Grudge Match

Sylvester Stallone on viime aikoina kunnostautunut elokuvilla, joissa tavalla ja toisella käytetään menneiden vuosien näyttöjä tuomaan uudelle rainalle ylimääräistä nostetta. Komedialliseksi draamaksi kirjoitettu Grudge Match edustaa juuri tätä linjaa.

30 vuotta sitten kahden kovan nyrkkeilijän oli määrä otella, mutta näistä se kovasti Rockya muistuttava Henry Sharp (Stallone) päätti lopulta kieltäytyä kunniasta. Ilman matsia jäänyt se kovasti Jake La Mottaa muistuttava Billy McDonnen (Robert De Niro) on ollut raivoissaan kaikki nämä vuodet. Uusintamahdollisuudesta kuultuaan hän on valmis tekemään kaikkensa saadakseen Sharpin nousemaan kehään vielä kerran. Juttuun liittyy tietenkin nuoruuden kilpailu naisen suosiosta, avioton lapsi ja tilintekoa ikääntymisen kanssa.

Henkilöhahmot ovat kiinnostava sekoitus näyttelijää itseään, hänen tunnettua vanhaa hahmoaan sekä tätä uuden elokuvan henkilöä. Toisin sanoen Grudge Matchin Henry Sharp on itsensä lisäksi myös Rocky ja Sylvester Stallone. Vastaavasti elokuvan Billy McDonnen on itsensä lisäksi myös Kuin raivo härkä -rainan Jake La Motta ja Robert De Niro. Näin rakennetuista mosaiikkihahmoista saadaan yllättävän paljon irti ilman kokonaisuuden leviämistä Jokisen eväiden lailla sillisalaatiksi.

Sivuhenkilöt on nekin varsin pitkälle kehitetty. Edelleen varsin kuuma mimmi Kim Basinger esittää miesten välirikon aiheuttanutta Sallya, ja hänen syrjähypystään syntynyttä aikuista lasta tulkitsee The Walking Deadissa kunnostautunut Jon Bernthal. Katsojana kolmiodraama tuntui aluksi halvalta, mutta elokuvan kuluessa ratkaisua oppi ymmärtämään. Mikä muu draamallinen käänne kykenisi muuttamaan veriveljet verivihollisiksi vuosikymmenten ajaksi? Kilpailu yhden ja saman naisen suosiosta on siksi luonnollinen ja helposti ymmärrettävissä oleva peliliike käsikirjoittajilta.

Viimeisenä sivuhenkilönä on mainittava rainan ehdoton ilopilleri. Lyhyt ja ytimekäs musta mies Kevin Hart esittää moottoriturpaista promoottoria, joka tekee kaikkensa saadakseen kilpakumppanit nousemaan kehään vielä kerran. Suulaan hepun motivaattorina toimii yksinkertaisesti raha, mutta onneksi nyrkkeilyelokuville perinteinen kieroileva asenne puuttuu kokonaan.

Kerronta sinänsä etenee ennalta arvattavin elkein eikä ajatus kahden kehäraakin uusintamatsista ole mitenkään monimutkainen. Grudge Matchin idea on kuitenkin ihmissuhteiden kehityksessä eikä niinkään nyrkkeilyssä. Lopuksi tietenkin kadutaan menneisyyden virheitä luoden nykyhetkeen mahdollisimman onnellinen loppu. Tässä jos missä haistan ikääntyvillä tekijöillä halukkuutta tehdä jonkinlaista tiliä eletyn elämän kanssa.

Lisämateriaaleina on kourallinen poistettuja kohtauksia ohjaajan kommenteilla höystettynä. Leikkaamon lattialle jääneet pätkät ovat kiva tietää -osastoa, joiden mukaan ottaminen olisi turhaan rikkonut elokuvan rytmitystä. Ekstratkin alleviivaavat näin sitä, miten hyvin tekijät ovat elokuvan kokonaisuuden miettineet.

Grudge Match on hyväntahtoinen komediallinen draama kahdesta ikääntyvästä nyrkkeilijästä, jotka kilpailu naisen suosiosta on aikoinaan erottanut. Lopputulos on elokuvan keinoin todella hyvin mietitty ja kerrottu teos. Ylimääräinen tietämys Stallonen ja De Niron uran varhaisemmista vaiheista auttaa ymmärtämään joitakin komediallisia elementtejä.