Steve Jobs

Danny Boylen ohjaama elokuva Steve Jobs haluaa tietoisesti tehdä jotain sellaista, mitä muut dokumentit ja leffat eivät ole. Ratkaisuna pulmaan elokuvassa keskitytään kouralliseen avainhenkilöitä, sijoitetaan tapahtumat näytelmän tyylisesti vain muutamaan erilaiseen ympäristöön, ja sitten laitetaan näyttelijät puhumaan rekkalasteittain dialogia. Lopputulos on tietomäärältään hengästyttävä kokonaisuus, joka onnistuu silti jäämään katsojan mieleen pitkäksi aikaa.

Tarinan teemana on käsitellä tapaa, jolla Steve Jobs uhrasi tietokonevisionsa eteen kaiken, mukaan lukien omat ystävyyssuhteensa ja perhe-elämänsä. Työ oli hänelle aina kaikessa etusijalla eikä häntä koskaan kiinnostanut, mitä muut ajattelevat hänen toimintatavoistaan. Mieheltä tuntui puuttuvan lähes täysin tietynlainen sosiaalinen äly ja tilannetaju sen suhteen, miten ihmiset hänen puheitaan tulisivat tulkitsemaan.

Elokuvan tarinankerronnan keskiössä ovat uusien laitteiden julkistustilaisuudet. Leijonanosa draamasta on sijoitettu tapahtuvaksi takahuoneessa juuri ennen lavalle nousemista. Tällöin merkittävä osa ajasta käytetään siihen, että kaksi tai enintään kolme ihmistä keskustelee pienessä tilassa keskenään. Elokuvasta puuttuvat lähes tyystin tehosteet, ellei sellaiseksi sitten halua laskea ajoittaista kuvakulmien vaihtamista.

Dialogi itsessään toimii. Steve Jobsin erilaisia elämänvaiheita on onnistuttu yhdistämään takahuonekeskusteluihin tavalla, joka tuntuu kokonaisuudelta eikä pelkästään yhteen ryppääseen ahdetuilta irrallisilta paloilta. Joskus on kannattavaa pysäyttää elokuvan eteneminen ja tehdä jotain muuta. Korville ja silmille tulvivan tiedon määrä on välillä liikaa.

Keskeisiin rooleihin valitut näyttelijät hoitavat työnsä hyvin. Kukaan heistä ei varsinaisesti loista, ei edes Steve Jobsia esittävä Michael Fassbender. Samaan aikaan kenenkään esiintyminen ei myöskään ärsytä tai tunnu ylimääräiseltä. Kaikilla on selkeästi paikkansa Steve Jobsin elämässä, johon ei ilmeisesti kovinkaan montaa jäljelle jäänyt miehen käytöstavat huomioon ottaen.

Lisämateriaalina on 45-minuuttinen katsaus kulissien taakse, jossa perinteisin menoin ohjaaja, käsikirjoittaja ja näyttelijät kertovat tuntoja projektistaan. Elokuva onnistui jo kertomaan kaiken olennaisen, joten moinen lisäkatsaus on turha.

Steve Jobs on melkein näytelmän muotoon sovitettu dialogielokuva teknologian suurmiehestä, jonka ominaispiirteenä oli uhrata kaikki sosiaaliset suhteensa työn alttarille.