Suomi
Gamereactor
elokuva-arviot
Penny Dreadful, 1. kausi

Penny Dreadful, 1. kausi

Kauhutarinoita 1800-luvun lopun Lontoossa.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto

1800-luvun lontoolaisilla ei ollut radiota tai televisiota. Näin ollen rahvas viihdytti itseään käymällä teatterissa ja lukemalla kauhutarinoita Penny Dreadful -nimisestä julkaisusta. Muun muassa Bram Stokerin kerrotaan saaneen ideoita Draculaan oman aikansa kioskikirjallisuudesta. Uusi Penny Dreadful on John Loganin luoma TV-sarja, joka perustuu ajatukselle kauhutarinoista sijoitettuna viktoriaanisen ajan Englantiin. Logan tunnetaan ehkä parhaiten useiden James Bond -elokuvien käsikirjoittajana. Menneet näytöt antaisivat siis aiheen odottaa viihdyttävää ja oivaltavaa jälkeä klassisten tarinoiden parissa. Lopputulos kuitenkin kompastuu omaan näppäryyteensä korkeista tuotantoarvoista huolimatta.

HQ

Ensimmäisen kauden suurin ongelma on selkeän punaisen langan puuttuminen. Katsojaa kuljetetaan halki kahdeksan jakson mitä kiintoisimpien henkilöhahmojen menneissä ja nykyisissä edesottamuksissa. Välillä tarkastellaan yhteiskunnallista tilannetta aikajaksona, jolloin vanha maailma oli vääjäämättä jäämässä taakse ja sotaisa, koneiden hallitsema 1900-luku oli alkamaisillaan. Ruudulla vilisee jos jonkinlaista mielenkiintoista henkilöhahmoa kuten Dorian Gray, Abraham Van Helsing, Victor Frankenstein ja Mina Harker. Viittaukset aikakauden kirjallisiin merkkiteoksiin ovat selvät ja moninaiset. Mutta mihin ihmeeseen tällä kaikella oikeastaan pyritään? Selvä kiintopiste puuttuu eikä kauden päättyessä ole selvää käsitystä, miten tarina seuraavaksi jatkuisi. Vastaus selviää vasta lisämateriaaleja katsomalla: Penny Dreadfulin ensimmäisen kauden tarkoitus on esitellä henkilöhahmot katsojalle ja tehdä käsiteltävä maailma tutuksi. No voi kun kiva.

Penny Dreadful, 1. kausiPenny Dreadful, 1. kausi

Kahdeksan jakson pohjustus ennen varsinaiseen asiaan pääsemistä on yksinkertaisesti liikaa vaadittu. Vaikka tuleva kakkoskausi olisi kuinka upea tahansa, kokee katsoja väkisinkin aikansa menneen jossain määrin hukkaan. Olisi ollut huomattavasti parempi ratkaisu kuljettaa ydintarinaa joka jaksossa hieman eteenpäin. Siinä sivussa henkilöhahmoihin olisi voinut perehtyä vaikka takautumien avulla. Tai ainakin sarja olisi pitänyt aloittaa sellaisella jaksolla jossa katsojalle tehdään selväksi, ettei ensimmäisellä kaudella vielä päästä puusta pitkään.

Kaikesta huolimatta varsinainen toteutus on tehty niin sanotusti viimeisen päälle. Puvustus, lavasteet, maskeeraukset, näyttelijäsuoritukset ja dialogi ovat kaikki juuri niin hienoa jälkeä kuin sopii toivoa. Epäonnistuneen rakenteen vuoksi yksittäiset jaksot eivät jää mieleen, vaan koko kausi sulautuu yhdeksi isoksi möykyksi. Sarja olisi pitänyt käsikirjoittaa uusiksi kiinnittäen huomiota nimenomaan siihen, miten loistavat ideat ja kiinnostava maailma esitetään johdonmukaisesti ja mukaansatempaavasti katsojalle. Menneistä näytöistä huolimatta John Logan ei ole onnistunut läheskään niin hyvin kuin olisi pitänyt.

Tämä on mainos:

Avainhahmoja on ilmeisesti kolme. Samalla muutkin saavat niin paljon ruutuaikaa, etten voi olla tästä aivan varma. Joka tapauksessa kolminaisuuden muodostavat tutkimusmatkailija Sir Malcolm Murray (Timothy Dalton), menneisyyttään pakeneva amerikkalainen pistoolisankari Ethan Chandler (Josh Harnett) ja kummallisia näkyjä saava meedio Vanessa Ives (Eva Green). Eva Greenin työ on esteettistä seurattavaa, koska näyttelijäntaidot kohtaavat luontaisen näyttävyyden ja onnistuneen puvustuksen kanssa. Josh Harnettin hahmo pysyttelee suurimman osan kaudesta sivussa, mutta loppua kohti pyssysankarista kuoriutuu hämärää menneisyyttään peittelevä keikari. Muun muassa kasariajan James Bondina muistettavan Timothy Daltonin Sir Malcolm on alusta asti tapahtumien keskiössä niin sanotun hyvän jätkän roolissa. Vasta aivan viime metreillä sileään julkisuuskuvaan alkaa tulla säröjä.

Viimeisen jakson lopputekstien rullatessa olo on lähinnä hölmistynyt: tässäkö tämä nyt oli? Hieman vastauksia tarjoillaan lisämateriaaleissa, jotka olisi kannattanut katsella ennen varsinaisen sarjan kimppuun käymistä. Tämä osaltaan havainnollistaa Penny Dreadfulin epäonnistumista: katsoja tarvitsee jaksojen ulkopuolista lisäinformaatiota ymmärtääkseen, mitä tekijät ovat oikeastaan ajaneet takaa.

Penny Dreadful on idealtaan loistava ja toteutukseltaan ensiluokkainen. Kokonaisuus ei kuitenkaan nivoudu yhteen toivotulla tavalla. Kerronnasta puuttuu punainen lanka, minkä vuoksi katsoja kokee väistämättä turhautuvansa ruudun tapahtumia seuratessaan. Lisäksi sarjasta täysipainoinen nauttiminen edellyttää pohjatietoja aikakauden kirjallisuudesta ja yhteiskunnallisista oloista.

Penny Dreadful, 1. kausi
Tämä on mainos:
Penny Dreadful, 1. kausi
05 Gamereactor Suomi
5 / 10
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä