Suomi
Gamereactor
elokuva-arviot
House of Cards, 2. kausi

House of Cards, 2. kausi

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto

Beau Willimonin House of Cards osoitti jo ensimmäisellä kaudellaan, että on täysin mahdollista tehdä onnistunut jenkkiversio eurooppalaisesta alkuteoksesta. Alunperin Britanniaan sijoittunut tarina amerikkalaistui menettämättä silti paljoa terästään. Kevin Spacey on toki miellyttävämpi (eikä niin demoninen) kuin alkuperäisen sarjan Ian Richardson, mutta pinnan alla kytevä kierous säilyi yhä voimakkaana.

HQ

Sarjan toinen kausi alkaa suoraan siitä mihin edellinen jäi. Uusia katsojia ei tarvitse kalastella mukaan loputtomilla toistoilla, koska Netflixissä kaudet eivät voi jäädä välistä, etenkään silloin kun sarja on sisältöpalvelun oma. Näin vanhat katsojat pääsevät suoraan takaisin meininkeihin.

Ja meiningeissähän piisaa. Toinen kausi ei paljoa hidastele, vaan heittää heti alkajaisiksi rankkaa settiä ruudulle. Muutenkin kyseessä on aiempaa synkempi kokonaisuus, joskin siihen on omaksuttu samalla tietynlaista hirsipuuhuumoria, jolla vaikutelmaa kevennetään. Aivan hömpäksi hommaa ei silti vedetä.

Käsikirjoitus svengaa aiempaa paremmin. Tässä tekisin vertauksen pelimaailmaan, ja eroon Fallout 3:n ja Fallout: New Vegasin välillä. House of Cardsin ensimmäinen kausi oli vielä kiinni alkuteoksessa ja sen asettamassa esimerkissä, kun taas toisessa ollaan vapauduttu yleisön odotuksista ja tehty vahvasti omaa juttua. Tuntuma on modernimpi ja monipuolisempi, ja pisteitä tulee etenkin Kiinaa rohkeasti käsittelevästä juonikuviosta.

Dialogi on edelleen herkullista ja se toimitetaan osaavien näyttelijöiden toimesta. Kevin Spacey jatkaa tietenkin sarjan vetonaulana, mutta Robin Wright saa nyt loistaa entistäkin enemmän Claire Underwoodin noustessa näkyvämpään asemaan. Uutena kasvona mukana oleva Molly Parker (Deadwoodin Alma Garret) ottaa myös ruudun haltuunsa ja tuo sarjaan uusia sävyjä.

Tämä on mainos:

House of Cardsin toinen kausi kärsii lähinnä siitä, että Frank Underwood on kenties liiankin voittamaton päähenkilö. Toki tätä haastetaan, mutta Frankilla tuntuu aina olevan takataskussaan jotain, millä tilanne lopulta ratkaistaan. On aivan kuin Underwood olisi koko Washingtonin ainoa vallanhimoinen urasukkula, joka viitsii vähän tutkia haastajiensa heikkouksia.

Toisaalta lähes kaikkivoipaisen hahmon seuraamisessa voi olla omat ilonsa, etenkin jos katsoja on valmis menemään mukaan tällaisiin synkkiin valtafantasioihin. Tällöin tästäkin muodostuu makuasia.

House of Cards voi ainakin tässä tapauksessa olla parhaimmillaan suoraan Netflixistä nautittuna, koska sen Blu-ray-pakkauksessa ei olla ajateltu ainakaan kuluttajan hyvää. Paketti on kieltämättä kompakti ja miellyttää silmää, mutta levyjen saaminen sen sisältä on kirjaimellisesti kuin hampaita vetäisi. Tämä pistää vihaksi etenkin kun kaikki (kieltämättä mielenkiintoiset) ekstrat on levitetty tasaisesti eri levyille.

Muuten House of Cards on täyttä riemua. Sellaista synkkää riemua, jossa ei oikein tiedä pitäisikö päähenkilöä hurrata vai buuata. Joka tapauksessa tämä on televisiota siitä parhaasta päästä.

Tämä on mainos:
House of Cards, 2. kausi
09 Gamereactor Suomi
9 / 10
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä