Kirjailija Blake Morrison (Broadbent) palaa perheensä kotiin Yorkshireen, jossa hänen isänsä (Firth) on kuolemassa syöpään. Vanhat maisemat saavat Blaken muistelemaan isäänsä, ja sitä kireää suhdetta joka heillä on ollut. Isä on aina ollut juttumies, joskus suoranainen valehtelija, ja vaikuttaa myös olleen melkoisen uskoton vaimolleen. Hän tekee julmiakin jekkuja pojalleen, mutta samaan aikaan hakee tähän yhteyttä. Suuri osa elokuvasta vietetäänkin tällä muistojen polulla, ja Britannian menneisyyttä on kuvattu siinä melkoisella pieteetillä.

Tämä matka muistoihin ei kuitenkaan loppujen lopuksi tunnu johtavan oikein mihinkään. Isän ja pojan suhdetta toki kuvataan, mutta kohtauksista ei varsinaisesti muodostu tarinakaarta, ei ainakaan sellaista jolla olisi jonkinlainen ratkaisu.

Broadbent ja Firth näyttelevät roolinsa oivasti, ja elokuvan tuotannolliset puitteet ovat vertaansa vailla, mutta samaan aikaan se sortuu musiikkeineen tarpeettomaan imelyyteen. Se tuntuu olevan joltain edeltäneeltä vuosikymmeneltä; elokuva jonka kenties muistaa nähneensä lapsena televisiosta jonain hitaana sunnuntai-iltapäivänä. Suosittelenkin sitä esimerkiksi joululahjaksi vanhemmille.