Suomi
Gamereactor
elokuva-arviot
Noah

Noah

Aronofsky esittää oman tulkintansa raamatullisesta tarinasta.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto

Kaikille oli varmasti selvää, että kun Darren Aronofsky lähti tekemään omaa versiotaan Nooan tarinasta, ei lopputuloksena olisi konventionaalista raamattukertomusta. Lopputulos onnistui silti yllättämään katsojansa, etenkin uskonnollisemmissa piireissä, joissa ohjaajan nimi ei varmastikaan ole samalla tavalla tuttu.

HQ

Noan arkin tarinan on jokainen varmasti kuullut jo muutamaan otteeseen. Jumala tympääntyy syntisiksi käyneisiin ihmisiin ja päättää reiluna kaverina hukuttaa kaikki paitsi Nooan, tämän perheen sekä pari edustajaa kaikista maailman eläimistä, joista sitten ponnistetaan uudet kannat terveeltä geenipohjalta. Nooa käskytetään väsäämään arkki, jonne elikot tungetaan kellumaan vedenpaisumuksen ajaksi.

Aronofskyn tulvaa edeltävä maailma vaikuttaa enemmänkin post-apokalyptiselta visiolta kuin perinteiseltä raamattumaailmalta. Pyyhkeet päässä juoksevat kaapuhemmot paimensauvoineen voi unohtaa heti alkumetreillä, koska Noahin vaatemuoti on enemmänkin The Roadista, ja elokuvan maailmassa on merkkejä edistyneestä teknologiasta. Teollisuuden likaamilla ja autioittamilla mailla vaeltaa rujoja kivijättiläisiä, samalla kun sotaisat ihmiset piehtaroivat monenlaisessa lihanhimossa.

Tämä ei ole aivan niin hihastavetäistyä kuin ensin voisi luulla. Aronofskyn visio nojaa paljolti aikanaan Raamatun ulkopuolelle tipahtaneeseen Henokin kirjaan, jossa kerrotaan Jumalan tahtoa rikkoneista enkeleistä, joita kutsutaan valvojiksi. Nämä laskeutuivat maan kamaralle ja opettivat ihmiskunnan työstämään metallia ja tekemään aseita. Ihmisten ja valvojien kanssakäymisestä syntyi jättiläisten rotu, josta olikin sitten omanlaistaan riesaa.

Käsikirjoittajat ovat viisaasti vetäneet pari mutkaa suoriksi, ja tehneet valvojista enkeleitä, jotka ovat peittyneet maan kiveen. Elokuvassa nämä tosin muistuttavat kivisiä Transformereita, ja osin näyttelevätkin samanlaista sivuroolia tapahtumissa. Nooasta on puolestaan tehty linkolalainen eloon jääjä, joka elää harmoniassa vielä olemassa olevan luonnon kanssa ja kieltäytyy syömästä lihaa. Tämän puolesta ihmisrotu ansaitsisikin kuolla pois, vaikka se merkitsisi myös oman perheen kuolemaa.

Tämä on mainos:
Noah

Noahiin on vaikea suhtautua elokuvana. Raamatun alkutarina on ohut ja sen logiikka on täysin pöyristyttävä, etenkin kun siitä koitetaan sorvata jonkinlaista uskottavaa kerrontaa. Aronofsky on antanut elokuvalleen scifistä muistuttavat puitteet, mutta jatkuvat (kirjaimelliset) deus ex machina -käänteet varmistavat, että Noahista on tiede kaukana.

Jumalan osallisuus tapahtumiin myös puristaa Noahista kaiken juonellisen jännitteen. Nooa saa tehtäväkseen pelastaa pari kappaletta kaikkia eläimiä isoon laivaan. Tämän pitäisi olla varmastikin jonkinlainen haaste "viimeiselle oikeamieliselle miehelle", mutta aina kun Nooa joutuu todella tiukkaan paikkaan, Jumala on heti peesaamassa tätä ja tarjoamassa ratkaisun tilanteeseen. Haaste ei siis ole haaste, koska lopputulos on ennaltamäärätty. Tämä päästää ilmat mm. elokuvan suuresta taistelukohtauksesta, jossa siinäkin Transformers-enkelit hoitavat kaikki raskaammat hommat.

Draaman ytimen pitäisi siis löytyä Nooasta ja tämän perheestä, joihin sitä onkin pyritty kehräämään mahdollisuuksien mukaan. Russell Crowen tulkisema Nooa ei kuitenkaan ole kauhean symppis kaveri. Oikeastaan tämä tuo mieleen Jack Nicholsonin hahmon Hohdossa, jolla on potentiaalia ajautua murhanhimoisille teille kiitos päässään kuulemiensa äänien. Nooan pojat ovat puolestaan karanneet mallikoulusta, ja näiden persoonallisuudet ovat juuri niin ohuita kuin voisi olettaakin. Ainoat tsempattavat hahmot ovat oikeastaan Nooan vaimo (Jennifer Connelly) sekä perheeseen liitetty Ila (Emma Watson).

Tämä on mainos:

Eeppisten tapahtumien jälkeen pyritään toki pureutumaan hahmojen tuntemuksiin, mutta tämä jää lähinnä unohdettavaksi jälkinäytökseksi, joka ei enää siinä vaiheessa tuo elokuvaan mitään lisää. Noahin versio arkista on kieltämättä komea kaikessa rujoudessaan, ja elokuvan visuaalinen anti onkin pääosin mainiota. Tästä voidaan osaltaan kiittää kuvauspaikkana toiminutta Islantia, joka antoi poikkeuksellisen ilmeen myös Oblivionille.

Tarinallisesti Noah on kuitenkin floppi. Raamatulliset elementit eivät istu yhteen lennokkaampien ajatusten kanssa. Aronofskyn olisi pitänyt joko pysyä lähempänä lähdemateriaalia tai etääntyä siitä vielä nykyistäkin radikaalimmin. Nyt julkaistu hybridi on kummallinen sekoitus naiiveja käänteitä, eeppisiä toimintakohtauksia ja scifi-maisemia. Lisäksi se on venytetty yli kahteen tuntiin, joka on aivan liikaa näin vähästä asiasta.

NoahNoah
04 Gamereactor Suomi
4 / 10
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä

0
Noah

Noah

ELOKUVA-ARVIO. Kirjoittaja Mika Sorvari

Aronofsky esittää oman tulkintansa raamatullisesta tarinasta.



Ladataan seuraavaa sisältöä