Les Misérables - Kurjat

Oikeuden ja oikeudenmukaisuuden eroja sekä rakkauden ja rohkeuden vaikutuksia punnitseva Kurjat on yksi kirjallisuushistorian kulmakivistä. Monisävyinen ja moniulotteinen tragedia on kääntynyt sulavasti oopperaksi, josta tehtiin suuren luokan musikaali hämmästyttävin hyvin tuloksin.

17 vuotta kattava teos pursuaa pohdintaa siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin. Vangista valheilla vauraaksi tehtaanomistajaksi nouseva Jean Valjean asettaa aina oikeudenmukaisuuden lain kirjaimen yläpuolelle. Valjean on valmis uhraamaan itsensä suojellaakseen nuorta Cosette-tyttöä, mutta voidakseen olla Cosettelle lupaamansa turva, hänen on jatkuvasti paettava lain pitkää kouraa. Tarkastaja Javert (Russell Crowe) on Valjeanin peilikuva - jyrkkä, ankara ja hierarkkinen mies, jolle laki on sama kuin Jumalan sana. Javert on valmis jahtaamaan Valjeania vaikka maailman ääriin, sillä yhdenkään rikollisen ei pidä päästä pälkähästä.

Kurjat on pitkälti juuri Valjeanin ja Javertin tarina, kertomus oikeudenmukaisuuden ja oikeuden eroista ja kuinka nämä kaksi näkökulmaa eivät voi milloinkaan kohdata. Kaksi vuosikymmentä kestävässä tarinassa on kuitenkin paljon muutakin. Se on taiten nivottu kertomus köyhyyden kurjuudesta, ahneudesta, antimonarkiasta, vallankumouksesta ja rakkauden jumalaisesta voimasta. Ei ole ihme, että Kurjat on säilyttänyt väkevän voimansa näihin päiviin asti.

Viime vuonna elokuviin ehtinyt Kurjat-musikaali on loistava filmatisaatio menestysoopperasta. Puitteisiin on satsattu kunnolla ja huolella, ja se näkyy joka hetki. Massiiviset lavasteet ja värikylläiset asusteet huokuvat enemmän oopperan kuin aikakauden henkeä, mutta syöpäläisistä kärsivien köyhienkään ulkoasua ei ole mitenkään siloiteltu.

Kurjat ei kuitenkaan olisi mitään ilman näin timanttista tähtikaartia. Kaikki näyttelijät ovat elokuvamaailman kirkkaita nimiä, mutta myös erittäin päteviä laulajia. Onkin huikeaa katsoa ja kuulla, kuinka lähinnä näyttelijöinä tunnetut naamat vetävät neliäänistä stemmalaulantaa virheettömästi ja kauniisti. Suoritukset nostaa uuteen arvoonsa se, että lauluosuudet on purkitettu suoraan lavasteissa - ne siis lauletaan livenä kameralle, eikä niitä ole purkitettu jälkikäteen turvallisissa studiokopeissa. Kaikki niiskaisut, tunteenpurkaukset ja huokaisut paitsi näkyvät näyttelijöiden kasvoilla, myös kuuluvat heidän suorituksissaan. Se on upeaa.

Kurjat sortuu välillä melkoiseen melodramaattisuuteen. Patsastelu ja pönötys kuuluvat ehkä oopperaan, mutta elokuvaan ne istuvat heikosti. Kerronta myös uhraa osan tehostaan nimenomaan oopperataustansa vuoksi - puheosuuksia ei ole käytännössä lainkaan, joten juonta edistetään vain ja ainoastaan lauluosuuksilla. Sivuhahmojen merkitys kokonaisuudelle on kuitenkin tehtävä katsojalle selväksi, joten kaikki saavat kokonaisia kappaleita esitettäväksi. Tämä pitkittää elokuvan kestoa lähemmäs kolmea tuntia, ja koska seassa ei juurikaan ole piristäviä yhteislauluosuuksia tai suurten joukkojen huikaisevaa koreografiaa, upeisiinkin sooloesityksiin saattaa hiljalleen puutua.

Yhtä kaikki, Kurjat on selkeästi viime vuosien parhaita musikaaleja. Tarinan teho, huikaisevat näyttelijäsuoritukset ja pompöösit lavasteet juhlivat täysin rinnoin, eikä katsoja voi olla lumoutumatta esityksen tehosta. Tai voi, mutta sitten on sisältä jotain kuollut.