Love Crime

Hiirimäinen Isabelle toimii kakkosnaisena agraaribisnestä tekevän megayhtiön paikallispomolle, Christinelle. Christine puolestaan on häpeämätön alfapersoona joka omii kaikki Isabellen parhaat ideat itselleen, ja haluaapa hän omia Isabellen itsensäkin, kietoen tämän epäterveeseen viettelysuhteeseen. Kun Isabelle päättää saada hieman tunnustusta itselleen, muuttuu suhde julmaksi työpaikkakiusaamiseksi ja avoimeksi valtapeliksi. Panokset nousevat nopeasti, eikä henkilövahingoilta voida välttyä.

Love Crime alkaa lupaavasti kahden naisen hyväksikäyttösuhteena. Pääparin näyttelijät onnistuvat luomaan vahvan asetelman, mutta panosten noustessa kertomus alkaa muuttua kasvavissa määrin epätodennäköiseksi, ja lopulta absurdiksi. Neuroottinen ja arka Isabelle ei niinkään kehity hahmona kuin loiki ääripäästä toiseen, ja Sagnier pahentaa tilannetta vetämällä tämän eleet välillä tyystin överiksi.

Elokuvan juoni ei loppujenlopuksi kestä valoa laisinkaan, joka on suuri harmi sillä Yves Angelon työ kameran takana ja Pharoah Sandersin taustamusiikki ovat ensiluokkaisia. Vaikka ne itsessään voisivat kannatella nilkkansa nyrjäyttänyttä elokuvaa, puuttuu Love Crimelta valitettavasti kokonainen jalka.