Vikings

Ragnar Lothbrok on perheineen ja miehistöineen legenda Skandinaviassa, ja tämän seikkailuista on kirjoitettu suullisen perinteen pohjalta ainakin 1100-luvulta alkaen. Nyt Ragnar herää uuteen elämään History-kanavalle tuotetussa televisiosarjassa.

Vikings asettuu luontevasti modernin televisioviihteen jatkumoon. Rooma, Borgiat ja Tudorit ovat tehneet historiaan nojaavista, railakasta lihallisuutta ja väkivaltaa sisältävistä sarjoista arkipäivää. Vaikka viikingit eivät mitään leppoisia kavereita olleetkaan, on Vikings silti vähemmän verinen tai seksuaalinen tapaus kuin esimerkiksi nupit kaakossa kohkaava Spartacus.

Olin yllättynyt siitä kuinka rauhalliseen tahtiin Vikings lähtee liikkeelle. Juoni etenee, mutta käsikirjoittajat eivät ole pinonneet yllätyskäännettä toisensa päälle. Tämä kumpuaa paljolti siitä, että Vikingsin hahmot on valettu yksinkertaisemmasta muotista, eivätkä nämä ole machiavellisia mestarijuonittelijoita.

Tämä tietty suoraviivaisuus on tavallaan piristävää. Historialliset juonittelusarjat ovat mannaa, mutta Vikings on kuin raikas lasi vuoristopuron vettä, joka virkistää kummasti hienompien juomien välissä nautittuna.

Ragnaria esittää sarjassa Travis Fimmel, jota suoraan sanottuna luulin ensin Chris Hunnamiksi. Molemmilla on tiettyä poikamaista charmia, sekä taipumusta jäädä toiseksi kanssanäyttelijöilleen. Tässä tapauksessa Fimmel joutuu näyttelemään Gabriel Byrnen sekä Gustaf "Alexanderin broidi" Skarsgårdin rinnalla. Byrne ei varsinaisesti räisky omassa osassaan, mutta Skarsgård haluaa selvästi ottaa oman paikkansa areenalla ja nousta lähemmäksi True Bloodissa pornoilleen veljensä statusta.

Skarsgård esittää Vikingsissä Flokia, jonka nimi antaa jo kevyen vihjeen siitä minkälaisesta hahmosta on kyse. Floki on veneentekijä sekä mystikko, ja kuin huomattavasti pelottavampi versio Deppin Jack Sparrowista. Floki on arvaamaton, ennusmerkkien ajama veijari, joka on arkkityyppiin sopivasti salaa viisas, ja Skarsgård ryöstää tämän avulla miltei kaikki kohtaukset, joissa hän esiintyy.

Näyttelemisen taso on muutenkin keskiarvon yläpuolella. Tässä saattavat auttaa sarjan autenttiset maisemat, joista oikein henkii meren läheisyys ja metsien karu taika. Vikings on monella tapaa luonnonmukaisempi ja kevyemmällä väripaletilla pelaava sarja kuin esimerkiksi Game of Thrones, eikä tietenkään yllä samalle tasolle sen kanssa, mutta on samalla leppoisampaa katsottavaa.

Koska viikinkisarjassa yksinkertaisesti täytyy olla tappelua, riittää sitäkin myös Vikingsissä, etenkin kun Ragnar pääsee viimein sotaretkelle Englantiin. Mätke on asiaankuuluvan rumaa, mutta sillä ei mässäillä Spartacuksen tapaan. Sarjassa vilahtaa myös varmasti tarpeeksi paljasta pintaa pitämään tästä pitävien katsojien kiinnostusta yllä. Tätäkään ei olla kuitenkaan tunkemassa silmille joka käänteessä.

Kaikenkaikkiaan Vikings on mitä History-kanavalta voisi olettaakin. Se on aavistusta hienovaraisempi versio historiallisesta fiktiosta, joka ei millään osa-alueella ohita kilpailijoitaan, mutta onhan vaatimattomuuskin omanlaisensa hyve. Jos tuntuu siltä, että aistit ovat palaneet puhki Spartacuksen ja Game of Thronesin tykityksessä, on Vikings se välipala, jolla voi huuhtoa aivojaan ennen seuraavan kausipaketin korkkaamista.