Amerikkalaisille tuntuu olevan tavallista haluta pois kotiseudultaan. Keski-ikäistymisen jälkeen samoihin maisemiin sitten palataan todeten, etteivät ne kotikonnut niin kauheita olleetkaan. Tähän teemaan pureutuu The Judge, jossa menestynyt asianajaja palaa kotiseudulleen löytäen perhesuhteensa juuri samasta jamasta, kuin mihin hän ne 20 vuotta aikaisemmin jätti.
Hank Palmer (Robert Downey Jr.) on ammattinsa taitava lakimies, jolle tärkeintä on aina ollut raha ja voittaminen. Kuultuaan äitinsä kuolemasta hän matkustaa takaisin lapsuutensa pikkukaupunkiin. Perillä Hank on pakotettu kohtaamaan vanhan isänsä (Robert Duvall) lisäksi kaksi veljeään. Tunnelma on sanalla sanoen kireä, eikä kukaan ole ilahtunut jälleennäkemisestä. Seuraavana aamuna isän auto on selvästi kolhuilla, ja pian poliisi vie Palmer seniorin putkaan murhasta epäiltynä. Pidätystä seuraavan oikeuskäsittelyn aikana Hank Palmer joutuu miettimään elämänsä prioriteetit uudelleen ja tekemään monenlaista tiliä eletyn elämän kanssa. Tämän prosessin keskiössä ovat ennen kaikkea jo taakse jätetyt ihmissuhteet, joita ei kuitenkaan voi unohtaa.
The Judge voisi olla perinteitä kunnioittava amerikkalainen oikeussalidraama. Näin ei kuitenkaan ole, vaan lakimieskuviot toimivat enemmänkin eri sukupolvia yhdistävänä tekijänä: tuomari-isällä ja asianajajana toimivalla pojalla on automaattisesti edes jotain yhteistä. The Judge onkin ennen kaikkea ihmissuhdepainotteinen perhedraama, joka peilaa amerikkalaista sielunmaisemaa keski-ikäistyvän uramiehen näkökulmasta. Elokuva vetoaisi varmasti enemmän tunteisiin, jos olisi itse kasvanut pienessä amerikkalaisessa kylässä. Vaikuttava teos The Judge on suomalaisellekin, mutta samaan aikaan on selvästi aistittavissa, ettei raina saavuta täyttä potentiaaliaan pohjoismaiselle katsojalle.
Isän ja pojan suhteen lisäksi elokuvan sivuhenkilöt ovat tavalla tai toisella Hank Palmerin menneisyydelle tärkeitä hahmoja. Kaksi veljeä ovat ilmeinen muistutus lapsuusajasta, mutta eivät lopulta ole kovin kiinnostava lisä leffan draamaan. Paljon mielenkiintoisempaa seurattavaa ovat kohtaamiset nuoruuden heilan Samantha Powellin (Vera Farmiga) kanssa. Downey Jr.:n esittämä asianajaja ei missään vaiheessa osaa päättää, pitäisikö hänen pyytää anteeksi, puolustautua vai kenties olla ylpeä teoistaan. Lopulta se varsinainen Palmer seniorin oikeudenkäynti muuttuu tyystin toissijaiseksi. Elokuvan huippukohta ei ole tuomion julistaminen, vaan isän ja pojan elvytetyn ihmissuhteen päätös.
Raina on niin eheä kokonaisuus, että olin epäilevällä mielellä lisämateriaalien tarpeellisuuden suhteen. Ja olin oikeassa. Kommenttiraidan lisäksi ainoa kunnollinen lisuri on 22-minuuttinen keskustelu, jossa tekijät istuvat sohvalla projektistaan puhuen. Rinkikehun lisäksi sananvaihto vain kertaa sen, minkä katsoja näki jo varsinaisessa elokuvassa. Suosittelenkin ohittamaan lisämateriaalit kokonaan ja lähtemään lopputekstien jälkeen vaikka kaverin kanssa kuppilaan juuri nähtyä leffaa analysoiden.
The Judgen ydinteema eli paluu kotiseudulle ei saavuta pohjoismaiselle katsojalle tekijöiden olettamaa tunnelatausta. Kaikki muu onkin varsin koskettavaa draamaa ihmissuhteiden ja kodin merkityksestä. Elokuvaa voi suositella lämpimästi varsinkin hyvässä seurassa katsottavaksi.