Mad Max Collection

Mad Max -trilogialla on ollut merkittävä vaikutus niin toimintaelokuvien kuin videopelienkin kehitykselle. En ollut aiemmin nähnyt näitä kaahailuklassikkoja ja ihmettelin, mikä niistä tekee niin ihmeellisiä. Nyt huomaan varsinkin jatko-osan Asfalttisoturi olleen ikiaikaisia teemoja uuteen palettiin sekoittanut mestariteos. Samalla on todettava sekä alkuperäisen että kolmannen osan olleen selvästi huonompia. Nuori Mel Gibson ei varsinaisesti loistanut roolissaan, mutta oli silti riittävän vakuuttava luodakseen uran Hollywoodissa.

Mad Maxin maailma on tulevaisuuden villi länsi, joka sijoittuu Australian erämaihin. Hevosten sijaan ajetaan tietenkin autoilla, ja maanpiirin raunioittama sota on käyty energialähteiden hallinnasta. Pikkukyliä terrorisoivat rosvojoukkiot etsivät siis ennen kaikkea bensiiniä menopeleihinsä. Tarinan asetelmassa on helppo nähdä 1970-luvulla pinnalla olleen öljykriisin heijastumia aivan samoin kuin 2000-luvun elokuvissa käsitellään paljon terrorismia.

Kautta koko trilogian on havaittavissa, ettei tekijöiden päähuomiona ole ollut henkilöhahmojen kehittäminen. Kolmesta elokuvasta ei jää mieleen muita persoonia kuin Mel Gibsonin (Mad) Max, joka esittää perheellistä poliisia. Lähitienoota terrorisoiva joukkio iskee ennen pitkää Maxin läheisiin, jonka seurauksena mies aloittaa henkilökohtaisen kostoretken. Jostain mystisestä syystä reissu jää kesken, eikä siihen palata enää jatko-osassa. Asfalttisoturin voi nimittäin katsoa ilman ennakkotietoja alkuperäisestä elokuvasta.

Tarina on jatko-osassa kuin Clint Eastwoodin Kourallinen dollareita tulevaisuuteen sijoitettuna. Yksinäinen Max saapuu autiomaan keskellä olevan yhteisön luo ja joutuu pakon edessä auttamaan heitä puolustautumaan pahaa hyökkääjää vastaan. Työnsä tehtyään mystinen mies katoaa autiomaahan samalla tavalla kuin tulikin.

Kolmannessa osassa pitkät hiukset kasvattanut Max saapuu Vaihtokaupunkiin, joka on minikokoinen valtio hallintoineen ja omalaatuisine oikeusjärjestelmineen. Maxia jopa tituleerataan "mieheksi vailla nimeä" alleviivaten henkistä yhteyttä Clint Eastwoodin italolänkkäreihin. Edes Gibsonin hahmo ei kehity kolmannen elokuvan aikana, koska pääasiaksi on nostettu erilaiset maailmanlopun jälkimainingeissa syntyneet uudet uskomusjärjestelmät sun muu eksistentialistinen soopa.

Elokuvien määrittävä piirre on toisaalta pölyistä maailmanlopun tunnelmaa henkivä kuvitus ja toisaalta erittäin taidokas leikkaus. Mad Maxin visuaalista vaikutusta on sittemmin nähty niin Kevin Costnerin Waterworldissa kuin iD Softwaren RAGEssakin. Kuvituksen lisäksi erityisesti ensimmäinen Mad Max on mestarillisesti editoitu. Varsinkin takaa-ajokohtauksissa leikkaukset on tehty viemään katsoja toiminnan keskelle luoden samalla selkeä ja energinen käsitys etenevästä tilanteesta. Mad Maxin leikkaajat saivatkin aikoinaan palkinnon työstään.

Asfalttisoturissa toiminta on suureellisempaa, mutta painopiste siirtyy taitavasta editoinnista näyttävien stunttien suuntaan. Komeaa työtä nekin ovat kun muistetaan, että kaikki on toteutettu ennen tietokoneaikaa. Tarinallisesti toinen elokuva on ehein, vaikkakin toiminnasta puuttuu se ylimääräinen energialataus, joka oli aiemmin niin tunnistettava.

Kolmannen elokuvan painopiste on pidemmälle viedyn apokalyptisen maailman kehittelyssä, minkä seurauksena toiminnalla on paljon pienempi osuus kuin aiemmin. Tämä on sääli, koska löysä kerronta ei ole sitä, Mad Maxilta olisi odottanut.

Kokoelman ääniraita on vaihteleva. Alkuperäisen leffan äänimaailma on tunkkaisen oloinen aivan kuin näyttelijät olisivat puhuneet peltipurkkiin. Puute onneksi korjaantuu jatko-osissa. Musiikki sen sijaan on kautta koko trilogian jopa ärsyttävää. Teatraalinen pauke puskee silmille tuon tuostakin vieden katsojan huomiota aivan väärään suuntaan. Musiikin pistävin kärki onneksi tylsistyy sarjan edetessä, mutta miellyttäväksi sulosävelet eivät muutu missään vaiheessa. Kuva on kaikissa elokuvissa pääosin kirkas ja terävä, mutta Asfalttisoturissa osa otoksista on selvästi sumeampia kuin toiset. Jälleen yksi osoitus ajan kulumisesta: VHS-aikana moista ei olisi huomannut.

Lisämateriaaleja ei ole lainkaan joitakin trailereita ja kommenttiraitoja lukuun ottamatta. Asfalttisoturin alussa on kuitenkin lyhyt esinäytös, jossa kertoja valottaa syitä siihen, miksi juuri tämä jatko-osa on merkittävä elokuva. Tällaisia leffan omaan aikaansa sijoittavia katsauksia olisi katsonut enemmänkin.

Mad Max -trilogia on kuin mäen nouseminen: alussa ei olla valmiita, mutta ainekset ovat silti olemassa. Toisessa osassa paistatellaan korkeimmalla kohdalla ja kolmas onkin sitten pelkkää alamäkeä.