Revolution, 1. kausi

Jokin maailmanjärjestyksen päälaelleen kääntävä tapahtuma ja varsinkin sen jälkeinen elämä tuntuu kiehtovan viihteen tekijöitä tällä hetkellä. Tyypillisesti nämä post-apokalyptiset kuvaukset ovat innoittuneet ydintuhosta tai maapallon yli pyyhkäisevästä tautiepidemiasta. Revolutionin ensimmäinen kausi katkaisee sähköt koko planeetalta ja ajaa siten kaiken uusiin puihin.

Pääosin tarina seurailee Yhdysvaltojen tilannetta 15 vuotta virran katkeamisen jälkeen. Kauden suuri tarinakaari keskittyy pienen ihmisjoukon ponnisteluihin sähkönjakelun palauttamiseksi. Henkilökohtaisesti koen sarjan lähtökohdan epäuskottavaksi. Ilman sähköä maailma toki taantuisi jonnekin 1800-luvun alkuun, mutta eihän sellainen vielä koko maailmaa romahduta? Valtakuntia oli olemassa tuhansia vuosia ennen sähkön keksimistä, joten miksi ne yhtäkkiä 15 vuoden aikana itsensä tuhoaisivat?

Aluksi oletin Revolutionin keskittyvän etupäässä erilaisiin ihmiskohtaloihin uudessa maailmanjärjestyksessä. Kerronnan pääpaino onkin yllättäen sotatoimissa, poliittisessa vehkeilyssä ja erinäisissä selkään puukotuksissa takinkääntöjä unohtamatta. Toimintaa riittää yllin kyllin, mutta kahinoiden lopputulokset eivät ole usein kovin loogisia. Geneerisiä miehiä lakoaa verisinä myttyinä pitkin tannerta kymmenittäin juonen kannalta keskeisen henkilöhahmon selvitessä pelkillä roiskeilla. Tällainen säännönmukaisuus tuhoaa yllätyksellisyyden. Kuin ihmeen kaupalla selvinneille hahmoille on poikkeuksetta luvassa lisää ruutuaikaa välittömässä lähitulevaisuudessa.

Kauden toinen erityispiirre on runsas vangeiksi jäävien avainhahmojen määrä ja heidän kiduttamisensa. Jokainen näistä kokee saman pahoinpitelyn tuoliin sidottuna, eikä visuaalisessa esitystavassa säästellä katsojaakaan. Ennalta-arvattavuuden lisäksi tällainen on epäuskottavaa, ja pystyn jopa itse keksimään kourallisen tehokkaampia kuulustelukeinoja. Toisaalta aika ei ehkä ole kypsä siihen, että TV-sarjassa näytettäisiin amerikkalaisten itsensä käyttämiä keinoja esimerkiksi Irakin sodasta.

Yhden jakson aikana päätarina etenee hieman, ja leijonanosa ruutuajasta kuluu jonkun valitun henkilön historian kertomiseen. Keinoina käytetään takautumia ja tilanteeseen jollain tavalla linkittyvää dialogia. Ratkaisu on kautta TV-historian paljon käytetty ja toimivaksi havaittu. Revolutionissa keinoa hyödynnetään hyvin johdonmukaisesti, mikä aiheuttaa selvää kaavamaisuutta. Sarja pyrkii muuten niin vahvasti aina yllättämään katsojansa, joten kaikenlainen ennalta-arvattavuus ampuu sitä itseään jalkaan.

Sarjan henkilöt tuntuvat olevan kaikki enemmän tai vähemmän puusilmäisesti ja fanaattisesti yhteen asiaan takertuvia takinkääntäjiä. Ellei selkään puukottamista suoriteta kauden edetessä, on se siinä tapauksessa tapahtunut menneisyydessä. Ainoastaan kuuma mimmi Charlie (Tracy Spiridakos) säilyy edesottamuksissaan johdonmukaisena halki kauden. Kastanjanruskeiden hiusten hulmutessa tytsy ottaa turpaan kerran jos toisenkin, kasvaen aikaa myöten vahvaksi taistelijaksi miesten rinnalle. Charlien setä on mustaa menneisyyttään pakeneva entinen sotilas, jota esittää aiemmin Twilight-elokuvien isukkina nähty Billy Burke. Paljon muitakin henkilöitä kauden kuluessa esitellään. Sarjan onneksi he kaikki onnistuvat olemaan omalla tavallaan mielenkiintoisia.

Revolution on kautta linjan hyvin tuotettu. Maisemat ovat jylhiä ja näyttelijät ammattitaitoisia. Erityisen hatunnoston annan silti lavastajille, joiden luoma post-apokalyptinen maailma on oiva sekoitus 1800-lukua, nykyaikaa ja tulevaisuutta. Toimintakohtaukset ovat TV-sarjaksi poikkeuksellisen energisiä ja brutaaleja. Välillä haetaan tunnelmaa länkkäreistä Sergio Leonelle tyypillisellä kuvakokojen vaihtelulla. Laajaa yleiskuvaa seuraa usein kasvoihin keskittyvä lähikuva samalla tavalla kuin Kourallisessa dollareita.

Blu-ray-julkaisu on tehty katsojalle erittäin miellyttäväksi. Ensimmäisen levyn pyörähdettyä loppuun ohjelma pyytää itse vaihtamaan seuraavan rieskan pesään. Näin koko kauden voi halutessaan katsoa yhtenä 15 tunnin maratonina ilman keskeytyksiä. Mukaan laitetut lisämateriaalit ovat erittäin tuttua peruskauraa poistettuine kohtauksineen ja tekijöiden katsauksineen kulissien taakse.

Revolutionissa on useita katsojan immersiota rikkovia epäloogisuuksia. Sieltä täältä läpi kuultava kaavamaisuus syö yllätyselementtiä. Henkilöhahmot eivät juuri kehity kauden kuluessa. Kaikesta huolimatta suuri tarina ihmiskohtaloineen on riittävän kiinnostava kantaakseen loppuun asti.