Don Jon

Kavereiden kanssa dokaamassa kulmien kuumimmassa menomestassa. Taustalla soivat listahitit ja tanssilattia on täynnä pumpattuja kundeja ja seksikkäitä tsiksejä. Illan tavoitteena on tietenkin löytää mielekästä yöseuraa. Kuulostaako kuvio tutulta? Tätä elämä on monille suomalaisille itseään etsiville nuorille aikuisille, ja sitä se on myös Don Juanista inspiraationsa vetävän elokuvan nimikkohahmolle.

Jon Martello (Joseph Gordon-Levitt) on itseriittoinen nuorimies, jolle imago on kaikki kaikessa. Täydellisessä asunnossa kelpaa punkata, makea kärry toimii peniksen jatkeena, hiuksissa on kilo geeliä ja kroppa on treenattu kivenkovaksi. Viikonloppuisin Jon käy baarissa ja arvostelee frendiensä kanssa pimuja yhdestä kymmeneen -asteikolla. Mieluisien misujen kanssa Jon ottaa merkitsevän katsekontaktin, ja illan lopuksi sitä ollaankin petipuuhissa rynkyttämässä. Harmittavasti fyysinen tyydytys ei koskaan kuitenkaan onnistu pitämään mieltä kylläisenä, vaan jäljellä jää tyhjä, merkityksetön olo. Kun baaripoka jo vetelee hirsiä, hiippailee Jon tietokoneelleen. Macin kuuluisa käynnistymisääni kajahtaa ilmoille, ja kohta ruudulla seikkailee striimattuja alastomia mimmejä. Ja näitä pornopätkistä leikeltyjä naisia sitten näkyy ihan elokuvassakin, eli ei kannata ihan taaperoiden kanssa katsella!

Don Jon on Joseph Gordon-Levittin ensimmäinen kokopitkä ohjaustyö. Alkujaan Gordon-Levitt tuli suomalaisille tunnetuksi Kolmas kivi auringosta -sarjan vekkulina poikana Tommy Solomonina. Viime aikoina tätä nyt jo 33-vuotiasta miestä on nähty näyttelemässä muun muassa Inceptionissa sekä Yön ritarin paluussa. Don Jonin myös käsikirjoittanut näyttelijä tekee tällä kertaa kenties elämänsä roolin hahmona, josta on alussa hyvin helppo olla pitämättä. Italianamerikkalainen aksentti lisää entisestään uskottavuutta Jonin omahyväiseen asenteeseen. Elokuvan huumori ammentaakin loistavasti pääasiassa hahmojen tiukoista luonteista ja henkilökemioista sekä pinnallisen elämäntavan inhorealistisesta esityksestä.

Naistenmieselokuvan naispääosa jakautuu yhtäläisesti sekä 29-vuotiaalle seksisymboli Scarlett Johanssonille että hyvin säilyneelle 53-vuotiaalle Julianne Moorelle. Scarlettin esittämä Barbara Sugarman on romanttisista elokuvista pitävä, unelmien prinssistä haaveileva tytönheitukka, joka on tottunut saamaan haluamansa. Samalla Barbara on ensimmäinen nainen, joka todella onnistuu haastamaan modernin Don Juanin parantamaan tapojaan. Vaan onko vuosia kestäneen pornoaddiktion katkaiseminen sittenkään niin helppoa? Jokainen elokuvan näyttelijöistä säväyttää, ja jopa juoni pitää otteessaan alusta loppuun. Useimmista komediaelokuvista poiketen Don Jon tarjoaa lisäksi niin yllätyksiä kuin ajattelemisen aihettakin.

Don Jon on tunnelmaltaan hyvin tiivis paketti, joka pyörii varsin pienen ja intiimin piirin ympärillä. Elokuvasta onkin vaikea kertoa ilman, että erehtyisi lipsauttamaan jotakin olennaista mestarillisesta juonesta. Arvosanan antaminen yhdestä kymmeneen -asteikolla on huomattavasti hankalampaa kuin mitä se on Jon Martellolla ja hänen kamuillaan. Mikäli elokuvan aihe ei kuulosta sinusta aivan hölmöltä, on Don Jonilla joka tapauksessa hyvät mahdollisuudet jättää hykertelemään ihastuksesta. Rajatun kohdeyleisön vuoksi tyydyn antamaan elokuvalle vahvan ysin ja suosittelemaan sitä vilpittömästi: tee itsellesi palvelus ja vuokraa tämä elokuva!