Escape Plan

Sylvester Stallone on erikoinen turvallisuusasiantuntija Ray Breslin, joka murtautuu työkseen ulos maksimiturvallisista vankiloista myydäkseen sitten pakonsa salaisuudet vankilaviranomaisille. Tämä joutuu kuitenkin pahan eteen päätyessään oikeasti lukkojen taakse paikkaan, joka on rakennettu hänen omien oppiensa mukaan. Onneksi samassa linnassa lusii myös Arnold Schwarzeneggerin tulkitsema Emil Rottmayer, joka vaikuttaa kovinkin kiinnostuneelta kaveeraamaan uuden naaman kanssa.

On komeaa kun klassikkonäyttelijät tekevät yhteisiä projekteja, vaikka vielä myöhemmillä vuosillaankin. Joskus näistä kuitenkin haiskahtaa kaipuu leveämmille eläkevuosille sen jälkeen kun erinäiset oikeudenkäynnit ja elatusmaksut ovat kaventaneet säästöjä ikävällä tavalla. Tämän vuoksi Escape Planin nimeksi olisikin sopinut paremmin Retirement Plan.

Vankilapakoelokuvat kiinnostavat monesti pelaajia, koska niissä luodaan ja toteutetaan erikoisia, usein teknisiä suunnitelmia ankarissa olosuhteissa. Tavallaan tämä genre on hyvin läheistä sukua ns. heist-elokuville, joissa paon sijasta "autetaan pakoon" arvo-omaisuutta.

Joka tapauksessa, molemmat näistä jännärin alagenreistä nojaavat paljolti käsikirjoituksen nokkeluuteen, jota voisi tässä tapauksessa sanoa vähintäänkin heppoiseksi. Escape Planin suunnitelmat ja käänteet eivät pääse edes uskottavuuden rajoille, vaan leijuvat jossain ulommissa sfääreissä. Kyllähän useimpien Hollywood-elokuvien heikot kohdat saa kaivettua esille, kun vähän vain viitsii, mutta tässä tapauksessa ne tarjotaan katsojalle lautasella, joka sitten lyödään päin tämän naamaa ja hierotaan sitä vasten hitaasti niin että kastikkeet valuvat rinnuksille.

Heikkoa kikkailua ja epämääräistä tarinaa säestetään sangen rutiininomaisilla näyttelijänsuorituksilla. Stallone on tainnut unohtaa sen kaiken mitä hän vielä Coplandin aikaan osasi, tai sitten häntä ei tässä kiinnostanut toimittaa mitään rutiinisuoritusta mielenkiintoisempaa. Arska sentään saa yhden hyvän kohtauksen, jossa hän esittää pitkän ja sekavan monologin saksaksi. Muista näyttelijöistä sanottakoon, että mukana on 50 Cent.

Escape Planissa ei ole tunnelmaa juuri minkään vertaa. Erityissupervankilan turvallisuus ja yleinen valvonta ovat loppupeleissä niin löysiä, että päähahmot voivat toteuttaa omia suunnitelmiaan laiskasti ja varomattomasti ilman että sarjakuvamaisen sadistinen vankilanjohtaja huomaa mitään. Lisäksi, millaisessa supervankilassa vankien annetaan olla rynnäkkökiväärein aseistautuneiden vartijoiden kanssa ahtaissa tiloissa, joissa vangit ovat jatkuvassa ylivoima-asemassa? Tässä kohtaa ei enää tarvita mitään neroa pakenemaan maisemista.

Jos tällä elokuvalla on mitään meriittiä, on se Yhdysvaltojen salaisten ja vähemmän salaisten vankiloiden kritisoinnissa. Tämäkin jää silti kepeäksi sivujuonteeksi, varmastikin siksi etteivät tiukan republikaaniset toimintavanhukset tykkäisi huonoa.

Loppupeleissä Escape Plania ei voi suositella edes Stallonen ja Arskan pitkäaikaisille ystäville, joihin kuulun itsekin. On ankeaa katsella, kun kasarisuosikit tavoittelevat pohjakosketusta uudella vuosituhannella.