Pacific Rim

Guillermo del Toro on aina osoittanut tarkkasilmäisyyttä erilaisten genrejen suhteen, joten odotukset olivat korkealla, kun tämä kertoi seuraavaksi tekevänsä elokuvan jättiroboteista ja merestä nousevista jättihirviöistä. Onneksi näihin odotuksiin myös pääosin vastattiin.

Pacific Rimin maailmassa merenpohjassa olevasta railosta on alkanut mönkiä valtaisia monstereita, joita kutsutaan japanilaisittain kaijuiksi. Näitä vastaan on tietysti keksitty taistella jättimechoilla eli saksalaisittain jaegereilla, milläpä muullakaan. Kyseessä on siis käytännössä animemaailma, ja kun tämän hiffaa, voi elokuvaankin suhtautua oikealla asenteella.

Jaegerit eivät ole autonomisia yksikköjä, vaan niitä ohjaa (yleensä) kaksi kuskia, jotka synkronisoivat liikkeensä ja aivokuvionsa suoritusta varten. Kun jaeger-ässä Raleigh Becket (Hunnam) menettää veljensä kesken operaation, on hänen uransa ihmiskunnan puolustajana ohitse...ainakin siihen asti, että hänen on taas pakko käydä taisteluun osana viimeistä olemassaolevaa jaeger-joukkoa.

Elokuvan tarina on siis hyvin suoraviivainen ja perinteinen, joskin siihen on saatu mahtumaan myös pari viihdyttävää sivupolkuakin. Enimmäkseen se kuitenkin toimii kehyksenä, johon on istutettu komeaa jättiskaalan turpasaunaa.

Näyttelijävalinnat ovat sangen onnistuneita. Sons of Anarchystä tunnettu hieman pliisu Hunnam sopii hyvin vilpittömän, vastentahtoisen sankarin rooliin, ja aivan kuten monesti animessakin, tämä jää mielenkiintoisempien sivuhahmojen varjoon. Muissa rooleissa vaikuttavat Idris Elban ja Ron Perlmanin kaltaiset nimet. Elban suoritus tosin jää sangen vähäeleiseksi sotilaskomentajana, mutta tämä tuo rooliin omaa uskottavuuttaan.

Pacific Rimin ydin on lopulta kuitenkin jaegereiden ja kaijujen kamppailussa. Taistelut ovat tyystin huimaa katsottavaa, ja niissä on paljon vaihtelua. Hirviöt ovat mielenkiintoisen näköisiä ja paria kertaluokkaa paremmin suunniteltuja kuin esimerkiksi länsimaiset Godzilla-yritelmät. Jaegerit puolestaan ammentavat suoraan klassisesta japanilaisesta mecha-kuvastosta, ja maakohtaiset teemat toimivat niissä mainiosti. Kaikkiin jättiläisiin on upotettu kerrassaan hervoton määrä yksityiskohtia, ja Pacific Rim onkin yksi niistä leffoista, joka kannattaa kokea ehdottomasti Blu-ray-versiona. Harmi vain, että jotkut jaegerit saavat kovin rajallisesti aikaa ruudulla.

Elokuvan ilme on muutenkin upea tietokoneanimaatiosta pienoismalleihin ja lavastukseen saakka. Hahmot on monessa kohtaa vedetty sarjakuvamaisella tavalla överiksi, mutta se kuuluu olennaisena osana Guillermon valitsemaan genreen. Ohjaajan valinnat näkyvät myös valaistuksessa ja esimerkiksi aallokoissa, jotka eivät seuraa niinkään luonnon kuin estetiikan sääntöjä.

Pacific Rimiä on arvioitu laidasta laitaan, ja se onkin kinkkinen tapaus siinä, että suurin osa sen näennäisistä heikkouksista nousee del Toron tietoisista genrevalinnoista. Päähenkilö ja juoni ovat pahvisia, mutta niinhän ne mecha-tarinoissa pakkaavat olemaankin. Elokuvassa tapahtuu pösilöitä asioita, mutta niin siinä kuuluukin. Genrensä sisälläkin Pacific Rim jättää kuitenkin hieman toivomisen varaa, ja esimerkiksi käsikirjoitukseen on jäänyt terävöittämisen varaa.

Pienine heikkouksineenkin Pacific Rim kuitenkin toimittaa juuri sitä mitä se lupaakin. Se on lihaksi tullut anime, Godzilla ja Gundam 2010-luvulle, ja sellaisenaan se tarjoaa upeaa rymistelyä, jonka kehtaa joskus pyörittää uudestaankin.