The Raid: Redemption valloitti yleisönsä tarjoamalla näille leppymätöntä pieksentää lähes koko kestonsa ajan. Omalaatuista kyllä tämän perinpohjaisen aasilaisen rypistyksen takana oli walesilainen käsikirjoittaja/ohjaaja Gareth Evans. Nyt Evans on pukannut jatkoa toimintapamautukselleen, mutta kunnianhimoisemmissa merkeissä.
On kenties hyvä, ettei The Raid 2: Berandal pyri täysin seuraamaan edeltäjänsä askeleita. Perinteinen jatko-osa olisi vain vaihtanut tapahtumapaikkaa ja sitten täyttänyt sen raivoisalla toiminnalla. Ei niin etteikö Raid 2:sta toimintaa löytyisi, mutta nyt se on ympäröity aiempaa laaja-alaisemmilla juonikuvioilla.
Itämaisen elokuvan ystävät ovat heti tutulla ja turvallisella maaperällä. Ykkösosan sankarikyttä Rama lähtee tuoreine mustelmineen soluttautujan hommiin, ja sekaantuu tätä kautta järjestäytyneen rikollisuuden reviirikiistaan. Mukana on siis sekä Infernal Affairs -henkistä vainoharhailua että yakuza-elokuvista tuttua alamaailman politiikkaa.
Lopputuloksena on 150 minuuttia genresekoitusta, jossa eeppisiä ja pitkällisiä joukkomatseja kehystetään tiukoilla neuvottelu- ja juonintakohtauksilla. Vaikka tämä kuulostaa päällisin puolin mainiolta, jää siitä jo hieman ähkyinen olo. Etenkin ne katsojat, jotka pitivät ensimmäisen osan välittömyydestä ja nopeatempoisuudesta, saattavat kokea tämän jatkon pitkästyttäväksi.
Teknisesti Raid 2:lla ei ole kuitenkaan mitään hävettävää. Etenkin taistelukohtauksissa on pidetty huolta siitä, ettei taso ole päässyt putoamaan leffojen välillä, ja mukana on nyt kansainvälisempi näyttelijäkaarti, joka takaa aiempaa laajemman taistelutyylien valikoiman. Etenkin värikkäät "välipomot" toimivat valopilkkuina, jotka varmistavat ettei pätkintä käy liian yksioikoiseksi.
Taistelukenttiä on puolestaan hervoton valikoima. Kyseessä on varmasti tietoinen pesäeron tekeminen ensimmäiseen osaan, mutta nyt iskuja vaihdetaan niin vankilassa, nuudelikuppilassa, pornostudiossa, viinikellarissa kuin liikkuvissa ajoneuvoissakin. Ympäristöjä käytetään luovasti hyväksi, ja ne antavat taistelukohtauksille oman erityisen luonteensa.
The Raid 2: Berandal on laadukas myös mäiskeen ulkopuolella, ja hienovaraisemmat kuviot käydään lävitse kunnialla. Evansilla tosin tuntuu olleen tarve lisätä leffaan vääntöä kaikilla keinoin, ja välillä sorrutaankin Takashi Miiken tuotannosta muistuttaviin ylilyönteihin, joissa kohtauksia on kuorrutettu tarpeettomalla shokkiarvolla.
Minulle Raid 2 on liiankin kunnianhimoisiin mittasuhteisiin turvonnut jatko-osa, jossa on puolisen tuntia liikaa kestoa. Silti, sen laatua ei käy kieltäminen.