Trance

Trance puhaltaa pölyt maailman vanhimmasta trillerikonseptista eli muistinmenetyksestä. Huutokauppaaja Simon saa ryöstön yhteydessä kumautuksen nuppiinsa ja unohtaa tyystin minne hän on kätkenyt arvokkaan taideteoksen. Taulua havitteleva jengi ei tietenkään ole erityisen ilahtunut tästä yllättävästä käänteestä, ja muisti täytyy saada takaisin vaikka hypnoterapian kautta.

Boyle tuntuu olevan retron jäljillä myös näyttelijävalintojensa kanssa. James McAvoy kun on Simonin roolissa aivan ilmetty nuori Evan McGregor. Suoritus on kuitenkin laadukas, ja kun leffassa ovat myös Rosario Dawson sekä Vincent Cassel, on näyttelijäpuoli hyvin hallussa.

Trance panostaa kuitenkin enemmän tarinaansa, tai ainakin yrittää. Todellisuuden tasojen kanssa kikkaileva käsikirjoitus kun on loppujen lopuksi melkoisen ohutta tavaraa, eikä siinä ole kunnianhimonsa vaatimaa kuria. Kohtaukset on järjestelty lähinnä sen mukaan, mikä on viileetä ja siistiä, eikä elokuvan esittämistä eri todellisuuksista ehdi muodostua mitään varsinaisia linjoja. Onpahan vain kohtauksia joissa asiat ovatkin yhtäkkiä kovin eri tavalla, ilman sen suurempaa läpivientiä tai jatkuvuutta. Lopussakin katsoja voi vielä suhteellisen vapaasti uskoa haluamaansa versioon tapahtumista, tai vaikka siihen, että kaikki olikin deliriumia.

En voi väittää etteikö Trance olisi tyylikäs ja viihdyttävä leffa. Näitä ominaisuuksia sillä kyllä piisaa, mutta on hieman masentavaa, että Boyle myy jännitysgenren näinkin halvalla. Jos tavoitteena on ollut luoda "eurooppalaisen rohkea", mutta muuten jenkkityylinen jännäri, on tässä onnistuttu hyvin, joskin shokkiarvoja on välillä liiankin kanssa.

Näillä eväillä Trance on mukiinmenevä hetken herkku, jolla ei kuitenkaan ole rahkeita klassikoksi. Blu-ray-lisämateriaalit vain korostavat käsikirjoituksen keveyttä koittaessaan maalailla siitä jotain suurempaa kuin se oikeasti on.