Lemuel Gulliver on Jack Blackin tulkitsema nörtti, joka tekee päivisin hanttihommia, unelmoi yläkerran kauniista Darcy Silvermanista (Amanda Peet) ja pelaa iltaisin sotkuisessa kodissaan Guitar Heroa. Eräänä työpäivänä hän haluaa tuttuun tapaan näyttää hyvältä Darcyn silmissä, mutta homma meneekin liian pitkälle. Pian jannu löytää itsensä veneestä matkalla kohti Bermudan kolmiota. Eeppisen myrskyn jälkeen Gulliver herää sidottuna rantahietikolta: noin 15-senttiset ihmiset ovat sitoneet hänet aloilleen ja vaativat antautumaan Lilliputin kuninkaalle. Valtavan kokonsa ansiosta Gulliverista tulee merkittävä pelinappula kahden (pikku)valtakunnan välisissä riidoissa. Siinä sivussa mies ehtii monella muullakin tavalla vaikuttamaan lilliputilaisten elämään.

Elokuva on pääpiirteittäin uskollinen alkuperäiselle tarinalle, mutta satiirisen fantasiakertomuksen muuntaminen nörttikomediaksi yskii pahasti. Lilliputissa eletään selvästi 1700-lukua, eikä modernisoitu Gulliver istu kokonaisuuteen mitenkään. Kahden eri aikakauden keinotekoinen sulauttaminen häiritsi elokuvan alusta loppuun. Paikalliset ihmiset puhuvat selvästi vanhahtavaa kieltä, mikä lienee muisto romaanin alkuperäistekstistä. Vastaavasti Jack Blackin Gulliver läpättää paksulla jenkkiaksentilla, mikä ei sovi kuvaan vaikka kuinka tunkisi.

Uusi Gulliverin matkat on upeasti lavastettu. Lisäloistoa on saatu uskottavista tehosteista, joista vastaa Sormusten herrasta tunnetuksi tullut Weta Workshop. Kyseessä on ehdottomasti uskottavin versio klassisesta lilliputtitarinasta juuri puitteidensa ansiosta. Suurin osa kuvauksista on tehty tyhjän taustan edessä, mikä on varmasti vaatinut näyttelijöiltä paljon. Kaikki hoitavat silti työnsä hienosti. Ylipäänsä mikään osa-alue toteutuksessa ei erotu joukosta epäedullisesti.

Lisämateriaalit ovat pääosin täysin turhia. On Jack Blackin sooloshow'ta, poistettuja kohtauksia ja tekijätiimin ringissä tehtyä kilpakehumista. Mielenkiintoisin on katsaus elokuvan tuotantosuunnitteluun ja tehosteisiin.

Gulliverin matkat on modernisoitu filmatisointi klassisesta tarinasta. Alkuperäinen kertomus on ajaton, joten yritykset tuoda tarina nykyaikaan tuntuvat alusta loppuun täysin päälle liimatuilta. Lisäksi lajityypin vaihtaminen satiirisesta fantasiasta komediaksi on ollut virhe. Gulliver olisi ansainnut vanhaa meriseikkailua henkivän version, mutta sellaista hän ei saanut.