You're Next

You're Next kertoo syrjäisessä kartanossa pidetyistä perhejuhlista, jotka saavat perustavanlaatuisen ikävän käänteen, kun yksi tai useampi murhamies ottaa juhlijat kohteekseen. Jalkajouset räpsyvät ja viidakkoveitset viuhuvat verilöylyn tuoksinassa.

Splatter-leffoja on karkeasti sanottuna kahdenlaisia. Yhdessä sortissa tiedetään alusta asti tappajan motiivi, joka yleensä kerrotaan jonkinlaisen urbaanilegendan muodossa. Toisessa taas tappaja on täysi mysteeri, ja syyt tämän hurmeleikeille paljastuvat vasta elokuvan loppupuolella.

You're Next kuuluu näistä jälkimmäiseen tyyppiin, mutta sen käsikirjoittaja ei ole tätä ymmärtänyt. Mysteerisplatterissa katsojan jännitystä täytyy pitää jatkuvasti yllä, tai tätä ainakin tulisi viihdyttää groteskin huumorin avulla. Ensimmäisessä Nightmare on Elm Street -elokuvassa yliluonnollisen kynsimiehen motiivit ovat pitkään arvoituksellisia, mutta meno on niin visuaalisesti pöyristyttävää ja tahditus onnistunutta, ettei vastauksia edes muista kaivata.

Ikävä kyllä You're Next ei ole mikään Elm Street. Pääosassa on joukko tympeitä ihmisiä, joista suurimman osan näkisi itse asiassa mieluusti jalkajousen tähtäimen lävitse, ja lopuille toivoisi huomattavasti hitaampaa ja kivuliaampaa kuolemaa. Porukka on suoraan sanottuna sietämätöntä, eikä näiden puolesta voi jännätä hetkeäkään. Näiden luonnevikainen melttoaminen ja hammastenkiristely saa katsojan enemmänkin kannustamaan murhamiehiä, joka ei ilmeisesti ole ollut ohjaajan tarkoitus.

Myönnettäköön, että verileikeissä on pari aivan luovaakin kohtaa, mutta todella vängäksi leffa käy vasta tehtyään suuret paljastuksensa. Tätä joudutaan silti vartomaan liki tunnin ajan, jossa vaiheessa yleisö on jo ehtinyt menettää mielenkiintonsa aiheeseen. Kyllä, käänne on itsessään ihan tyydyttävä, mutta sen ottaa vastaan samalla innolla kuin pihvin, joka toimitetaan pyötään kylmänä kahden tunnin odottamisen jälkeen. Käännekohta myös muuttaa koko elokuvan genren vakavalla naamalla tehdystä verisestä trilleristä hölmöksi mustaksi komediaksi.

Puolivillaista käsikirjoitusta ei siis olla ajateltu loppuun saakka, ja mahtuupa siihen myös ilmeisiä loogisia aukkojakin. Näyttelijäntyö elokuvassa on sentään pääosin kohtuullista, ja osa veriefekteistä äärimmäisen brutaalin näköisiä. Pätevän pinnan alla on kuitenkin melkoista tuubaa, ja rainan voisi kenties kuvitella katselevansa joskus televisiosta, mutta se on parempi jättää vuokraamon hyllyyn.