Durham Countyn ensimmäinen kausi keskittyy torontolaisen etsivän, Mike Sweeneyn muuttoon pois suurkaupungin hulinasta, takaisin kotikonnuille. Murhattu työpari ja vaimon syöpä vaativat rauhallisemmat puitteet toipumista varten, mutta totuttuun tapaan lähiöiden rauha ei yllä mainostetulle tasolle.

Levon sijasta Durham tarjoaa Sweeneylle tuoreen sarjan seksuaalisesti värittyneitä murhia, tampioita työpareja, sekä psykopaattisen entisen jääkiekkoilijan naapurina. Kaiken lisäksi uusi Durham on kaukana siitä maaseudusta jossa Sweeney kasvoi. Nyt maisemia hallitsevat valtavat, humisevat sähkötornit, ja pienet lähiörykelmät seisovat niiden varjossa, eristyksissä kaikesta.

Juuri tämä eristyneisyys nouseekin yhdeksi sarjan suurista teemoista. Sweeney ei löydä suurta sympatiaa töistä taikka kotoaan, joskin syyt tähän ovat monesti hänessä itsessään. Herra etsivällä on nimittäin kaapissaan enemmän luurankoja kuin keskisuurella luurankokauppiaalla, eikä hän juurikaan osaa pitää näitä kaatumasta esiin juuri pahimmilla mahdollisilla hetkillä.

Tämä jatkuva luurankoparaati onkin ainoa syy siihen miksi Durham Countyn ensimmäinen kausi ei ole vain kaksi jaksoa pitkä. Vaikka Sweeneyn työtoverit ovat paljolti pihalla kaikesta muusta paitsi toimistopolitiikasta ja halvoista tissibaareista, eivät nämä ole silti yhtä tutkalla kuin sarjamurhaaja joka on enemmän Timo Jutila kuin Hannibal Lecter. Vaikkei Sweeney itsekään ole mikään nero, tuntuu hän olevan ainoa joka kykenee näkemään täysin päivänselviä asioita ympäristössään.

Itse pidän tätä kuviota pahasti vanhentuneena ja ärsyttävänä, verrattuna sarjoihin joiden tähtietsivät saavat tukea päteviltä sivuhahmoilta. Suuri yleisö ei tosin ollut kanssani tästä samaa mieltä, koska tämä ensimmäinen kausi palkittiin sekä käsikirjoituksestaan että ohjauksestaan Kanadassa.

Itse antaisin Durham Countylle pisteitä tunnelmanluonnista, kuvauksesta, ja äänisuunnittelusta. Lähiöstä on tehty siinä onnistuneesti perinpohjaisen ahdistava paikka, ja kaikki perinteiset stereotypiat Kanadasta on karistettu onnistuneesti. Samaan aikaan se tosin apinoi moderneja brittiläisiä poliisisarjoja seksivirityksineen, ja esittelee todella epätasapainoisen hahmogallerian. Se, kuinka sarja toimii sinulle riippunee paljolti siitä kuinka kyllästynyt näihin elementteihin olet.