Maleficent

Viime aikoina tunnettuja satuja on filmatisoitu uudelleen samalla tarinaa joiltakin osin muokaten. Valkokankaalla on nähty niin Grimmin satuja, Hannua ja Kerttua kuin Liisaakin ihmemaassa. Satu kuolemanomaiseen uneen vaipuvasta prinsessasta herää nyt nokosiltaan Angelina Jolien tähdittämänä.

Maleficent eli Pahatar on perinteisesti toiminut sadun kaiken pahuuden ruumiillistumana. Tekijät ovat kuitenkin lähestyneet hahmoa uudesta kulmasta. Moorsin taikametsää suojeleva haltiatar ei olekaan sinänsä paha vaan ihmisten kaltoin kohtelema uhri. Kostoksi Pahatar kiroaa kuninkaan tyttären: 16-vuotiaana hän on saava haavan rukista vaipuen ikuiseen uneen. Vain tosirakkauden pusu voi hänet näiltä ikinokosilta herättää. Varotoimenpiteenä kuningas Stefanus tuhoaa kaikki valtakunnan rukit ja käskee viedä tyttärensä kauas pois turvaan. Kaikki on tietenkin turhaa ja prinsessa vaipuu Ruususen uneen. Sadun uusintaversiossa keskiöön nostetaan teemat kunnianhimosta, luottamuksen pettämisestä ja omien tekojen katumisesta. Lapsenomainen viattomuus vilahtaa vain ajoittain.

Elokuvan kohderyhmänä ovat teinitytöt, sillä raina toteuttaa montakin tavallista naisten fantasiaa. Prinsessaksi pestattu Elle Fanning on silmiin pistävän tavallisen näköinen eikä hän suurimman osan ajasta edes tiedä siniverisestä syntyperästään. Tavismimmin oloiseen prinsessaan rakastuva prinssi on puolestaan huomattavan komea ja arvonsa tunteva. Leffan miehet ovat selvästi joko omaa kunniaansa tavoittelevia pahiksia tai kaidan polun puolesta puhuvia pelastajia. Naiset taas ovat joko viattomia neitosia tai ainakin olosuhteiden uhreina ikäviin tekoihin sortuvia. Toisaalta kukapa sitä sadulta realismia odottaisikaan.

Visuaalisesti Maleficent on silmäkarkkia. Osa digitaalisista lentoelikoista liikkuu kuin veden alla polskisi, mutta tällainen pikkujuttu ei katsomiskokemusta nakerra. Elokuvasta on mahdollista nauttia pelkästään visuaalisena kokemuksena, sillä maisemat ovat kuin suoraan satukirjan sivuilta elämään heränneitä. Musiikki on pääosin onnistunutta, mutta Pahattaren lennellessä kohti korkeuksia sävellys astuu harhaan. Käytetyt teemat nimittäin tuovat mieleen enemmänkin supersankarielokuvat, joten silmänsä sulkemalla on helppo kuvitella Batman liitelemässä Gotham Cityn yllä tai Teräsmies lentämässä Grand Canyonissa.

Lisämateriaaleina on kourallinen erilaisia katsauksia. Osassa liitetään elokuvan tarina osaksi Disneyn vanhaa Prinsessa Ruusunen -animaatiota. Muissa pätkissä kuunnellaan näyttelijöiden ajatuksia projektista ja näytetään otoksia kuvauspaikoilta. Ei mitään mullistavaa mutta silti juuri sopivasti tarjoten lisätietoa elokuvaan tykästyneille.

Maleficent on tunnetun sadun filmatisointi uudesta näkökulmasta. Vaikka itse tarina ei kiinnostaisikaan, voi elokuvasta nauttia myös visuaalisena kokemuksena.