Maailmansotien välissä Britannian kuninkaalliset olivat jo enemmänkin symbolisia esikuvia kuin todellisia vallankäyttäjiä. Radion yleistyminen toi kruunupäille uusia haasteita, mikä tarkoitti lähinnä vaatimusta puhua vakuuttavasti kansalle. Kuninkaan puheessa änkyttävästä Yorkin herttuasta tulee vastoin tahtoaan kuningas. Pääosa elokuvasta keskittyy kuitenkin (tulevan) kuninkaan kamppailuun vaivasta selvitäkseen, ja siinä häntä auttaa erikoinen puheterapeutti Lionel Logue. Näiden kahden miehen ystävyyssuhde on ehdottomasti koko rainan parasta antia. Yrjö VI:n kruunajaisten jälkeen elokuva menettää parhaan teränsä. Toisaalta tällainen tositarina vaatii tietynlaisen lopetuksen, vaikka se ei draamallisesti kovin tehokas olisikaan.

Kerronta etenee rauhallisesti ilman minkäänlaista kiirettä. Katsoja ei silti kyllästy, sillä missään vaiheessa tarina ei myöskään laahaa paikoillaan. Bridget Jones -komedioista muistettava Colin Firth tekee ensiluokkaisen roolin änkyttävänä kuninkaana. Ahdistus välittyy hänen eleistään ja ilmeistään todella selvästi, mikä on varmaankin vaatinut peilin edessä harjoittelua. Pirates of The Caribbeanin Barbossa eli Geoffrey Rush ei jää yhtään huonommaksi puheterapeutin roolissa. Mieleenpainuvaa on erityisesti se, ettei mies terapiansa aikana kumarra monarkkia lainkaan: "minun linnani, minun sääntöni". Oscarilla palkittu käsikirjoitus herää eloon, kun tekstiä tulkitsee näin ammattitaitoinen kaksikko.

Ohjaaja Tom Hooper pystyy tukemaan kulloistakin tunnelmaa erikoisella kameratyöskentelyllä. Nykyaikana tällaista kuvallista ajattelua näkee aivan liian harvoin. Suuren otoksen alalaidassa nököttää kuningas sohvalla istuen kuin alleviivaten tilanteen epämukavuutta. Puhujakorokkeelle noustessa kamera heiluu puolelta toiselle korostaen hetken ahdistavuutta. Puuttuisi enää vain raskas hengitys ja sydämenlyönnit, mutta sellaisia ei tarvita: pelkkä kuvallinen ajattelu riittää.

Blu-ray-julkaisun lisämateriaali on sanalla sanoen kehno. Olisin odottanut neljä Oscaria pokanneelta elokuvalta enemmän panostusta. Levyllä ei ole kuin yksi paneelikeskustelu, lyhyt elokuvan tekemisestä kertova pätkä sekä ohjaajan kommenttiraita. Onneksi mukana on myös yksi oikea Yrjö VI:n pitämä puhe. Ilman tällaista yhdyslinkkiä todellisuuteen elokuva olisi tuntunut sanalla sanoen vajaalta.

Kuninkaan puhe on loistava elokuva. Kaikki osa-alueet toimivat ensiluokkaisesti, ja valittamisen aiheet mahtuvat helposti yhden käden sormiin. Viimeinen neljännes rainasta ei ole yhtä terävää kuin muu elokuva, ja lisämateriaaleissa on paljonkin parantamisen varaa. Lisäksi kaikkea leimaa läpitunkeva brittiläinen ylpeys omasta historiasta ja kulttuurista. Tämä ei ole puute, mutta saattaa häiritä joitakin katsojia.