Hitman: Agent 47

Vuonna 2007 tehty Hitman ei ollut kaikkien mieleen, joten nyt on tullut aika yrittää uudelleen. Jokseenkin tuntemattomilla näyttelijöillä miehitetty Hitman Agent 47 on erittäin laadukkaalla toiminnalla ryyditetty ryminäelokuva, joka ratsastaa hieman liikaa kaljuun agenttiin liitetyllä mystiikalla.

Hitmanin tarina lainaa häpeilemättä elementtejä muilta menestyselokuvilta. Suurimmat kopioinnin kohteet ovat James Bond, Tyttö nimeltä Nikita ja ennen kaikkea Terminator. Agentti 47:n tarkoituksena on etsiä geneettisesti muokattuja salamurhaajia tuottaneen ohjelman kantaisä, ja parhaiten se onnistuu löytämällä miehen tytär. Samaa tavoittelee myös kilpaileva mystinen suuryritys Syndicate. Tämä firma jää taustalle hämäriin kulisseihin, sillä ruutuajan täyttävät pääasiassa näyttävät toimintakohtaukset. Henkilöhahmotkaan eivät järin syvällisiksi kehity, mutta kuitenkin riittävästi ollakseen kiinnostavia.

Hitman itse on Rupert Friendin tulkitsemana hämmentävän ystävällisen näköinen. Esityksestä puuttuu kokonaan edeltäjänsä Timothy Olyphantin kylmyys. Tappavan tehokas toiminta ja peruslukemilla säilyvä ilme ovat kuitenkin kohdillaan. Vastanäyttelijäksi pestattu Hannah Ware on miesvastinettaan ristiriitaisempi tapaus. Katia-hahmo kehittyy elokuvan aikana, mutta edistys tapahtuu hyppäyksittäin sotkien elokuvan rytmitystä. Raina on selvästi tehty toiminta edellä, mutta siitä huolimatta hahmonkehitystä ei olisi saanut jättää näin vähälle huomiolle. Puun takaa yllättävimmäksi hahmoksi kohoaa Zachary Quinton agentti John Smith, joka kääntyy suorastaan päälaelleen leffan edetessä.

Harmillisesti tarina itsessään ei ole millään tavalla yllätyksellinen pääpahiksen kehitystä lukuun ottamatta. Toisaalta leffa viihdyttää kestonsa ajan oikein pätevästi. Loppuratkaisu ei missään nimessä tyydytä, vaan petaa areenan valmiiksi jatko-osia varten.

Budjetista suurin osa on ilmeisesti laitettu kuvaukseen ja toimintakohtauksien toteutukseen eikä suinkaan näyttelijöiden palkkoihin. Rakenteensa puolesta elokuva etenee perinteisten sääntöjen mukaan mutta kun paukkuu, niin sitten todellakin rytisee ja kunnolla. Esikoisohjaaja Alexander Bach on käyttänyt melkein kaikkia keinoja luodakseen energiaa kohtauksiin. Kamera viedään yleensä lähelle toimintaa, joissa hidastukset ja nopeat leikkaukset vuorottelevat tanssin lailla. Loppusilaus luodaan erikoisilla kuvakulmilla ja tilanteisiin istuvilla äänitehosteilla. Kautta linjan lainataan länkkäriohjaaja Sergio Leonen kuuluisaksi tekemää keinoa vuorotella laajojen maisemakuvien ja kasvoihin keskittyvien lähikuvien välillä. Nykyteknologialla toteutettuna tämä tarkoittaa teräväpiirrolla tarjoiltavaa värikästä silmäkarkkia.

Lisämateriaaleja on todella runsaasti ja ne kaikki on tekstitetty suomeksi sillä samalla laadulla kuin muukin kokonaisuus. Koko elokuvan voi katsoa halutessaan siten, että niin sanotut story board -kuvat juoksevat ruudun alalaidassa. Samaan aikaan ylälaidasta voi katsella pelimäisesti karttuvia tilastoja esimerkiksi tehdyistä tapoista. Varsinainen katsaus kulissien taakse on tarpeellinen, koska näyttelijät kertovat lisää tarinasta. Toisin sanoen sanainen arkku avataan juuri siitä osa-alueesta, jolle ei liikaa huomiota suotu varsinaisessa leffassa. Toimintakohtauksien suunnittelemistakin valotetaan, ja kaiken päälle ladataan julistegalleriaa sun muuta kuvakavalkadia tuotannosta.

Hitman Agent 47 on mallikelpoisesti keskinkertainen katsomiskokemus, mutta upeasti toteutetut toimintakohtaukset ja lisämateriaaleihin ulotetut laadukkaat suomitekstit nostavat arvosanaa pisteellä.