Maps to the Stars

Weissit ovat "tavallinen Hollywood-perhe". Isä (Cusack) on self help -profeetta, ja äiti (Williams) keskittyy teinitähti Benjien (Bird) uran hoitamiseen. Benjiellä tosin oli ennen siskokin, eivätkä perheen kipeät salaisuudet lopu siihen.

Toisaalla ikääntyvä näyttelijätär Havana (Moore) koittaa herättää uraansa takaisin henkiin ja unelmoi oman äitinsä esittämisestä tulevassa elokuvassa. Sanomattakin on selvää, ettei näidenkään suhde ollut aivan ongelmaton.

Elokuvan kolmanneksi kiintopisteeksi muodostuu juuri kaupunkiin saapunut, palovammojen koristama Agatha (Wasikowska), joka hankkiutuu Havanan henkilökohtaiseksi avustajaksi ja pyrkii heilastelemaan paikallisen autokuskin (Pattinson) kanssa.

Maps to the Stars sisältää siis kaikki ainekset todella sakeaan ihmissuhdesoppaan, mutta sen varsinainen juoni on perinteinen kreikkalainen tragedia. Tämä tragedia jää kuitenkin toinen toistaan törkeämmän hahmon varjoon, koska käsikirjoittaja Bruce Wagner on tehnyt kaikkensa kuvatakseen Hollywoodin rumimman puolen katsojille.

Etenkin nuori Benjie on kuin Justin Bieber potenssiin tuhat. Esiteininä katkolla ollut stara on - aivan kuten ystävänsäkin - julma, röyhkeä ja ylimielinen. Näille teinitähdille jo parikymppisetkin ovat muinaismuistoja, ja nuoremmat lapsitähdet vaarallisia kilpailijoita. Bird todella uppoutuu rooliinsa ja on siinä likimain yhtä vihattava kuin Joffreytä Game of Thronesissa esittänyt Jack Gleeson.

Nuorukaisen typerä ylpeys ei ole kuitenkaan mitään verrattuna siihen vimmaiseen, vainoharhaiseen katkeruuteen, joka kiteytyy Havanassa. Julianne Moore on ehdottomasti Maps to the Starsin todellinen keskipiste, jonka ympärillä elokuva pyörii. Moore antautuu Cronenbergin ohjauksen vietäväksi ja tarjoaa katsojille aivan liian todellisen kuvan siitä mihin Hollywood-elämäntapa voi ihmisen viedä.

Cronenberg puolestaan jatkaa perinteiseen tyyliinsä ja kuvaa karmeaa tarinaa kliinisen etäisesti. Los Angelesin aurinkokin muuttuu kylmäksi tämän kamerassa, ja rikkaiden kodit ovat kaikista karvalankamatoistaan huolimatta kuin autioita leikkaussaleja. Aivan Cosmopoliksen tasoon ei tosin päästä.

Valitettavasti ohjaaja ei ole onnistunut tuomaan tähtiään samalle viivalle. Suoritukset eroavat tyylillisesti toisistaan, ja etenkin Cusack tuntuu esiintyvän jossain täysin toisessa elokuvassa. Kenties kyseessä on jaettujen kohtausten vähyys, koska esimerkiksi Moore ja Wasikowska toimivat hyvin yhdessä, ja Wasikowska tuottaa todella monitasoisen suorituksen roolissa, joka olisi voinut olla hyvinkin suoraviivainen ja arvattava.

Näyttelijät eivät ole Maps to the Starsin ainoa ongelma. Wagnerin käsikirjoitus vetää kahteen suuntaan yhtä aikaa, eikä osaa päättää onko se yönmusta komedia vai tragedia rakkaudesta rumuuden ja sekopäisyyden keskellä. Lopputulos jää näin epätasaiseksi.

Maps of the Stars ei siis ole mestariteos, mutta se tekee takuulla (jonkinlaisen) vaikutuksen katsojiinsa. Hahmojen mittaamaton julmuus ja alastomuuden määrä tarjoavat runsaasti shokkiarvoa, ja Cronenbergin visuaalinen ohjaustyö on jälleen kerran omassa luokassaan. Oikeastaan leffa kannattaa katsoa jo yksinomaan Mooren vuoksi, koska näin pelottomat roolisuoritukset ovat todella harvassa, etenkin A-luokan näyttelijöiltä.