Ben-Hur (2016)

Ben-Hur on ilmeisesti jonkinlainen amerikkalaisten Tuntematon sotilas: jokainen sukupolvi tarvitsee siitä oman versionsa. Alun perin vuonna 1880 julkaistusta romaanista on ehditty tehdä niin Broadway-näytelmää kuin kolme eri filmatisointiakin. Vuoden 2016 tulkinta on uskollisempi alkuperäisteokselle verrattuna huomattavasti tunnetumpaan antiikkispektaakkeliin vuodelta 1959, jonka Jori arvioi Gamereactorissa täyden kympin arvoiseksi.

Juuda Hurinpoika eli Judah ben Hur (Jack Huston) on Jerusalemissa asuva juutalainen prinssi. Hänen talossaan kasvaa mieheksi myös roomalainen orpopoika Messala Severus (Toby Kebbell). Rooman kansalaisena Messala liittyy armeijaan, ja kohoaa vuosien varrella arvoasteikossa tribuuniksi asti. Samaan aikaan Ben-Hur pääsee kokemaan prinssinä kansansa tuskan roomalaisen miehitysvallan alla. Pasifistina hän on tiukasti väkivaltaa vastaan, mutta asemansa vuoksi hänen on hyvin vaikea pysyä puolueettomana. Messala palaa Jerusalemiin Rooman vallan edustajana, mikä asettaa kasvattiveljekset auttamatta poliittisen tilanteen eri puolille.

Ben-Hurin ja Messalan keskinäinen tarina liittyy keskeisesti kolmanteen henkilöhahmoon, vaikkei se käykään selväksi aivan alusta asti. Samoissa maisemissa liikkuu puuseppä Jeesus Nasaretilainen (Rodrigo Santoro), jonka elämä ja varsinkin kuolema tekevät lähtemättömän vaikutuksen Ben-Hurin ja Messalan suhteeseen. Elokuvan aikana Ben-Hur saa myös maailmanpolitiikan suhteen aimo annoksen realistisuutta afrikkalaiselta pohatalta nimeltä Ilderim (Morgan Freeman). Hänen ansiostaan leffa lopulta huipentuu tunnetuimpaan toimintakohtaukseensa eli hevosilla käytäviin väkivaltaisiin kilpa-ajoihin.

Moniin muihin elokuviin verrattuna Ben-Hurissa ei ole selvää pahista. Kyse on enemmänkin syntyperän ja ympäristön aiheuttamasta tilanteesta, jossa ihmiset asettuvat konfliktin eri puolille. Naisten rooli on kokonaisuudessa hyvin pieni. Olisi ollut huomattavan helppoa tehdä Ben-Hurista ja Messalasta nopeasti ja lopullisesti verivihollisia laittamalla heidät kilpailemaan saman naisen suosiosta, mutta onneksi moista konstia ei käytetty. Mielenkiintoinen sivuseikka on, että Ben-Hurin äitiä Naomia näyttelee Ayelet Zurer, jonka itse muistan parhaiten Man of Steel -elokuvasta Teräsmiehen äitinä.

Tunnettu ja aikakausien koettelema lähdemateriaali yhdessä riittävän tuotantobudjetin kanssa ovat siis taanneet ohjaaja Timur Bekmambetoville mahtavat puitteet hyvään elokuvaan. Pääasiassa hän onnistuukin tehtävässään. Lavasteet ovat mahtavia, puvustus pomppaa hyvällä tavalla silmille ruudulta ja digitaalitehosteetkin pysyttelevät yleensä taka-alalla. Ongelmiksi muodostuvat suhtautuminen toimintakohtauksien toteutukseen, loppuratkaisun laimeus ja Jeesuksen huono sovittaminen kokonaisuuteen.

Toiminta on yleensä kuvattu liian läheltä heiluvalla kameralla. Moinen paitsi ärsyttää, myös vie tehon kokonaan suuren mittakaavan taistelukohtauksilta. Rahanpuutteesta ei ole ollut kyse, joten ehkä ohjaajan ammattitaito ei vain riittänyt tarpeeksi näyttävän toteutuksen tekemiseen. Elokuvan loppuratkaisua on muutettu yhden erittäin keskeisen asian suhteen. Tämä laimistaa katsomiskokemuksen "ihan ok" -tasolle, kun sillä olisi ollut kaikki mahdollisuudet kohota suorastaan sykähdyttäviin mittasuhteisiin. Jeesuksen osuus on keskeinen tarinan kannalta, mutta raina ei onnistu liittämään sitä elokuvan keinoin osaksi kertomusta Ben-Hurista ja Messalasta. Jeesus vain ajoittain ilmestyy, tekee osuutensa ja häipyy sitten taas joksikin aikaa. Nasaretilaisen hahmoa olisi pitänyt kuljettaa selvästi paremmin mukana halki koko elokuvan.

Lisämateriaalit ovat pääosin onnistuneita. Perinteisen rinkikehun ohella kiinnostavaa on kuvausryhmän valmistautuminen kilpa-ajokohtaukseen. Paras pätkä on kuitenkin lyhyt katsaus, jossa Ben-Hurin tarinan synty kerrotaan aloittaen alkuperäisestä kirjailijasta itsestään 1800-luvun jälkipuoliskolla.

Ben-Hurin kolmas filmatisointi ei onnistu tekemään samaa vaikutusta kuin edeltäjänsä vuonna 1959. Toisaalta se ei myöskään ole kelvoton tekele, vaan ammattitaidolla toteutettu elokuva jokseenkin ikivihreästä tarinasta. Hyvä lähdemateriaali yhdessä mittavan tuotantobudjetin kanssa tekevät leffasta ehdottomasti katsomisen arvoisen.