Smallville, kaudet 1-10

Vuosituhannen vaihteen jälkeen startannut Smallville kertoi amerikkalaisessa pikkukaupungissa mieheksi kasvavan nuoren Teräsmiehen tarinaa peräti kymmenen kauden ajan. Noina vuosina sarjassa ehtivät vierailla suunnilleen kaikki näyttelijät, jotka ovat koskaan olleet Teräsmiehen hahmon kanssa tekemisissä uransa kuluessa. Melkein kaikki tarinakuviotkin ehdittiin käymään läpi, ja varsinainen kerrottava loppui viimeistään seitsemän kauden jälkeen. Pitkäikäisen sarjan vaikutus on joka tapauksessa ollut suuri: sen muistoja on sittemmin nähty kaikissa DC Comicsin TV-sarjoissa ja elokuvissa.

Tarina on pääpiirteittäin tuttu kaikille, jotka ovat edes hieman populaarikulttuuria seuranneet. Pieni avaruuskapseli tömähtää amerikkalaiseen maissipeltoon. Aluksesta kömpii ulos pieni mustahiuksinen poika, jonka lapseton Kentin pariskunta löytää. Sitten rytisee ja paukkuu vuosikausia pojan kasvaessa aikuiseksi. Lopulta vedetään kalsaripuku niskaan ja lähdetään lentoon torvien törähdellessä. Tässä tapauksessa tärkeintä ei tietenkään ole päämäärä vaan matka, jolla loppuun päästään.

Ihmiseltä näyttävän avaruusolion kotouttaminen osaksi tavallisten kuolevaisten yhteiskuntaa ei tapahdu ilman ongelmia. Teinisarjana alkava Smallville ehtii käsitellä kaikki tavallisimmat teemat aina ensirakastumisista ja uravalinnoista pitkäaikaisten ihmissuhteiden luomiseen saakka. Siinä sivussa sarja kaupittelee aivan selvästi eräänlaista konservatiivista amerikkalaista arvomaailmaa, jonka puolestapuhujana toimii ennen kaikkea Clark Kentin maallinen isä Jonathan Kent.

Vaikka päällisin puolin maailmaa usein pelastetaankin, on silti kaiken aikaa olennaista aikuiseksi kasvaminen ja erilaisten hahmojen keskinäinen vuorovaikutus. Pahiksia esitellään huima määrä, ja näistä toiset ovat onnistuneempia kuin toiset. Vaikuttavimmiksi nousevat Lex Luthorin kehitys älykkääksi superpahikseksi ja Clark Kentin kieroutunut kaksoisolento Bizarro. Vastaavasti täydellisen mahalaskun tekee muoviseen karnevaaliasuun puetulta mieheltä näyttävä Doomsday. Elikko on sarjakuvissa se ainoa, joka on onnistunut tappamaan Teräsmiehen.

Halki kausien eräänlaisena fanipalveluksena säilyy teema, jossa sivurooleihin esitellään muista Teräsmieheen liittyvistä teoksista tuttuja näyttelijöitä. Clark Kentin maallista äitiä näyttelee Annette O'Toole eli Superman III -elokuvan Lana Lang. Kryptonin Lara-äitinä nähdään Helen Slater eli Supergirl-elokuvan Terästyttö. Kryptonin isän Jor-Elin äänenä kuullaan Terence Stampia eli Superman II -elokuvan kenraali Zodia. Teräsmiehen suuren rakkauden Lois Lanen äitinä kunnostautuu Teri Hatcher, joka muistetaan Täydellisten naisten lisäksi Lois & Clark -sarjan Lois Lanena. Varsinaisen nörttiorgasmin tuottaa kuitenkin tähtitieteilijä Virgil Swann, joka rauhalliseen tyyliinsä opastaa Clark kentin oikeille jäljille oman alkuperänsä tutkimisessa. Pyörätuolia käyttävän professorin roolin tekee Ainoa Oikea Teräsmies Christopher Reeve. Mainittujen lisäksi sarjassa piipahtaa tusinan verran muitakin tuttuja näyttelijöitä.

Aikaa myöten tarinat loppuvat, mikä johtaa joidenkin juonikuvioiden häpeämättömään kierrätykseen. Suosituimpia ovat muistinmenetykset ja Clark Kentin supervoimien määräaikaiset menettämiset. Loppua kohti myös tulevaisuudesta ja rinnakkaisista ulottuvuuksista vierailevat vipeltäjät alkavat lisääntyä. Kierrätyksen rinnalla pitkitys näkyy huimassa täytejaksojen määrässä. Ylimääräisen jakson tunnistaa siitä, että usein se on jotain aivan muuta esitystyyliä kuin muu sarja, eikä tarina edistä suurta draamankaarta millään tavalla. Esimerkiksi yhden kummittelevan talon tapaus muistuttaa tyyliltään Salaisia kansioita liittyen Teräsmieheen vain siten, että jakson päähenkilöinä häärivät Clark Kent ja Lois Lane. Kolmas ikävä havainto on, että sarja on pääasiassa kuvattu studiossa. Tämän huomaa ajan saatossa siten, että näyttelijät pyörivät vuodesta toiseen samoissa lavasteissa.

Käsikirjoittajat säilyvät ilmeisesti samoina halki vuosien, ja sen seurauksena kaikkien hahmojen tekonokkela puheenparsi on samanlainen. Ei siis puhettakaan erilaisista murteista tai paikallissanonnoista, vaikka suurin osa hahmoista on kotoisin eri puolilta maata ja joskus eri puolelta universumia.

Tehosteet ovat tällaiselle sarjalle huomattavan tärkeitä, ja pääosin ne ovatkin onnistuneita. Smallvillen lanseeraamaa tyyliä Teräsmiehen kuumakatseesta ja röntgennäöstä on sittemmin lainattu muun muassa Zack Snyderin Man of Steel -elokuvaan. Digitaaliegektit kehittyvät vuosien varrella, mutta harmillisesti lentäminen säilyy alusta loppuun hölmön näköisenä. Sarjan päättävä energinen lentoonlähtö käyttääkin suunnilleen kaikki keinot, millä teknologisia rajoitteita voi kiertää ja silti tehdä kohtauksesta edes suurin piirtein toimiva.

Smallville jatkui aivan liian pitkään, jolloin runsas juonikuvioiden kierrätys yhdistettynä täytejaksojen käyttöön syö katselunautintoa varsinkin loppua kohti. Sarja on kuitenkin vaikuttanut niin jäljessä tulleiden TV-sarjojen kuin Teräsmies-elokuvienkin esitystapaan. Siksi se puolustaa paikkaansa osana supersankarinörttien yleissivistystä.