Mad Max: Fury Road

Max (Tom Hardy) löytää itsensä vangittuna väkivaltaisen jengin tiloista. Kohtalo ihmispatterina ei kuitenkaan juuri Maxia innosta, joten miehellä on heti mielessä pakeneminen. Tähän tarjoutuu mahdollisuus, kun jengin jäsenten välit alkavat yllättäen rakoilla. Menneisyyden haamut kuitenkin kolkuttelevat Maxin omaatuntoa siihen malliin, että pakenemisen sijaan hän päättääkin jäädä taistelemaan oikeuden ja apua tarvitsevien puolesta.

Lupaavasti alkanutta ja huoliteltua tarinaa riittää harmillisesti vain ensimmäisen näytöksen verran. Kun hahmot on esitelty ja päästetty valloilleen, elokuva ei tarjoa enää juuri muuta kuin erilaisin toimintakohtauksin maustettua matkustamista. Negatiivisena yllätyksenä hahmojen kaahailtua tarpeeksi kauas, päättävät he kääntyä takaisin ja tehdä täysin saman toiminnan täytteisen matkan takaisin. Näin harmillisen torso ja itseään toistava tarina alkaa puuduttaa, ja pelkän toiminnan tarjoaminen syö pohjaa pahasti kokonaisuudelta.

Elokuva yrittää paikata lautasliinaraapustelun tasolla olevaa tarinaa ennennäkemättömän huikealla visuaalisella ilmeellä ja omaperäisillä stunteilla. Kun Mad Max: Fury Road pärähti käyntiin, en voinut kuin hämmästellä elokuvan upeaa ulkoasua. Täytyy myöntää, etten muista milloin viimeksi elokuva olisi saanut minussa aikaiseksi tällaisen reaktion. Rohkea värien käyttö ja omaperäinen tyyli huokuvat todellista visiota ja omistautumista elokuvalle koko sydämestä. Ennennäkemättömän hullut keksinnöt, tee-se-itse autot ja värikkäät hahmot puhaltavat eloon aivan oman uskottavan maailmansa, jollaista harvoin näkee.

Vaikka elokuvan hahmot eivät turhia jaarittele, panostavat näyttelijät roolihahmoihinsa hienosti. Niinkin värikkäitä ja vahvoja hahmoja kuin elokuva sisältää, näyttelijät todella tuntuvat uskovan niihin, ja he tuntuvat olevan todella hahmojen saappaissa. Tästä hyvä esimerkki on elokuvan kantavana voimana toimiva Charlize Theronin Furiosa -hahmo, joka määrätietoisesti vie eteenpäin tehtäväänsä pätkien turpaan kaikkia tielle osuvia. Tom Hardyn Max tulkinta on samaan aikaan mukavan omaperäinen, mutta kuitenkin tutun turvallinen verratessa Mel Gibsonin klassiseen Mad Maxiin. Omien demoniensa parissa painiva hiljainen Max pyrkii pitämään asiansa itsellään ja vähäeleisellä murinallaan tukee taustalta osuvasti Furiosan riehumista.

Kaikkia todennäköisyyksiä vastaan Ohjaaja George Miller sai kun saikin puristettua tuotantohelvetin tulista kaikkien aikojen tyylikkäimmän soramonttuscifin. Älkää kuitenkaan odottako trendi-ilmiöksi noussutta liputusta maailman parhaasta toimintaelokuvasta tai kaikkien Oscar-patsaiden kuulumista tälle elokuvalle. Ristiriitaisesti Mad Max: Fury Road on vielä kaukana sujuvasta toimintaelokuvasta, mutta samalla se on ehdottomasti näkemisen arvoinen elokuvakokemus.