Birdman

Michael Keaton, joka aikoinaan esitti Batmania, esittää nyt Riggan Thomsonia, joka esitti aikoinaan Birdmania. Tämä on vasta yksi niistä monista tasoista, joilla Birdman on nerokas elokuva, mutta se on helppo paikka mistä aloittaa.

Riggan Thomson on jättänyt supersankarileffat taakseen, koska hän haluaa olla vakavasti otettava näyttelijä. Tämä toive on johdattanut Thomsonin teatteriin, jossa hän ohjaa tulkintaa Raymond Carverin tarinasta Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta, joka on tietenkin olemassa oleva teos. Lisäpotkua näytelmälleen Thomson hakee Mike Shinerista (Edward Norton), joka on nerokas mutta varsin arvaamaton metodinäyttelijä. Paikallinen kriitikkojen kuningatar on kuitenkin luvannut jo ennakoivasti lyttäävänsä Hollywoodin tahraaman näytelmän.

Tämä on kuivin mahdollinen kuvaus elokuvasta, joka saa puristettua kuluneesta aiheesta jotain uutta ja ainutlaatuista. Birdman on jo itsessään näytelmällinen elokuva, joka tässä tapauksessa tarkoittaa, että siinä on erittäin vähän havaittavia leikkauksia. Hahmoja seurataan hyvin läheltä sokkeloisessa teatterissa useiden minuuttien ajan eri huoneiden lävitse, joissa jo useita viikkoja treenanneet näyttelijät onnistuvat antamaan yllättävän luonnonmukaisia ja spontaaneja suorituksia. Taustalla paukkuva hektinen jazz-rummutus pitää kaoottista rytmiä yllä mainiosti.

Keaton ja Norton ovat luonnollisesti erinomaisia omissa rooleissaan, ja etenkin jälkimmäisessä on kipinää, joka tuo mieleen miehen varhaisen roolityön Fight Clubissa. Tästäkin huolimatta Emma Stone onnistuu vetämään maton näiden molempien jalkojen alta omalla tykityksellään. Mukana on myös Zach Galifianakis, joka pääsee vaihteeksi vetämään vakavan roolin vailla ironiaa.

Vaikka Birdman onkin suurimmaksi osaksi täyttä dynamiittia, tuntuu liima sen eri osien välillä ajoittain ohuelta. Alun intensiteetti pääsee notkahtamaan, ja kaksituntiseksi elokuvaksi siinä on pettävän yksinkertainen juonirakenne. Vaikka se lopulta kantaakin loppuun saakka, jää siitä tunne, että yksikin lisäminuutti olisi kaatanut koko korttitalon.

Tämä on kuitenkin sitä pakonomaista nyppimistä, jota tulee aina tehtyä silloin kun todella pitää jostakin. Birdman on ehdottomasti yksi vuoden 2014 merkkiteoksista, ja sen moninaisia tasoja tullaan pohdiskelemaan vielä pitkään.