Suomi
Gamereactor
elokuva-arviot
Percy Jackson: Hirviöidenmeri

Percy Jackson: Hirviöidenmeri

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto

Elämme fantasiaelokuvien ja scifin luvattua aikaa. Ennen eeppiset taistelukohtaukset vaativat kymmenien näyttelijöiden maskeeratun ja puvustetun joukon, mutta nykyään tietokone tekee sen, mitä tekijätiimi ei jaksa. Ensimmäisten Star Wars -elokuvien aikaan 1970-luvulla koko omituisten otusten kerho piti käsin puvustaa, mutta nyt lähes neljäkymmentä vuotta myöhemmin homma hoituu CG-animaatiolla. Itse kaipaan takaisin aikaan, jolloin näyttelijät eivät teeskennelleet ottavansa katsekontaktia vihreän kankaan kanssa.

HQ

Percy Jackson: Hirviöidenmeri pohjautuu Rick Riordanin samannimiseen kirjaan, joka on osa pidempää, 2000-luvulla kirjoitettujen opusten sarjaa. Samalla Hirviöidenmeri on myös jatko-osa 2010-vuonna alkaneeseen elokuvien sarjaan, jonka ensimmäisen osan tosin ohjasi Thor Freudenthalin sijasta Chris Columbus. Monimutkaistako? Sarjan ensimmäistä elokuvaa Salamavarasta kritisoitiin muun muassa epäuskollisuudesta kirjoja kohtaan, ja samaa on sanottu myös tämänkertaisesta painoksesta. Itse en ole lukenut kirjoista kumpaakaan enkä tunne myöskään aiempaa elokuvaa, joten kosketukseni Percyn edesottamuksiin on sangen neitseellinen.

Hirviöidenmeri on tuiki tyypillinen nuortenelokuva. Menestyneen Twilight-saagan tapaan näyttelijät ovat teinejä, kuten on kohdeyleisökin. Nimetön tähtikaarti koostuu neljästä päähenkilöstä, joista jokainen on toinen toistaan tylsempi tapaus. Nimikkohahmo Percy on Poseidonin poika ja perinteisen persoonaton maitonaama, jonka ammoinen profetia (kyllä, "prophecy~!") on määrännyt tekemään suuria urotekoja. Brandon T. Jackson esittää Percyn parasta kaveria Groveria, joka joutuu sadistisen kykloopin kidnappaamaksi, mutta ei silti menetä huumorintajuaan. Ja jotta tytöilläkin olisi joku, johon samaistua, on elokuvassa mukana Alexandra Daddarion esittämä pistäväkatseinen Annabeth, jolla on sympatiseerattavia traumoja.

Mielenkiintoisimmaksi hahmoksi nousee kuitenkin Douglas Smithin esittämä kyklooppi Tyson. Yksisilmäinen ihme on elokuvan kiusattu ja hyväsydäminen hölmö, joka repii kohdeyleisöstään taattuja aww-huudahduksia kuin kompuroiva pörröinen panda konsanaan. Vaikka teinijoukko omaan silmääni näyttää aika tylsältä, löytyi lähipiiristäni teinityttö, joka häpeilemättä myönsi Percyn ulkonäön söpöyden.

Kreikan mytologiasta vaikutteita ottava tarina on tylsyydessään nipin napin riittävä oikeutus ruudulla tapahtuvalle toiminnalle. Toimintakohtausten välillä heitetään kuivia teinivitsejä, jotka kääntävät suupielet ennemmin alas- kuin ylöspäin. Elokuvan ehkä suurin synti ovatkin hengenvaarallisissa ahdinkotilanteissa väkisin väännetyt läpät, jotka latistavat tunnelman tasaiseksi mössöksi, josta puuttuu kaikki huiput. Eeppisen vuoristoradan sijasta Percy Jacksonin kyydissä tuntuu kuin kuppikarusellissa köröttelisi tai puuroa keittelisi.

Tämä on mainos:

Percy Jackson: Hirviöidenmeri on lähempänä lätäkköä kuin merta - sen verran pintapuoleiseksi koko seikkailu jää. Jokseenkin monipuolinen visuaalinen antikaan ei elokuvaa pelasta. Percy ystävineen kohtaa matkallaan monenmoista kulkijaa: lentäviä takseja, jättimäisiä merihevosia, mekaanisia härkiä, zombeja ja muita petoja. Visuaalisuuden pilaa graafisen jälkikäsittelyn huima määrä, mikä lisää muutenkin tyypillisen fantasiarämistelyn pinnallisuutta entisestään. Vuonna 2014 jatkuva efektitulitus ei jaksa enää innostaa, vaan lopputulos on muovinen ja ällöttävän kiiltokuvamainen.

Percy Jackson: Hirviöidenmeri
03 Gamereactor Suomi
3 / 10
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä