Apinoiden planeetan vallankumous

Apinoiden planeetta on kokenut monenlaisia nousuja ja laskuja. Alkuperäisten elokuvien sarja (1968-1973) saavutti vahvan alkunsa jälkeen todella hönöjä hetkiä, eikä Tim Burton onnistunut vuoden 2001 uusversiollaan ainakaan kiillottamaan apinoiden kilpeä.

Uutta yritystä jouduttiin odottamaan kymmenen vuotta, mutta se oli sen arvoista. Apinoiden planeetan synty (2011) sukelsi apinamytologian juurille ja antoi kädellisten nousulle uuden lähtöpisteen, josta ponnistaa. Nyt tätä tarinaa jatketaan.

Toisin kuin tuore edeltäjänsä, Apinoiden planeetan vallankumous keskittyy ihmisten sijasta apinoihin. "Apinanuha" on kutistanut ihmiskunnan pieniksi rippeiksi entisestä loistostaan, ja nyt aikuiseksi varttunut Caesar johtaa kehittyvää apinoiden yhdyskuntaa San Franciscon lähimaastossa. Osapuolet pärjäilevät hyvin omillaan, mutta kun näiden polut risteävät, löytyy molemmista joukoista uusia sisäisiä ristiriitoja.

Kuten sanottua, apinat ovat tämän elokuvan päähenkilöitä. Tämä ei tietenkään onnistuisi ilman kovatasoista efektityötä, jonka avulla näyttelijöiden suoritukset kääntyvät kankaalle apinamuotoon. Laatu ei ole todellakaan tippunut edellisestä kerrasta, ja kädellisten tunteet välittyvät niin ilmeistä kuin asennoistakin erinomaisesti. Vaikka mukana on taas pari kömpelömpääkin hetkeä, voi katsoja miltei täysin unohtaa katselevansa tietokoneen avulla tuotettuja olentoja.

Tekniikka ei tietenkään korvaa näyttelijäntyötä, mutta kokenut mocap-esiintyjä Andy Serkis ei petä taaskaan. Apinalauman suorituksissa piileekin elokuvan ydin. Jos katsoja ei pystyisi samaistumaan karvaisiin kädellisiin, jäisi tämä vallankumous tyystin turhaksi esitykseksi. Ihmisten puolelta löytyy Gary Oldmanin kaltaisia nimiä, mutta näiden suorituksia ei voi väittää varsinaisesti mieleenpainuviksi. Kyseessä ovat kuitenkin sivuosat.

Leffan ainoaksi varsinaiseksi heikkoudeksi jää sen turha venyttäminen. Vaikka katsoja ei välttämättä ehdikään pitkästyä, on käsikirjoitukseen jäänyt tarpeetonta toistoa, jossa samat teemat käydään lävitse useampaan kertaan. Kyseessä on joko katsojien aliarvioiminen, tai luultavimmin se vaatimus, että elokuvien vain täytyy olla yli kaksituntisia ollakseen yhtään mitään nykymarkkinoilla.

Apinoiden planeetan vallankumous jää kuitenkin vahvasti plussan puolelle, eikä olisi ollenkaan harmillista, jos tätä elokuvasarjaa jatkettaisiin vielä tästäkin. Blu-ray -julkaisuun on mahdutettu hyvä kommenttiraita sekä vahva valikoima minidokumentteja elokuvan tekemisestä.