Byzantium

Byzantium kertoo kahdesta vampyyristä, jotka elävät epäelämäänsä Britanniassa, kumpainenkin omalla tyylillään. Parissa sadassa vuodessa ehtii kuitenkin kertyä jos jonkinmoista historiaa, jonka kanssa joutuu pakostakin jossakin vaiheessa kamppailemaan.

Ohjaaja Neil Jordan on pureutunut vampyyreihin aiemminkin, nimittäin vuonna 1994 Interview with the Vampiren merkeissä. Jordanin onnistuneempia elokuvia ovat kuitenkin ne, jotka hän on myös itse käsikirjoittanut. Byzantium ei kuulu tähän kastiin, vaikkei huono olekaan.

Elokuva menee suurimmaksi osaksi perinteisestä draamasta, jossa kaksi naista koittaa selvitä ilman vakituista työtä tai asuinpaikkaa. Tätä rytmitetään enemmän vampyyrigenrestä tutuilla verisillä kohtauksilla sekä menneisyyteen sijoittuvilla pätkillä, joiden kautta valotetaan mistä todella on kysymys.

Byzantiumin kaksi aikatasoa toimivat suurimmaksi osaksi yhteen oikein mukavasti, mutta elokuvan kolmas näytös pamauttaa turvakaaren lävitse ja kielekkeeltä alas, kun mukaan tuodaan fantsuleffoista kotoisin oleva proppi ja aletaan muutenkin kosiskella toimintaelokuvien maneereja.

Tämä on oikeastaan Byzantiumin ainoa suuri kauneusvirhe. Jos se olisi malttanut pitäytyä nestemäisesti soljuvassa tarinankerronnassaan ja symboliikassaan loppuun saakka, voisi kyseessä olla merkittävä lisäys Jordanin ansioluetteloon. Nykyiselläänkin siinä voi nauttia ohjaajan kyvystä luoda tiivistä tunnelmaa ja halluisia kokemuksia, ainakin siihen asti, että homma lurahtaa hieman banaalin puolelle.

Itse pidin erityisesti siitä, kuinka Byzantium hyödyntää vain brittiläisistä rantalomakohteista löytyvää ainutlaatuisen ankeaa tunnelmaa. Vampyyrejä voisi tuskin sijoittaa yhtään kauemmaksi goottilaisista tai muuten synkeän juhlavista puitteista, joka antaa elokuvalle tyystin oman fiiliksensä.

Elokuvan näyttelijät tekevät pääosin oikein kiitettäviä suorituksia, ja etenkin nuoremman vampyyrin ja paikallisen nuorukaisen romanssi on kaikessa kömpelyydessään erittäin elämänmakuista seurattavaa ilman perinteisen vampyyriromantiikan häivääkään. Se ei kuitenkaan myöskään hylkää genrelle olennaisia kysymyksiä tai ongelmia.

Byzantium on suositeltavaa katseltavaa kaikille niille, jotka janoavat hieman erilaista ja useimpia kliseitä välttävää modernia vampyyritarinaa, jossa paino on verenjuonnin sijasta uskottavissa henkilöhahmoissa. Elokuvalla olisi ollut vahvaa potentiaalia kahdeksikkoon, mutta sen huipennus painaan arvosanan seiskaan.