Assassin's Creed

Lähemmäs pariin tusinaan pelinimikkeeseen kasvanut Assassin's Creed -sarja lienee pitkän ikänsä myötä jokaiselle pelaajalle jostakin osastaan tuttu. Aikajanoilla loikkiva kimurantti tarina ja parkourmainen toiminta ovat omiaan myös elokuvamuodossa ja Assassin's Creed kuuluukin videopelielokuvien paremmalle puoliskolle. Näyttävän toiminnan ja mainioiden näyttelijöiden mukaan on eksynyt valitettavan paljon loogista käsikirjoituspuolen tyhmäilyä, joka jättää elokuvan kuitenkin poppariviihteen kakkosketjuun.

Cal Lynch (Michael Fassbender) selviää kuolemantuomiosta vain päätyäkseen Sofian (Marion Cotillard) ja Rikkin (Jeremy Irons) pyörittämän Abstergo-korporaation koekaniiniksi. Calin geeniperimässä kytee 1400-luvulla vaikuttaneen salamurhaaja Aguilarin (Fassbender) veri, jonka muistot Cal elää uudelleen Animus-laitteen kautta. Aguilar on tiettävästi viimeinen Omenaksi kutsuttua artifaktia hallussaan pitänyt ihminen, jolla näkökannasta riippuen kitketään ihmisiltä joko vapaa tahto tai taipumus väkivaltaan. Omenan löytämisen lisäksi Calia painostaa myös assassiineihin liittyvät perheongelmat, joihin Animuksen kautta voisi myös löytää vastauksen.

Käytännössä Calia viskellään Animuksella eestaas ajassa hakuammuntana satunnaisiin toimintakohtauksiin, joiden välissä podetaan pahaa oloa huonosta isäsuhteesta. Historiallisessa Espanjassa tapahtuva toiminta on näyttävää ja vaihtelevaa, mutta periaatteessa vain satunnainen sarja erilaisia rymistelykohtauksia Omenan perässä. Nykyajassakin päästään pätkimään porukkaa Abstergon vieraiden ja vartijoiden välien kuumetessa, joskin sivuhahmojen aggression tarkoitusperät jäävät selitämättömäksi myhäilyksi. Se miten kukakin hahmo tietää toistensa, Omenan, Animuksen ja assassiinien historian taustat jää katsojan arvattavaksi.

Huumoria elokuvasta ei löydy lainkaan, vaan se ottaa itsensä aivan liian vakavasti. Kertaalleen Cal ihmettelee ääneen tilanteen hämmentävyyttä, joka tahattomassa koomisuudessaan on hyvinkin samaistuttavaa. Draama ei kuitenkaan ole kovin syvällistä tai tunteita herättävää, ja enemmistö hahmoista onkin aivan yhdentekeviä. Pieniä viittauksia pelisarjan nyansseihin on myös upotettu mukaan.

Elokuva on selkeä avaus jatko-osia varten, mutta se ahtaa liikaa seliteltävää jo ensimmäiseen osaan. Calin assassiinitoverit jäävät ohuiksi karikatyyreiksi, Animuksen toimintatapoja ei avata ja hahmojen oikukkaat takinkäännöt perustuvat hyvin hataralle logiikalle. Hahmokaartia supistamalla ja vain olennaisiin tekijöihin sekä Animukseen keskittymällä Assassin's Creed olisi mainio avaus pidemmälle sarjalle, mutta tälläisenään joutunee vain olettamaan, että jatko-osissa aukkoja suunnitelmallisesti paikkaillaan. Assassin's Creed on kuitenkin ihan katsomisen arvoinen viikonlopputoiminta mitä vähemmän sitä yrittää ymmärtää.