten idiootit. Ahneella on.. paskainen loppu, kuuluu sananlasku. Nyt tässä on hyvä esimerkki siitä.

Myöhemmin tulee Rock Bandistä, Band Herosta ja DJ Herosta oma bloggaus..

P.S. Kiitos metal8585:lle, että kertoi virheistä, joten korjasin vähän asioita. Väsäsin tämän 20 minuutissa ja joskus aivot-sormet- kontrollit eivät toimineet. Valaiskoon metal kun muut eivät näe :D

TV-sarja-arvio, osa 2 - Mentalist

Toinen osa teeveesarja-arvioistani, ja tällä kertaa on tulikokeessa Mentalist, draamarikossarja Amerikasta.

Patrick Jane on 30-37vee mies Kaliforniasta ja tämä on meedio, joka lukee ihmistä kuin avointa kirjaa. Paten perhe, vaimo ja lapset murhattiin, syyllinen on Red John, hieman sadistinen sarjamurhaaja, joka on erittäin huippuälykäs, jota et niinkään saa vain kiinni. Pate liittyy CBI:hin, rikostutkinta-agenttejen joukkoon ja auttaa niitä tolvanoita ratkaisemaan murhia, yleensä aika nopeasti.

''En ole agentti, autan vain heitä.''

Patrickin kanssa murhia tutkii tiukkapipopomo-Teresa Lisbon, Kimball Cho, sekä tällä tuotantokaudella parisuhteessa, vaikka ei saisi olla, Grace Van Pelt ja Wayne Rigsby.
Tämä nelikko ei pärjää yksinään, se on nähty ja kerran Pate otti ja karkasi vankilasta, suurin piirtein puolikkaan muffinssin, paperipussin ja rotan avulla. Nerokas mies, täytyy sanoa.
Niin, tähän Red Johniin, hän on mielisairas, joka maalaa seinälle jotain uhrinsa verellä.

Loppukaneetti: Upeasti tehty sarja, jota ei vaan haluaisi jättää näkemättä, vaan haluaisi vain jatkaa ja jatkaa, koska Patrickilla vain ideoita piisaa.

Mentalistia
+ Patrickia on huvittava katsoa, koska hän ei mieti joskus puheitansa
+ Juoni
+ Mysteerit
+ Toimintaa..

Red Johnia:
- ..Jota on vain mielestäni liian vähän
- Joskus toistaa turhan paljon itseään
- Tyhmät murhat, jotka kylläkin esiintyvät harvoin.

10/10 | 99/100 | 5/5

Mentalist MTV3:lla maanantaisin kello 20.00 - 21.00

TV-sarja-arvio, osa 1 - C.S.I. Miami

Tämä on pienehkö arvio eri TV-sarjoista, osa 1.

CSI Miamissa ollaan, no tietenkin Miamissa, jossa sitten päähenkilö Horatio Caine, joka vaan tykkää aina räplätä sen aurinkolaseja, selvittää murhia koko Crime Scene Investigating-ryhmänsä kanssa, johon kuuluu Horation kanssa mm. Calleigh Ducu.. Duqu.. Duquesc.. *katsoo Wikipediasta* Duquesne, Ryan Wolfe, kaunokainen Natalia Boa Vista ja Eric Delko. Väkeä muuttuu, joten en niitä ala kaikkia luettelemaan.

Kolme nopeaa varttia + mainoskatkot

Juoni menee samalla kaavalla joka ikinen kerta, joku murhataan, CSI-heebot tulevat tutkimaan rikospaikan, kuulustelevat näkijöitä, perhettä ja sen semmosta, palaavat CSI päämajalle ja sitten jotain sykähdyttävää löytyy ruumiista. Ihmisiä kuulustellaan, ehkä vähän uhkaillaan ja sitten joku keksii palapeliin pari palaa lisää ja sitten palataan etsimään jotain ja sitten Horatio tai joku miehistä, tietää kuka on syyllinen ja aina se on se mitä et missään nimessä uskoisi olevan. Sitten Iso Hoo hyppää Hummeriin ja jonkinmoisen OMG-kohtauksen jälkeen Hoo nappaa pahan hepun kiinni ja sitten palataan päämajalle, jossa Hoo rutistaa totuuden irti murhaajasta todisteilla.

Sitten lopussa vähän tunteillaan ja jotain siistiä voi joskus tapahtua.

Se on outoa, että kaikki nämä DNA-testit ja vaikka mitkä vievät todellisuudessa päiviä, jopa viikkoja, kun taas tässä, minuutteja, ehkä jopa pari tuntia.

Lyhyesti:
Mukavaa toimintaa Miamissa, jota ei ihan ole pilattu liian voimakkaalla kellertävyydellä kameran linssissä, vaikka sitä onkin.

Hyvää:
+ Iso Hoo on todellakin Iso Hoo.
+ Ja Iso Hoon aurinkolasit ovat coolit.
+ Silmäniloa nuo naiset..
+ Mahtava teemakappale, The Who'n Won't get fooled again!

Huonoa:
- Maailma on niin keltainen..
- Ilmakuvatkin Los Angelesista..
- Vähän toiminta jäissä.

9/10 | 89/100 | 4,5/5

C.S.I. Miami Subilla joka perjantai kello 22.00 - 23.00.

Taitaa olla viides tuotantokausi, joka nyt menossa, joka arvioitu. Sano, jos olen väärässä.

Sanat 'suomalaiset' ja 'pelit'

Suomalaisia pelejä ei ole tehty turhan montaa, 46 kappaletta laskeskelin. Toki niitä nyt on paljon enemmän..
Tuumailin, että 15 kappaletta niistä ovat aivan ihan pelattavia pelejä, luettelen ne.

Alan Wake
Angry Birds
Dead Nation
Death Rally
Frets on Fire
FlatOutit
Rally Trophy
Max Payne 1 ja 2
Porrasturvat
Shadow Cities
Trials, Trials HD ja 2
Trine

Ja niistä sitten maailmankuuluja on vain pari; Alan Wake, Angry Birds, Max Paynet ja Trials.
Jäljelle jää 6 peliä. Suuren suosion ovat vain saaneet Alan Wake, Angry Birds, Max Payne ja Trials.
Niistä vain yksi on päässyt maailmanlaajuiseksi brändiksi, Angry Birds.
Ja siis Angry Birdsin yksinkertaisuus, miten siitä voi tulla muoti-ilmiö, että tulee Angry Birds vaatteita, esineitä, älypuhelimien suojakuoria, kaikkea siis mitä ihminen voi tehdä ja mitä voi mielikuvitus luoda.
Takaisin yksinkertaisuuteen, kaikki nyt tietää Angry Birdsin tapahtumien kulun, possut ovat munavarkaissa ja linnuilta menee hermot. Seuraus: linnut linoavat itseään jättiritsoilla mitä ihmeellisimpiä possujen linnoituksia päin, tavoitteena saada mahdollisimman paljon pisteitä, tähtiä ja tietenkin possut nirhatuiksi. Ja that's it. Tietenkin kaikki alkavat tuumailemaan että ''no olisin mä kyllä keksiny ton''.
Noin yksinkertaista peliä on myyty jo melkein 300 miljoonaa kappaletta, varmaan on mennyt jo yli. Elokuvakin on tullut, tietenkin 20th Century Foxilta.

Ja mitä tästä saimme?
Alan Wake oli kehitteillä viitisen vuotta, lopputulos: Upea. Lisää voitte lukea arviostani.
Angry Birds oli kehitteillä 8 kuukautta, lopputulos: Maailmanlaajuinen buumi. Lisää voitte lukea taas arviostani.

Mitä itse olet mieltä? Kommentoi ihmeessä.