Tulen morsian

Saara Cantellin elokuva Tulen morsian kertoo noitavainoista ja tuhoisasta rakkaudesta. Leffa sijoittuu 1660-luvun Ahvenanmaalle, jonne mustaa magiaa ja pakanallisuutta työkseen eliminoiva kihlakunnantuomari Nils Psilander (Magnus Krepper) saapuu uskonhommiin. Elämänsä rakkaudesta haaveileva nuori Anna (Tuulia Eloranta) pestautuu isoherra Psilanderin talouteen piiaksi, ja iskee silmänsä naimisissa olevaan Elias-merimieheen (Lauri Tanskanen). Ensirakkautensa sokaisema Anna päättää hyödyntää kotiseudullaan leimahtanutta noitapaniikkia ja hankkiutua Eliaksen vaimosta eroon valheen avulla, joka kuitenkin riistäytyy käsistä nopeasti.

Tulen morsian kärsii hyvin pitkälti samoista ongelmista kuin muutkin suomalaiset historialliset suurtuotannot - elokuvan yleinen kankeus ja varsin pieni budjetti tuovat mieleen vuosituhannen vaihteessa televisiossa pyörineen Hovimäki-sarjan. Cantellin ja Leena Virtasen rustaaman käsikirjoituksen syvimmät sudenkuopat levittäytyvät katsojan eteen jo filkan alussa, kun talonpoikaistytöt haaveilevat elämänsä miehestä todella kornin, epäuskottavan ja itsestään selvän dialogin kera. Tulen morsiamen päähenkilö Anna jää todella kliseiseksi ja etäiseksi hahmoksi, jonka elokuvan lopussa tekemät suuret valinnat traagisine seurauksineen eivät tunnu uskottavilta saati katsojan tunteisiin käyviltä.

Elokuvan sekava ja nopeasti mielenkiinnottomaksi hiipuva juoni muuttaa Tulen morsiamen sarjaksi vaivaannuttavia ja jäykästi näyteltyjä episodeja, jotka on tosin onnistuttu sullomaan audiovisuaalisesti näyttävään pakettiin. Cantellin suosimat luontokuvat Ahvenanmaasta ovat todella kauniita, ja niiden taustalla soiva, Stein Berge Svendsenin säveltämä folk-henkinen musisointi ovat yhdessä mitä parhainta matkailumainontaa merelliselle maakunnalle. Sääli, ettei Cantell ole pystynyt muovaamaan tärkeästä ja suomalaiselle elokuvataiteelle harvinaisesta aiheesta Tulen morsianta laadukkaampaa tuotosta.