Näin koulutat lohikäärmeesi 2

Tarina lohikäärmeitä kouluttavasta viikinkipojasta oli aikoinaan mielenkiintoinen. Se antoi lohikäärmeille erilaisia lemmikkien ominaisuuksia ihmisten jäädessä lähinnä avustajan rooleihin. Jatko-osa kuitenkin nostaa henkilöhahmot etualalle panostaen samalla erityisesti toimintakohtauksien näyttävyyteen. Viihtyminen elokuvan parissa riippuu katsojan ennakko-odotuksista.

Tarina on pääpiirteittäin äkkiä kerrottu. Öystilän kylää uhkaa paha herra Drago Veriaura ja kyläpäällikön poika Hikotukselle tulee kiire masinoida yhteisö vastarintaan. Lopulta tietysti hyvä voittaa ja kaikilla on kivaa. Onneksi tarinaa ei kerrota näin suoraviivaisesti. Avainasemassa ovat eri ihmisten väliset suhteet ja niiden vaikutus heidän persooniinsa. Toissijaisesti elokuva syventää ymmärrystä lohikäärmeiden keskinäisestä hierarkiasta esittelemällä susilaumasta tutun käsitteen alfa-asemassa olevan yksilön hallitsevasta roolista.

Henkilöiden ja heidän lohikäärmeratsujensa nimet ovat ehkä parasta antia koko leffassa. Drago Veriaura tuo mieleen Rocky-elokuvien Ivan Dragon. Pääpahista luonnehditaan termillä stranger in a strange land, mikä on brittiläisen Iron Maidenin levyttämä kappale. Loput nimitykset ovat suorastaan hulvattomia: Hikotus, Läskilötkö, Kalmolietso ja Limalotja vain muutaman mainitakseni.

Alkuperäinen elokuva keskittyi lähinnä lohikäärmeisiin, joten jatko-osassa tekijät ovat halunneet keskittyä johonkin muuhun. Ratkaisu on ongelmallinen, koska katsoja todennäköisesti odottaa näkevänsä lisää persoonallisia lohikäärmeitä. Näin ei kuitenkaan tapahdu ainakaan samassa määrin kuin viimeksi. Ymmärrys avainhahmojen motiiveista syvenee leffan aikana onnistuneesti eikä pahis Dragokaan lopulta ole puusilmäisen paha. Tällainen tapa esittää harmaan sävyjä pahuudessa on lapsille suunnatussa animaatiossa jokseenkin harvinaista. Kaikesta huolimatta pieni pettymys hiipii mieleen lopputekstien rullatessa: lohikäärmeet saivat sittenkin liian vähän tilaa.

Visuaalisesti Näin koulutat lohikäärmeesi 2 on todella näyttävä. Jo elokuvan aloittava lentelykohtaus tuntuu digitaalisten muskeleiden pullistelulta saman meiningin jatkuessa loppuun saakka. Osaan kuvitella varsinkin lentämisestä haaveilevien lasten olevan tästä innoissaan. Musiikki tukee oivasti luotua mahtipontista tunnelmaa. Ääninäyttely on sekin ammattitaitoista, muttei kuitenkaan erityisen mieleenpainuvaa.

Lisämateriaaleina on vajaa puolituntinen lyhytelokuva ja lohikäärmemaailmaa syventäviä pikkukatsauksia. Mitään kovin kummoista ne eivät tarjoa, mutta antavat ne silti mukavaa lisäviihdettä sitä haluaville. Kokonaisuutena Näin koulutat lohikäärmeesi 2 on viihdyttävä animaatioelokuva, joka loistaa varsinkin visuaalisella esitystavallaan. Yllättäen tarinan painopiste ei kuitenkaan ole lohikäärmeissä vaan niillä ratsastavissa ihmisissä, mikä tuottanee pienen pettymyksen osalle katsojista.