The Tower

Kuinka lintukodossa me suomalaiset elämmekään. Ei ole pyörremyrskyjä, ei tulvia, ei tsunameja eikä maanjäristyksiä. Suomen luonto on pirullisia takatalvia lukuun ottamatta päällisin puolin varsin leppoisa. Eteläkorealaisessa The Tower -elokuvassa ei keskiössä kuitenkaan ole mikään varsinainen luonnonkatastrofi, vaan elementeistä se helvetillisin - tuli.

The Towerin juoni pyörii Seoulin kaupungissa sijaitsevan kuvitteellisen Tower Sky -nimisen tornin ympärillä. Valtava 120-kerroksinen kaksoistorni herättää menneitä muistikuvia Yhdysvaltojen World Trade Centeristä, eikä sen kohtalokaan muuta asiaa. Tornin upeista puitteista huolimatta turvajärjestelmissä huomataan vikoja, sillä sprinklerit ovat jäässä, eikä niistä tule vettä. Tower Sky'ssa kuitenkin valmistaudutaan niin innolla jättimäisiin joulupäivin juhliin, ettei tornin arkkitehtuaalisiin ongelmiin suostuta enää kiinnittämään huomiota. Menon ollessa ylimmillään ja juhlakansan nauttiessa spektaakkelimaisesta valoshow'sta rakennuksen huipulla pahin mahdollinen tapahtuu. Myrskyisä joulusää heittää helikopterin ikkunasta sisään, ja palava polttoaine sytyttää tornin tuleen kuin joulukynttilän. Kilpajuoksu raivoavaa tulta vastaan alkaa, eivätkä kaikki selviä ehjin nahoin alas ja ulos turvaan.

The Tower on korealainen elokuva, ja se näkyy. Koko näyttelijäkaarti haastelee koreaksi, ja tiimin ainoa keskeinen jenkkiläinen on efektinikkari Jeffrey Jasper. Jasper vastaa elokuvan visuaalisista tehosteista ja on entuudestaan tuttu Inceptionin, Iron Manin ja Yön ritarin kaltaisista megaelokuvista. Ei siis tule yllätyksenä, että tulen riehumisen ja yleisen tuhon seuraaminen on yksi elokuvan parhaista anneista.

The Towerin tunnelma poikkeaa tyypillisten amerikkalaisten katastrofielokuvien vastaavista melkoisesti. Ennen kuin tuli päästetään kunnolla irti, tutustutaan hyvän tovin ajan elokuvan pää- ja sivuhenkilöihin. Pääosassa nähdään eteläkorealainen Kim Sang-kyung, joka esittää Lee Dae-ho'ta: rasittavasti kiljuvan pikkutytön yksinhuoltajaisää. Dae-ho on salaa ihastunut Seo Yoon-heehin, jota puolestaan esittää Son Ye-jin. Mukaan mahtuu myös liuta muita hahmoja, joista jokaiselle pedataan omaa persoonallisuutta jo elokuvan alkumetreillä. Omituisesti osa porukasta on selkeitä huumorihahmoja, mikä luo erikoisen vivahteen ympärillä vallitsevan kaaoksen keskelle. On toisaalta hyvä, ettei elokuva ole tylsällä tavalla liian vakava, mutta toisaalta tämä vie terävimmän kärjen tarinan muuten varsin shokeeraavilta traagisilta kuolemilta.

The Tower on katselukokemuksena ristiriitainen. Loisteliaista tehosteista, hyvistä näyttelijäsuorituksista ja hienosta leikkauksesta huolimatta käsikirjoituspuolella jotain jää uupumaan. Elokuvassa luotetaan liikaa huumoriin, vaikka aihe itsessään on kirjaimellisesti haudanvakava. Tarpeeksi munakkaalla käsikirjoituksella tämä leffa olisi voinut syttyä todellisiin ilmiliekkeihin, mutta nyt käteen jää tyydyttävä joskin potentiaaliinsa nähden pliisu pieni nuotio.