Kotirintamalla Amerikassa CIA:ta edustava Alan Hunley (Alec Baldwin) on kyllästynyt IMF-joukon rämäpäiseen toimintaan ja vaatii osaston sulkemista. Ethan Hunt (Tom Cruise) ja hänen IMF-tiiminsä ovat päässeet huippusalaisen rikollisliigan jäljille, joka tunnetaan nimellä Syndicate. Syndicaten päämies Lane (Sean Harris), tuntuu kuitenkin olevan kokoajan askeleen edellä jahtaajiaan ja tarjoaa yllättävää ja vaarallista vastusta Huntille ympäri maailmaa. Jälleen kerran Hunt ja hänen luotsaamansa IMF-osasto ovat mahdottomalta vaikuttavan haasteen edessä.
Elokuva rullaa eteenpäin kuin hyvin rasvattu koneisto. Laatu on kaikin puolin tasapaksun hyvää mutta samalla liian tutunoloista ja yllätyksetöntä. Hyvin toteutettuna tyypillistä agenttikikkailua ja vauhdikkaita takaa-ajoja katsoo mielellään. Viidennen Mission: Impossiblen kohdalla tosin jo tuntuu siltä, että kaikki on jo näytetty aikaisemmin. Kyseessä on kuin muistojen varaan rakennettu kollaasi IMF:n parhaista hetkistä. Jatko-osan makua vahvistaa myös pelottavan kevyen huumorin sekä hetkittäisten slapstick-kommellusten mukaan tuominen.
Cruise on jälleen cool kansainvälisen superagentin roolissa. Miehen karisma puree napakasti kiinni heti ensimmäisessä kohtauksessa, eikä ote pääse lipsumaan missään vaiheessa. Yli 50-vuotias Cruise vakiinnuttaa sankariutensa nuorempien näyttelijöiden rinnalla tekemällä itse huikeat stunttinsa, joista tähän asti mieleenpainuvin on elokuvassa nähty lentoon nousevan koneen ovesta riippuminen. Elokuvan kaunottaren roolista vastaa Rebecca Ferguson, joka laittaa hyvin kampoihin Cruiselle shown varastamisesta. Fergusonin klassisen kaunis olemus yhdistettynä tappavaan nujakointitaitoon ja pikku tuhmaan vilautteluun kokee kolauksen ainoastaan käsikirjoituspuolella, jossa hahmon lojaalisuus pelaa pingistä suuntaan ja toiseen rasittavan toistuvasti. Vastaavia ongelmia löytyy myös Harrisin luotsaamalta elokuvan pääpahikselta Lanelta, joka pitkin elokuvaa on täysin voittamaton ja superälykäs, kunnes tulee aika lopettaa elokuva ja Lane päättääkin lähteä turvamiestensä rinnalla (Ethan) Hantti-hommiin. Lanelle typerästi kirjoitettua päätöstä ei ainakaan auta sulattamaan hahmon Pirkka-Pekka Peteliusta muistuttava ulkonäkö.
Teknisesti elokuva on taattua laatua, eli nautittavaa toimintaviihdettä. Kuitenkin hiotun pinnan alta ei ole enää havaittavissa aikaisemmin koettua innostumista ja tarvittavaa yhteishenkeä, jotta elokuva olisi jollain tasolla muistettava. Kaikesta toiminnasta ja menosta huolimatta elokuva on varsin kylmän laskelmoitu ja helposti unohdettava kokemus. Tämän pystyi aistimaan aikoinaan jo elokuvan hyvin pienestä mainoskampanjasta. Myös tarinapuolella IMF-tiimin ikuinen taistelu omiaan vastaan alkaa kyllästyttää ja saa toivomaan, että joskus elokuvasarja voisi palata alkuperäisen tv-sarjan tunnelmiin, jossa ehjä tiimi teki yhdessä töitä ultimaallista pahaa vastaan. Mission: Impossible - Rogue Nation on turvallista ja tasapaksua agenttirymistelyä ja tippuu elokuvasarjan keskivaiheille. Näinkin laadukkaan sarjan parissa se kuitenkin on enemmän kuin mihin useimmat tusinarymistelyt pystyvät, ja tästä pitää huolen kameran molemmin puolin hääräävä Tom Cruise.