The Hunger Games: Catching Fire

Katniss (Jennifer Lawrence) ja Peeta (Josh Hutcherson) ovat palanneet kotialueelleen voittajina edellisestä nälkäpelistä. Voittajia ei kuitenkaan hymyilytä, sillä edessä on pakotettu pr-kiertue paheksutun Panemin diktatuurin ylistämisen nimissä, joka tarkoittaa myös voittajien kulissiromanssin ylläpitämistä. Perheensä hyvinvoinnin takaamiseksi Katniss suostuu mukaan showhun mutta sorron alla oleva kansa nostaa vastahakoisen sankarittaren vastarinnan symboliksi. Tämä saa Panemin presidentin tarttumaan pikaisesti yllättäviin keinoihin Katnissin sekä kapinan kukistamiseksi.

Turhaan teinielokuvana pidetty Catching Fire yllättää vakavalla otteella ja kantaaottavalla asenteellaan. Käsikirjoitus on erittäin huoliteltu ja sisältää nokkelan sanailun välissä paljon asiaa. Jatko-osan tarina tuntuukin luontevalta ja loogiselta jatkumolta ensimmäisen elokuvan tapahtumien jälkeen. Jo ensimmäisessä osassa käytetty rohkea veto pitää elokuvan pääpainon toiminnan sijaan hahmokehityksessä ja juonikuvioissa toistuu entistä onnistuneemmin. Hahmojen mietteiden ja moraalisen ajatusmaailman rakentelu on erittäin herkullista seurattavaa, jota vahvistetaan hyvin lopun näyttävällä toimintarymistelyllä.

Siitäkin huolimatta, että Catching Fireä pidetään kevyemmän linjan elokuvana, Jennifer Lawrence osoittaa ehdokkuuksin ja pystein palkittua näyttelyosaamistaan täydestä sydämestä. Hahmonsa Katnissin tunnetilojen kirjo välittyy ruudulle luonnollisesti, uskottavasti ja paikoittain myös kohtauksesta riippuen hauskasti. Kemiat Josh Hutchersonin kanssa kuvastavat hämmentyneiden nuorten ajatusmaailmaa ja hienosti käännetyt sukupuoliroolit antavat hahmoille piristävää raikkautta. Myös muut näyttelijät tekevät hienoa työtä luoden pohjaa yhtenäisen elokuvamaailman eteen. Harmillisesti mukaan on kirjoitettu myös muutama liian ärsyttävän ylilyöty hahmo hajottamaan muuten niin luonnollisen oloista kokonaisuutta.

Elokuvan synkkä tulevaisuudenkuva on toteutettu hienosti. Efektit ovat kaikin puolin uskottavia ja tukevat sujuvasti tarinaa. Tyylikäs, luonnollisen oloinen visuaalinen ilme täydentyy tunnelmallisen ja kauniin musiikin säestämänä ja lopputulos on näyttävän silmäkarkin lisäksi paikoittain jopa koskettavaa katsottavaa.

Mallikkaasti tehdyn ensimmäisen osan jälkeen tekijät eivät ole jääneet vain nauttimaan suosiostaan vaan panostus jatko-osaan on kasvanut ja laatua on saatu nostettua entisestään. Upeasti rakennettu Catching Fire tarjoilee laadukasta draamaa sekä viihdyttävää ja näyttävää toimintaa, eikä ammattimainen ote lipsu hetkeksikään. Tyylikäs kokonaisuus on kruunattu elokuvalevyllä olevien perinteisten ekstrojen, kuten poistettujen kohtausten lisäksi kokonaan toisella levyllä, joka pursuaa dokumentteja elokuvan teosta. Yli kaksi ja puoli tuntia kestävät lisämateriaalit tyydyttävät kovemmankin fanin vaatimukset mielenkiintoisella nippelitietoudella siitä kuinka hieno elokuva syntyy.