Suomi
Gamereactor
elokuva-arviot
Daredevil, 1. kausi

Daredevil, 1. kausi

Marvelin sokea asianajaja jakaa oikeutta päivisin sanallisesti ja nyrkeillä öisin. Yksinoikeudella viihdepalvelu Netflixissä julkaistu ensimmäinen kausi on enemmän onnistunut rikosdraama kuin sarjakuvafilmatisointi. Lukuisista ansioistaan huolimatta osa potentiaalista hukataan liiallisella väkivallalla.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto

Matt Murdockin silmille roiskui lapsena kemikaaleja liikenneonnettomuuden yhteydessä. Näkö meni, mutta vastineeksi kaikki muut aistit terävöityivät. Ajan kuluessa Murdock opiskeli asianajajaksi pyrkien ajamaan pienten ihmisten asiaa New Yorkin Hell's Kitchen -kaupunginosassa. Amerikkalaisessa ympäristössä melkein kaikki on otettavissa, joten lain pettäessä jaetaan öisin naamioituneena omankädenoikeutta. Daredevilin lähtökohta on huomattavan yksinkertainen. Tekijät eivät kuitenkaan ole antaneet asian häiritä, vaan 13-jaksoinen kausi on onnistuttu pitämään alusta loppuun mielenkiintoisena. Avainkeinona on ollut jatkuvasti syventää katsojan ymmärrystä henkilöhahmoista ja samalla kehittää tarinaa kohti vääjäämätöntä lopputaistelua.

HQ

Charlie Coxin tulkitsema sokea asianajaja joutuu jatkuvasti miettimään, toimiiko hän oikein ja jos toimii, niin missä raja kulkee. Oikea ja väärä eivät nimittäin ole Daredevilin maailmassa yksiselitteisiä, ja juuri se on yksi sarjan ehdottomista vahvuuksista. Lakifirman toinen puolisko Foggy Nelson (Elden Henson) on yhtiökumppaniaan yksinkertaisempi tapaus: työtä tehdään rahan toivossa ja oikeuden toteutuminen on siihen verrattuna toissijaista. Aikaa myöten dollarin kuvat putoavat Foggyn silmistä ja hänkin ymmärtää, ettei raha merkitse kaikkea. Sihteerikkö Karen Page (Deborah Ann Woll) on aluksi enemmänkin itkevä seinäkoriste, mutta kasvaa aikaa myöten merkittäväksi tekijäksi. Haluaisin nähdä 178-senttisen näyttelijättären perivän Ripleyn roolin Sigorney Weaveriltä Alien-elokuvissa. Hieman vaisuun sivurooliin jää Murdockia silloin tällöin paikkaava sairaanhoitaja Claire Temple mieleenpainuvan näköisen Rosario Dawsonin esittämänä. Pääpahis Wilson Fisk eli Kingpin (Vincent D'Onofrio) säilyy kauden puoleen väliin asti melkoisena mysteerinä, mutta loppua kohti katsojan ymmärrys syvenee huomattavasti. Eksoottisen näköistä Rosario Dawsonia lukuun ottamatta mukana ei ole yhtäkään tunnettua korkean profiilin näyttelijää. Kaikki ihmiset näyttävät myös ulkoisesti varsin arkisilta. Budjetoinnin lisäksi tarkoituksena on varmasti ollut suunnata katsojien huomio näyttelijän sijasta heidän esittämiinsä hahmoihin. Sitä paitsi tavallisen näköiset ihmiset tekevät kokonaisuudesta entistä todentuntuisemman.

Daredevil, 1. kausi

Juonikuvioidensa puolesta Daredevil muistuttaa enemmän rikosdraamaa kuin perinteistä sarjakuvafilmatisointia. Erilaiset rikollisryhmittymät kilpailevat keskenään vallasta, ja siinä sivussa Murdockin lakifirma sukkuloi lakipykälien ja korruption viidakossa. Tarinoissa olisi runsain mitoin ainesta älyllisesti stimuloivaan kerrontaan, mutta merkittävä osa tästä hukataan väkivaltaan. Asioista neuvotellaan pitkään, mutta lopulta ratkaisu saavutetaan suoraviivaisesti turpaan vetämällä. Tämä on sääli ja käy aikaa myöten ärsyttäväksi. Korkeasti koulutetuksi asianajajaksi Murdock ajattelee yllättävän paljon pelkillä lihaksillaan. Jopa tiedonhankinnassa hän turvautuu yleensä suoraan väkivaltaan. Luulisi noin paljon lukeneen ihmisen ymmärtävän, ettei fyysisen kivun uhka ole tehokkain kuulustelukeino. Sama pätee arkkipahis Wilson Fiskiin. Alamaailmaa miljoonabisneksillään hallitsevaksi moguliksi ei varmasti ole päästy ratkomalla ristiriitatilanteet nyrkein aina kun siltä tuntuu. Fiskin hahmon impulsiivisuutta selitetään hänen rakastumisellaan, mutta koen ratkaisun epäuskottavaksi. Vuosikymmeniä tunteensa ja ilmeensä hallitsemaan tottunut mies osaisi kyllä hillitä itsensä myös naisen vuoksi. Olkoonkin että Ayelet Zurer on näyttävä ilmestys ikäisekseen. Itse muistan israelilaisen näyttelijättären parhaiten Teräsmiehen äitinä elokuvassa Man of Steel.

Katsojan kannalta taistelukohtaukset ovat kahdenlaisia. Yleensä tappelut ovat akrobaattista tanssia muistuttavia koreografioita, joiden tyyli pysyy muuttumattomana läpi kauden. Ymmärrän kyllä Daredevilin tyylin säilyvän samana, mutta miksi ihmiskauppaa ikänsä tehnyt gangsteri taistelee samalla tavalla kuin metroaseman taskuvaras? Positiivisesti ajatellen kyse on vain Daredevilin tilanteen suvereenista hallinnasta pakottaen pahikset tanssimaan oman pillinsä mukaan. Todennäköisemmin kyse on kuitenkin siitä, etteivät tekijät kiinnittäneet tällaiseen pikkuseikkaan huomiota. Koreografiataistojen lisäksi osa turpakäräjistä on sitten luokkaa iljettävä tai brutaali. Shokeeraavana osoituksena alamaailman raakuudesta tällainen toimisi, mutta liiallisesti käytettynä tehokkuuden terä tylstyy. Sarjan toimintakohtauksille olisi tehnyt hyvää, jos niitä olisi ollut vähemmän: katsoja olisi tottunut siihen, että väkivaltaa käytetään vasta psykologisen sodankäynnin petettyä.

Tämä on mainos:

Tuotantoarvoiltaan Daredevilin toteutus on hyvä. Rahaa on käytetty juuri oikealla tavalla eikä missään tunnu siltä, että tekijät olisivat joutuneet tinkimään visiostaan rahan puutteen iskettyä. Valon ja varjon leikki on keskeinen tehokeino yökohtauksissa, mutta tästä olisi voinut saada enemmänkin irti. Tunnetusti pelottavaa on nimenomaan se mitä ei näe. Kuvauksellisesti kummallista on, että tiukoissa neuvottelukohtauksissa tilanteeseen lähelle viety kamera tärisee. Syy on tietenkin käsivaralla toimivassa kameramiehessä. En silti ole lainkaan varma, onko tärinä tietoista vai silkkaa ammattitaidon puutetta kuvaajalta.

Kauden päätyttyä katsoja kokee tyytyväisyyttä nähtyään jotain poikkeuksellista sekä televisiosarjojen että sarjakuvafilmatisointien saralla. Olisin halunnut antaa yhdeksän pistettä kymmenestä, mutta ajoittain itsetarkoitukselliselta tuntuvasta väkivallasta on rokotettava piste. Toivottavasti konflikteja ratkaistaan mahdollisissa tulevissa kausissa monipuolisemmin.

Daredevil, 1. kausi
Tämä on mainos:
08 Gamereactor Suomi
8 / 10
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä

1
Daredevil, 1. kausi

Daredevil, 1. kausi

ELOKUVA-ARVIO. Kirjoittaja Markus Hirsilä

Netflixissä julkaistu ensimmäinen kausi on enemmän onnistunut rikosdraama kuin sarjakuvafilmatisointi.



Ladataan seuraavaa sisältöä