Abraham Lincoln: Vampire Hunter

U.S.A:n ehkä ikonisin presidentti jahtaamassa vampyyreita kirves viuhuen? Ajatus on niin naurettava, että pelkkä leffan nimen kuuleminen kirvoittaa röhönaurun. Elokuva ei kuitenkaan pyydä anteeksi omaa typeryyttään, vaan tykittää ruudulle vakavalla otteella kerrotun toimintarainan.

Nuori Abraham Lincoln (Benjamin Walker) näkee äitinsä kuolevan vampyyrin puremaan ja vannoo kostoa. Aikuisuuden kynnyksellä hän on opiskelemassa lakimieheksi, kun charmikas mies Henry Sturges (Dominic Cooper) tarjoaa mahdollisuutta hieman erikoisempaan uraan. Eipä aikaakaan, kun Lincoln jo jahtaa vampyyreita pitkin maita ja mantuja hopeoidulla kirveellä. Epäkuolleiden metsästys nivoutuu lopulta osaksi Yhdysvaltain sisällissotaa, jossa Lincoln käy sotaansa sekä Valkoisessa talossa että etulinjassa, ei kivääri vaan kirves tanassa.

Elokuva seurailee Lincolnin elämää noin neljänkymmenen vuoden ajan, ja kerronta säilyy kautta linjan ehyenä. Näin laajalle aikajaksolle sidottu tarina saattaisi levitä sivuraiteille Jokisen eväiden lailla, mutta Lincolnin vampyyrinmetsästys pysyy uomissaan loppuun saakka. Aikakausi on mallinnettu uskottavan oloisesti: lavastajat ja puvustajat ovat saaneet ilmeisen runsaasti rahaa käyttöönsä, mikä lyö leiman koko elokuvan visuaaliseen ilmeeseen.

Runsaat viittaukset historiallisiin ihmisiin ja paikkoihin saavat toivomaan, että olisi hieman paremmin perillä 1800-luvun U.S.A:n historiasta. Mitään yksittäistä osatekijää en pysty ilmaisemaan, mutta kaikesta on aistittavissa tietynlainen intohimo leffan tekemistä kohtaan. Ehkäpä elokuva on ollut jollakin lailla isänmaallinen kokemus tekijöilleen: onhan sisällissota merkittävä ajanjakso Yhdysvaltain historiassa.

Kukaan näyttelijä ei ole erityisen nimekäs, mikä keskittää katsojan huomion vahvasti henkilöhahmoihin. Harmillisesti mikään nimihahmo ei ole erityisen mieleenpainuva, Lincolnia itseään lukuun ottamatta. Näin ollen katsojan viihtyvyys saavutetaan sotkemalla fiktiivinen tarina historiaan, mutta myös lisäämällä sekaan aimo annos toimintaa. Tehostemiehet ovat saaneet panna parastaan, sillä digitaalisia kikkoja näkyy jatkuvasti. Taistelut ovat suorastaan tanssimaisia, joissa Lincoln askeltaa hurjasti pyörien ja huitoen. Tyyli istuu loistavasti kokonaisuuteen, koska kirveen käyttö on näyttävimmillään juuri suurissa kaarissa pyörien.

Lisämateriaalit vastaavat hienosti niihin kysymyksiin, joita katsojassa herää elokuvan aikana. Oikea historia, pähkähullun idean toteuttaminen, tehosteet, puvustus ja lavastus; kaikki käsitellään juuri niin kattavasti kuin haluaakin. Ja täydentävät tiedot voi kukin etsiä vaikka Wikipediasta.

Abraham Lincoln: Vampire Hunter on lopulta erittäin toimiva elokuva. Sielun syvimpiä syövereitä se ei ehkä värisyttele, mutta viihdyttää koko kestonsa ajan.