Nikita, 1. kausi

On olemassa TV-sarjoja, joiden viehätysvoima piilee näyttelijöiden ulkonäössä. Nikitan naiset ovat kaikki kuin suoraan mallikuvastosta otettuja, eivätkä miehetkään huonommaksi jää. Ylikorostettu ulkonäkö toimii lopulta sarjan uskottavuutta vastaan varsinkin, kun tarinakuviot muuttuvat kauden edetessä alati hurjemmiksi. Ei siis kannata ajatella liikaa, vaan nauttia näkymistä ja antaa virran viedä.

90-luvun alussa tehty elokuva Tyttö nimeltä Nikita kertoi tarinan elämässä huonosti pärjänneestä mimmistä, josta koulutetaan hallituksen palkkatappaja. Sukupuoltaan hyödyntämällä Nikita oli tehokkaampi kuin miespuoliset kollegansa, koska pääsi helpommin kohteidensa lähelle. TV-sarja aloittaa tilanteesta, jossa Nikita on karannut entiseltä työnantajaltaan Jaostolta ja haluaa tuhota koko organisaation. Tästä yksinkertaisesta lähtökohdasta tarina sitten mutkistuu jo ensijaksoista alkaen kääntyen lopulta niin tiukalle mutkalle että oksat pois.

Nikitan maailmassa ei ole lainkaan naisia, joiden painoindeksi alkaisi kakkosella. Tätä korostavat varsinkin Nikitana näyttelevän Maggie Q´n ihoa nuolevat vaatteet. Toisaalta hänen vanha työnantajansa nimenomaan korosti naisellisia avuja tehtävän suorittamisessa, joten sinänsä tällainen "päälle jäänyt" pukeutumistyyli toimii. Toisena naisena miehille lättyyn antaa Lyndsy Fonsecan Alex, jolla ylläri pylläri on jotain salattavaa menneisyydessään. Siinä missä sarjan muut henkilöhahmot kehittyvät merkittävästi vasta kauden lopussa, Alex muuntautuu tasaisesti jaksojen kuluessa. Voi siis olla, että kausi on kirjoitettu Alexin hahmon ympärille.

Jaoston kakkosmies ja Nikitaa jahtaava Michael näyttää Shane Westin tulkitsemana kovasti miesmallilta. Sellainen hän varmaan onkin. Matalassa äänessä ja tiukassa ilmeessä on jotain samaa kuin 2000-luvun James Bondissa. Ainoa edes etäisesti tavallisen näköinen on Jaoston kylmäpäinen johtaja Percy. Xander Berkeley´n kylmän harkitsevat silmät ovat katsojalle pahuuden inkarnaatio aivan kauden loppupuolelle asti. Vasta silloin käy ilmi, että Percyllä on lehmänsä ojassa siinä missä muillakin hänen johtamillaan agenteilla.

Nikitassa vilisee paljon erilaisia henkilöitä, mutta harvaan heistä varsinaisesti syvennytään. Seurauksena sivuhahmot jäävät hieman yksiulotteisiksi, mutta eivät kuitenkaan yhdentekeviksi tai etäisiksi. Yhteistä kaikille on kulissien takainen vehkeily ja epäluottamus kanssaihmisiin, ihan hyvästä syystä.

Sarjana Nikita kärsii uskottavuusongelmasta. Liian kauniita näyttelijöitä oppii kyllä ajattelemaan kovina palkkatappajina, mutta jatkuvat selkäänpuukotuskuviot menettävät jossain vaiheessa tehonsa. Yksi ja sama tilanne ehditään kääntämään muutaman jakson kuluessa päälaelleen enemmän kuin kolme tai neljä kertaa.
Toisaalta täytyy nostaa hattua käsikirjoittajien kekseliäisyydelle: moinen koukerointi on varmasti vaatinut aivoriihen jos toisenkin.

Vielä vakavampi lovi uskottavuuteen tulee toimintakohtauksista. Jokaisessa jaksossa tyhjää potkaisee ehkä kourallinen ihmisiä, jotka yleensä ovat Jaoston omia agentteja. Moisilla tappioilla ei salainen lafka kauaa toimintakykyisenä pysyisi. Niin ikään jatkuva Jaoston sisällä tapahtuva vehkeily tekisi oikeassa elämässä tehokkaasta työnteosta mahdotonta. Sarja on silti katsomiskokemuksena nautinnollinen, jos vain osaa kytkeä aivoistaan virran pois jakson ajaksi.

Visuaaliselta toteutukseltaan Nikita on näyttelijöidensä kaltainen. Terävä ja kirkas HD-kuva on silmäkarkkia sekä lavasteiden että valittujen värien puolesta. Asepornon ystäville luvassa on jos jonkinlaista vempelettä ja salakuunteluhärpäkettä brittien 007-tyyliin. Toimintakohtauksissa ei sukupuoleen katsota, joten pitkät hiukset hulmuten saavat pahikset tuta Nikitan korkkarit ohimoillaan. Tekijät jopa tunnustavat fetissinsä miehiä pieksäviä feminiinisiä naisia kohtaan.

Lisämateriaaleissa käydään läpi sarjan taustavaikuttimet epätavallisen kattavasti. Näyttelijät koettavat syventää katsojan ymmärrystä omista hahmoistaan, mutteivät onnistu kertomaan mitään, mitä katsoja ei olisi jo itse huomannut sarjaa katsoessaan.

Nikitan ensimmäinen kausi on hyvin kerrottua agenttiviihdettä. Menoa on kaunis katsoa ja juonikoukeroita miettiessään saavat aivotkin hieman iltajumppaa. Mitenkään muuten ei ajatteluelintään kannata käyttääkään, koska se alleviivaisi liikaa sarjan uskottavuusongelmia laskien näin katsomisnautintoa merkittävästi.